Joulupukkeja

Luin netistä kuinka peltipoliisin haaviin oli jäänyt joulupukki eri puolilla Suomea. Pukit olivat kuvissa erinäköisiä ja ajoivat erilaisilla autoilla. Innostuin miettimään omia kokemuksia joulupukeista.

Ensimmäisen joulupukin tapasin hieman yli vuoden vanhana. Asuimme pienen kylän keskellä sijaitsevalla koululla, jossa äiti oli opettajana. Kummitätini, isäni sisar, asui lähistöllä. Hän halusi tulla meille joulupukiksi, ettei kukaan miespuolinen joulupukki pelästytä kullannuppua. Luultavasti koin joulupukin tutuksi ja turvalliseksi. Joulupukin sylissä istuessani kiinnostuin hänen ajanmukaisesta pahvisesta naamaristaan ja pumpulisesta valkoisesta parrastaan. Silitin partaa ja innostuin kiskomaan siitä toistellen "nätti, nätti". Joulupukin ja vanhempieni helpotukseksi en saanut kasvojaan irti.

Pari vuotta myöhemmin asuimme jo toisella paikkakunnalla. Kotimme oli vuokrahuoneisto kahden asunnon talossa. Toisessa huoneistossa asui talon omistajat kasvattityttärensä kanssa. Omia lapsia heillä ei ollut. Rouva oli päivisin hoitotätimme, kun omat vanhempamme olivat töissä. Lapsia rakastavana hoitotäti otti minut mukaan kasvattilapsensa joulujuhlaan. Juhlan lopussa saapui joulupukki, joka jakoi lahjoja. Kun hän kutsui lapsia noutamaan lahjoja, niin ajattelin "minulle ei voi olla lahjaa, kun joulupukki ei tiedä minun olevan täällä". Nimeni kuullessani yllätyin kovasti. Seuraavana päivänä en ihmetellyt lainkaan, kun menimme koko perhe Tossavaisen kauppaan ostamaan samanlaisen lelun pikkusisarelleni. Samana jouluna olimme hoitotädin perheen luona joulupukkia vastaanottamassa. Kasvattitytär auttoi joulupukkia lahjojen jaossa ja ojensi vuokraisännän lahjan joulupukille. Tästäkin huolimatta uskoni joulupukkiin säilyi.

Seuraavassa kodissa asuessamme oli joulupukkina silloinen naapuri. Siitä miehestä en pitänyt. Hän oli jotenkin lipevä ja joulupukkina samanlainen. Silloin ymmärsin joulupukin todellisen tarinan.

Tämän joulun jälkeen kuuntelin kolmen joulupukin kokemuksia. Ensimmäinen oli käynyt yli kymmenessä kodissa. Hän kertoi, ettei paikoissa kauaa voinut olla, kun matkoihinkin meni aikaa. Hänen mielestään ei pukin kannata uhrata aikaa lahjojen jakoon "osaa ne itsekin". Toinen joulupukki kertoi puolestaan, että hän kyllä jakaa lahjat, mutta turha hänelle on kertoa lapsista, kun ei hän kuitenkaan muista niiden nimiä. Toinen joulupukki viipyi kussakin kohteessa alle 15 minuuttia.

Kolmas joulupukki kävi muutamassa kodissa, joissa jokaisessa viipyi lähes puolituntia. Hän listasi etukäteen tiedot lasten nimistä ja lasten iät. Kertasi ne ennen kohteeseen menoa. Hän jututti lapset, jakoi lahjat ja joissakin paikoissa oli mukana laulamassa ja piirileikeissä. Eräässä perheessä kolmas joulupukki on käynyt jo lähes kymmenen kertaa. Perheen nuorimmainen on jokaisena joulunaan nähnyt kodissaan saman joulupukin. Hän uskoo, että heillä käy se oikea joulupukki ja muut pukit ovat valepukkeja.

Vuosia sitten eräs pieni tyttö sanoi minulle yllättäen "joulupukkia ei oikeasti ole olemassa". Vastaukseni "ai sinä tiedät sen" oli väärä, näin sen tytön ilmeestä.

Kuvassa meillä käynyt pukki, se kolmas.

Itsenäisyyspäiväni

Tänään Suomen itsenäisyyspäivänä 2018 sain olla mukana Sammatin Sampaalassa itsenäisyyspäivän juhlassa, jonka järjestivät Sammattiseura, Vaahterateatteri ja monet muut yhdistykset. Tämä juhla oli yksi parhaimmista kymmenien vuosien aikana järjestettyjen juhlien ketjussa. Vaahterateatteri esitti runopotpurin ja nuoret muusikot musiikkia. Erityiskiitos kirjailija Hannu Mäkelälle juhlapuheesta, joka monimuotoisuudessaan ja kannanotoissaan oli juhlien historian paras. Erityisesti mieleeni jäi se, että "Suomen kieli on yhtä uhanalainen kuin Saimaan norppa, mutta vain Saimaan norppaa suojellaan". Olen itsekin saanut juontaa tämän juhlan kerran kahdeksan vuotta sitten.

Muuten olen viettänyt monenlaisia itsenäisyyspäiviä. Lapsuudenkodissa kävimme sankarihautausmaalla, jossa kolme setääni lepää. Päivän ohjelmaan kuului myös juhlalounas. Joskus illalla paistoimme koko perheen voimin joulupipareita. Äiti toimi opettajana ja joulun alusen aika oli kiireistä koulussa juhlavalmistelujen ja arvostelujen vuoksi. Näin ollen jokainen vapaapäivä hyödynnettiin oman perheen joulun valmisteluissa.

Opiskeluaikana ohjelmaan kuului soihtukulkue ja Helsingin juhlinta. Joitakin kertoja kävin Tähtitorninmäellä katsomassa lipunnostoa. Työaikana itsenäisyyspäivä oli vapaapäivä, jos työskentelin Suomessa. Työn merkeissä itsenäisyyspäivää olen viettänyt Bostonissa, Dublinissa ja Stavangerissa. Huvittavin kokemus oli ensimmäinen lento Brysseliin 7.12. vuonna 200x aamulla. Silloin eräs aisti oli kovalla koetuksella.

Jokaiseen itsenäisyyspäivään on kuulunut kello kuusi kaksi kynttilää ikkunoilla, jos vain olen ollut kotona.

Ranskan kansallispäivää olen viettänyt niin Pariisissa kuin Nizzassa. Nizzan paraati oli hauska ja ilotulitus upea.

Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää!