tag:blogger.com,1999:blog-38038282416568108342024-03-05T01:23:59.235-08:00ikonijakultaUusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.comBlogger78125tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-19932950945090854642024-01-21T14:42:00.000-08:002024-01-21T15:52:43.349-08:00Lohja - sinnepäin<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Suomen itsenäistymisen ensimmäisinä vuosina Kansalaissodan
jälkeen monen maatyöläisen oli mietittävä elämäänsä uudelleen. Olot maaseudulla
olivat muuttuneet. Vaikka torpparit ja mäkitupalaiset pystyivät lunastamaan viljelemänsä
maan omakseen, niin taistelu naapureita vastaan oli jättänyt syvät arvet. Ei
niilläkään ollut helppoa, joka olivat pysyneet puolueettomina. Ympäristökunnista
maatyöläisiä houkuttelivat Lohjalle teollisuuslaitokset ja kaivos. <b>Lohja - sinnepäin!</b> Vaikka
työolot olivat vaikeat, niin riippumattomuus ja vapaus vapaa-ajalla kutsuivat.
Säännöllisistä työajoista huolimatta työ oli raskasta ja terveydelle
haitallista. Kaivosmiehen terveyttä uhkasivat pölykeuhkot, kuulon heikkeneminen
ja valkosormisuus. Sellutehtaan työoloja kuvasi 17-vuotias nuorukainen ”olen
helvetissä uunimiehenä”.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc18b-GQwP-5Zegs9vLwBMqLY3s5J-dFKrfUEJCwwHGofwdn_PGPrUNqXkI-xKs5v-hPOFm5vF6DJ0BU2KNQs47eRcNAZ1MNJombhREvT0TZoKnRW8Slfz1nP6S-d0YZj99PJ1NxScsQ8tTW-C4_Ltkx8MDq41JT-56wkqumDll6SyrqaywQKd0wjHrJUc/s1280/maalla.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc18b-GQwP-5Zegs9vLwBMqLY3s5J-dFKrfUEJCwwHGofwdn_PGPrUNqXkI-xKs5v-hPOFm5vF6DJ0BU2KNQs47eRcNAZ1MNJombhREvT0TZoKnRW8Slfz1nP6S-d0YZj99PJ1NxScsQ8tTW-C4_Ltkx8MDq41JT-56wkqumDll6SyrqaywQKd0wjHrJUc/w400-h225/maalla.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Maaseudun töitä 1930-luvulla</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Mahdollisuus ostaa maata ja rakentaa oma koti tarjoutui
Lohjalle muuton yhteydessä. Rantakantille muodostui työläisasuinalue.
Pieniinkin taloihin tehtiin oman perheen kodin lisäksi hellahuone tai kaksi
vuokrattavaksi toisille työläisperheille. Pihapiirissä kasvatettiin perunaa ja
muita kasviksia, jotka varastoitiin talveksi. Marjapensaat ja omenapuut
tuottivat lisäansioita vuokratulojen lisäksi. Onnea oli oma talo ja piha, jolla
joskus kesäisin saattoi käyskennellä talven varalle kasvatettu porsas. Merkittävää
oli se, että lapset pääsivät kouluun. Kauppalan keskustassa oli kansa- ja yhteiskoulu.
Lapsilla oli mahdollisuus vielä parempaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgknb8h40UW8mLUQJrl6M9uBt-LXzjMNN-dCaPM-BkYwJ7GkNZxrKByvC7CKaG7hHLvjcwMeRQ_ra7wzVVZCUIZT1G2LAPexVL4VTPSntiOYaNkBvLPu9SYLScIKv_mMsTOStVnBdNscfHzeOkKQrZaQUUfTiNc4Lxls4h4J-do8sqnR20gMu3zpaRj-ZCD/s1280/rantakantin%20taloja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgknb8h40UW8mLUQJrl6M9uBt-LXzjMNN-dCaPM-BkYwJ7GkNZxrKByvC7CKaG7hHLvjcwMeRQ_ra7wzVVZCUIZT1G2LAPexVL4VTPSntiOYaNkBvLPu9SYLScIKv_mMsTOStVnBdNscfHzeOkKQrZaQUUfTiNc4Lxls4h4J-do8sqnR20gMu3zpaRj-ZCD/w400-h225/rantakantin%20taloja.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Rantakantin taloja 1930-luvulla</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Hyvällä yhteishengellä ja naapuriavulla selvittiin vaikeista
ajoista, pulavuosista ja sodasta. Pommisuojina toimivat Multapään rinteessä
olleet maakellarit. Naapurin menestyksestä iloittiin yhdessä. Alueen
ensimmäisiä ylioppilaita juhli koko Rantakantti. Uutta ylioppilasta halusivat
kaikki muistaa ja lahjaksi tuotiin vaikka herätyskello. Korkeakoulut ja
yliopistot kutsuivat Turussa tai Helsingissä.</div><div><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR2cr2U8QVP2kqMhgnjDq7hd8dxVW5ZBvgx82_IMXzDTq27i6aCU-NpwbR9JRs-BaB2K8eniYCqB0qS9qOQ8wWOzePD4baEBEyIPSrz8l1pa0ugOb7LrPCgRLZse23dlDtdxQd6_iKobfOtrY_lNXFxwOOb9-bOPZtIjjbdzik43aHRGW3BUnkuDDeQ3aS/s3906/akeskusaukio.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2534" data-original-width="3906" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR2cr2U8QVP2kqMhgnjDq7hd8dxVW5ZBvgx82_IMXzDTq27i6aCU-NpwbR9JRs-BaB2K8eniYCqB0qS9qOQ8wWOzePD4baEBEyIPSrz8l1pa0ugOb7LrPCgRLZse23dlDtdxQd6_iKobfOtrY_lNXFxwOOb9-bOPZtIjjbdzik43aHRGW3BUnkuDDeQ3aS/w400-h260/akeskusaukio.JPG" width="400" /></a></div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Keskusaukio 1930-luvun lopulla</i></div><p class="MsoNormal">Onnelaan alkoi tulla säröjä, kun kauppalan keskustaa
alettiin modernisoida. Viehättävät puutalot ja puutarhat jyrättiin pala palalta
uusien monikerroksisten kivitalojen alta. Samalla rikkoutui yhteisöllisyys. Kun
kouluaukio muuttui keskusaukioksi, moni jo muualle muuttanutkin suri. Näihin
aikoihin rakennettiin ja rakennettiin, mutta moni uusi rakennus jäi huonolle
hoidolle ja rappeutui. Päästiin taas purkamaan. Viimeisimpänä on ollut purkutyön
alla seurakunnan omistama Kanttorila, jonka annettiin rappeutua
korjauskelvottomaksi.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En osaa sanoa milloin kaupungin hallinnossa alkoi sinnepäin
-meininki. Hallinnollisia yksityiskohtia en tunne, mutta meitä kaupunkilaisia
informoidaan jatkuvasti epäonnistuneista kiinteistökaupoista, pitkittyneistä ja
kustannuksiltaan kasvaneista rakennushankkeista ja sisäilmaongelmista jopa
uusissa rakennuksissa. Kaikkeen tähän tulevat kuvaan julkiset nokittelut ja
valituskierteet. Myytävät kiinteistöt saattavat olla tyhjillään vuosikausia,
kun lopullinen kauppa odottaa valitusten käsittelyä hallinto-oikeuksissa.
Sinnepäin näkyy erityisesti viestinnässä. Viestintä on puutteellista, joko
vahingossa tai tarkoituksella. Kielellisesti ongelmia tuottavat mm. yhdyssanat
ja päivämäärät. Tarkoittaako 12.10 kelloaikaa vai päivämäärää? Todella huonon
kuvan markkinointiviestinnässä antaa se, että päivämäärä 12.10. onkin ilmaistu
kelloaikana. Yhdyssanat tuntuvat olevan ongelmallisia ja niin vuoden vaihteessa
Lohjalla juhlittiin Uuden vuoden juhlaa, kun varmaankin tarkoitettiin
uudenvuodenjuhlaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sinnepäin -viestintä korostuu matkailun markkinoinnissa.
Puolessa tunnissa Helsingistä Lohjalle ajat vain runsasta ylinopeutta tai
kaupunkien rajalta toiselle. Onneksi nykyisin ymmärretään pääkaupunkiseudun
merkitys Lohjan matkailulle eikä enää haahuilla Kiinan tai Japanin
markkinoille. Näitä sinnepäin -juttuja riittäisi. Tytyrin museokäytävien
mainostetaan olevan 100 metrin syvyydessä, kun todellisuus on paljon vähemmän, noin
80 metriä. Voisiko tästä kaikesta saada aikaan jotain sellaista, että Lohjasta
voitaisiin todeta ”sinnepäin” tuossa sadan vuoden takaisessa positiivisessa
merkityksessä. <b>Lohja – sinnepäin?</b> Lohjan keskustan kolme matkailupilaria
olisivat mielestäni Puu-Anttila – kirkko – museo, ”Sokeripalaan” kunnostettu
taidemuseo ympäröivine yksityisine gallerioineen ja Aurlahti.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kun seisoo Laurinkadun ja Suurlohjankadun risteyksessä selkä
Keskusaukiolle, voi nähdä Puu-Anttilan lohjalaisen koulutuksen helmen, joka
nykyisessä asussaan elää uutta kukoistuskautta. Puu-Anttilan pihapiirissä on
Anttilan tilan renkitupa, nykyisin kotiseututalo. Pihan pysäköintipaikoille
voisi mielestäni rakentaa puutaloja. Modernit puutalot täydentäisivät alueen
puurakentamisen eri vuosisatoja kuvaavaksi keskittymäksi. Kirkkokenttä on
kohtuullisen hyvässä kunnossa. Kirkko ja kirkkomaa kuvaavat aluetta jopa yli
500 vuoden takaa. Museon aluetta kehutaan jo nyt matkailijapiireissä upeaksi.
Se on 1900-luvun alkupuolen vauraan maalaistalon, kartanon tai pappilan pihapiiri.
Pedagogion näyttely voisi kuvata lohjalaista koulutusta aikojen kuluessa. Tämä
olisi ”Aikojen saatossa” -reitti.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">”Sokeripalan” kunnostaminen tarjoaisi Lohjalle uuden ja
uniikin funkkiskohteen ja taidemuseon. Sinne voisi sijoittaa nykyiseen Lohjaan kuuluvilla
alueella toimineiden taiteilijoiden teoksia. Ansioituneen taitelija Adolf
Lietsalon maalauksia on tällä hetkellä sijoitettuna jopa terveysaseman
keittiösyvennykseen. Jos ”sokeripalaan” sijoitettaisiin kuvataiteen museo, niin
se tukisi myös ympärillä olevia gallerioita ja saisi nekin uuteen
kukoistukseen. Kuvataide on suurelle joukolle matkailijoita se tärkein
tutustumisen kohde. Kävelymatkatkin ovat lyhyet tälle taidereitille.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lohja kutsuu itseään järvikaupungiksi ja sitä se tosiaankin
on. Onhan Lohjalla Etelä-Suomen suurin järvi ja noin sata muuta järveä.
Aurlahden ranta hiekkakenttineen ja paikallaan polkevine palveluineen muodostaa
jonkinlaisen olohuoneen Lohjan keskustan asukkaille, mutta se ei tarjoa mitään
turisteille. Järvi-Suomesta löytyy todellisia matkailijalle suunnattuja
järvihelmiä, esimerkkinä vaikka runsaan 2000 asukkaan Puumala, jossa rannan
palveluista löytyy jopa samppanjabaari näköaloineen. Aurlahti vaatisi kokonaissuunnitelman,
jossa järvi, rehevä kasvillisuus ja rakennettu ympäristö erilaisine
palveluineen muodostavat kokonaisuuden, josta jokainen löytää haluamansa. Sen
verran täytyy Aurlahtea kehua, että 2023 oli rantaravintolassa aivan
erinomainen palvelu.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kun edellä esittämäni kolme kokonaisuutta saadaan kuntoon,
voidaan Lohjan keskustan matkailutarjonnasta todeta <b>Lohja – sinnepäin!</b><o:p></o:p></p><i>Kuvat Taina Partasen arkisto</i><p></p></div>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-20998371748705049732023-02-06T04:47:00.000-08:002023-02-06T04:47:31.399-08:00Erilainen ihminenIstun virkailijaa vastapäätä. Meitä on pankkisalissa kolme. Eletään aikaa, jolloin pankkien konttorit olivat avoinna aamusta iltaan ja asiointi onnistui ilman ajanvarausta. Käteistä rahaa sai pankista ja se oli ensisijainen maksuväline. Ulko-ovi käy. Vuoroaan odottavien asiakkaiden penkille istuu parrakas nainen. Kauempana istuva konttorinjohtaja tulee parrakkaan naisen luo ja toteaa "olet käynyt jo tänään täällä, mene ulos". Sanaakaan sanomatta parrakas nainen nousee ylös ja poistuu nöyryytettynä ja alistuneena. Vastapäinen virkailija on hämillään ja minä ihmeissäni. Saan nostamani rahat ja olen hetkessä ulkona. Parrakas nainen on kadonnut. En voi ymmärtää, miksi ihmistä kohdeltiin tylysti, kun olin paikalla. Minuuttia myöhemmin häädön olisi voinut tehdä ilman yleisöä.<div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkVtKX5rQmlUN3OEXZm7RgH8ZrphmXkgSw0wq69eaUG2m9TOy_WBzkg7MQz92zciZ4ipUtRmkbolejc_anOchFZaIDdJQhMftgTB0tMOfHVz_2V7_AuR2cA0xK5YsBzLR9fNTD9-_1exeGRs24Fk1yrSdjwGB6D69wC_YBBOHQwiWUKI0xLmCU8VyKJA/s4032/IMG_5780%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkVtKX5rQmlUN3OEXZm7RgH8ZrphmXkgSw0wq69eaUG2m9TOy_WBzkg7MQz92zciZ4ipUtRmkbolejc_anOchFZaIDdJQhMftgTB0tMOfHVz_2V7_AuR2cA0xK5YsBzLR9fNTD9-_1exeGRs24Fk1yrSdjwGB6D69wC_YBBOHQwiWUKI0xLmCU8VyKJA/w150-h200/IMG_5780%5B1%5D.JPG" width="150" /></a></div><div><div><br /></div><div>Muutamaa vuotta aiemmin olin pari päivää ennen joulua Alkossa ostamassa viinejä joulupöytään. Valintamyymälät olivat uusia ja viinivalikoima kovin vaatimaton nykyiseen verrattuna. Kassalle mennessäni edelläni on mies, joka kaivaa taskustaan kolikoita. Lopulta taskusta löytyy enää sahanpurua ja hiekkaa. Vielä uupuu muutamia kymmeniä pennejä. Kassa odottaa kärsivällisenä, minulla on olevinaan kiire, ja jono takanani kasvaa. Kaivan lompakostani puuttuvat pennoset. Myyjä on tyytyväinen, kun ei tarvinnut valita alennuksen tai myymättömyyden välillä. Jono takanani huokaisee helpotuksesta. Mies saa Sorbuksensa. Hän hymyilee ja kiittelee. Minä saan sen joulun parhaat ja aidosti sydämestä tulevat hyvän joulun toivotukset.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifR109mD-K_5nlTkGK3jl9q3mMGQvQmRcCi49MpFPEqWHfLqb9SvqjRffaajrY48cxBZQep6HsKTL1PttA6uwuTMv53KmgIe44jhcJFRUBU5R2dZ77htZ_a09z56t0kijOLebUKinMVoW0lYTwICKhU6gL9F8MOiJYCem4Fe2YiIujbAEHLI_l47GfCA/s2472/IMG_E5788%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2439" data-original-width="2472" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifR109mD-K_5nlTkGK3jl9q3mMGQvQmRcCi49MpFPEqWHfLqb9SvqjRffaajrY48cxBZQep6HsKTL1PttA6uwuTMv53KmgIe44jhcJFRUBU5R2dZ77htZ_a09z56t0kijOLebUKinMVoW0lYTwICKhU6gL9F8MOiJYCem4Fe2YiIujbAEHLI_l47GfCA/w200-h198/IMG_E5788%5B1%5D.JPG" width="200" /></a></div><div><br /></div><div>Tuolloin olin miesvaltaisessa työpaikassa. Muutaman naisen porukka päätti käydä tyylikonsultin värianalyysissä. Emme olleet mitään viikareita, vaan jokainen kävi omalla kustannuksellaan ja vapaa-ajallaan. Menin tyylikonsultille hyvän ystäväni kanssa. Sain silmämeikille ohjeet, joita vieläkin noudatan silloin, kun teen silmämeikin. Huulipunastani konsultti sanoi "saat pitää tuon". Olisin pitänyt sen joka tapauksessa, vaikka se tuli laittaa huolella voimakkaan punansa vuoksi. Mikään huulipuikosta sipaisu ei olisi onnistunut. Sain kasan värilappuja, joissa on minulle sopivat vaatteiden värit. Muistelen ystäväni analyysin kestäneen omaani kauemmin.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOUHIL0PyfN19HjtGizxFStHwLE6pQWmj-A2YY3_LAlqElHHOTps6Bgh9fjQRzF-vPKDhxBdam9oxpStlLjeesQJeDcHO-CHHFOSZzRFwq_v3sJ6Gjp12YarOzmFUfjnq3bo31-T7WffA6ZFLNifDDpBEchdjmZNUO40Ji-FiJGAJfFczSmMUX-nzn6g/s3852/IMG_E5787%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2980" data-original-width="3852" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOUHIL0PyfN19HjtGizxFStHwLE6pQWmj-A2YY3_LAlqElHHOTps6Bgh9fjQRzF-vPKDhxBdam9oxpStlLjeesQJeDcHO-CHHFOSZzRFwq_v3sJ6Gjp12YarOzmFUfjnq3bo31-T7WffA6ZFLNifDDpBEchdjmZNUO40Ji-FiJGAJfFczSmMUX-nzn6g/s320/IMG_E5787%5B1%5D.JPG" width="320" /></a></div><br /></div><div>Kun työpaikalla vertailimme värianalyysin kokemuksia, kertoi eräs kollega heittäneensä pois kaikki vaatteensa, jotka olivat "väärän värisiä". Roskiin oli joutunut myös ruskea kaniturkki, jonka korvasi värjätty minkki. Me muut olimme kauhuissamme, koska meille tuo oli pääosin leikkiä. Työtoverini oli meitä vanhempi, hänen lapsensa olivat ikäisiämme. Vaikka kyseinen työtoverini poikkesi käytökseltään, koulutukseltaan ja osaamiseltaan meistä muista, niin arvostimme häntä työtoverina ja ihmisenä. Hän tunsi eriomaisesti asiakkaamme liiketoiminnan ja ymmärsi asiakkaiden tahtotilan. Hänen merkityksensä liiketoiminnallemme oli korvaamaton. Hänen ansiostaan osana toimivaa tiimiä toimintamme kehittyi ja kasvoi.</div><div><br /></div><div>Työpaikoilla ja yhteisöissä erilaisuus on vahvuus, jos se hyväksytään ja sitä osataan käyttää. Eri ikäiset, eri sukupuoliset, erilaiset koulutukset ja kokemukset antavat mahdollisuuden tarkastella asioita monista eri näkökulmista. Samoin toisilta oppiminen on mahdollista. Tämä kuitenkin vaatii, että työyhteisön jäsenet luottavat ja arvostavat itseänsä. Tällöin toistenkin arvostaminen ja muihin luottaminen on mahdollista. Jos yhteisön jäsenet kertovat, että he ovat saman ikäisiä ja henkisiä, niin pidän tuon yhteisön kehittymismahdollisuuksia vähäisinä. Jos vielä todetaan, että heillä on keskenään hauskaa, niin peli on menetetty. Kun on avoin toisenlaisille ihmisille ja valmis kuuntelemaan heitä, niin voi menestyä paremmin. </div><div><br /></div><div>Erilaisten ihmisten yhteisössä, jossa luottamus on kohdallaan, voidaan myös riidellä. Kovista sanoista huolimatta riitakin on rakentavaa. Näissä yhteisöissä niin yhteisö kuin yksilöt kehittyvät käsi kädessä. Erilaisuus tuo voimaa!<br /></div></div></div>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-35960209404861725542022-12-17T15:16:00.002-08:002022-12-17T15:31:44.050-08:00Onko lukeminen helppoa?<p style="text-align: center;"><i><b>Lukeminen on helppoa. Vai onko? </b></i></p><p style="text-align: center;"><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIXxFwRP9f7zx11Grr6u83eRzZ27qD_Bz784TscZJwJM93G4atp3_tjEiFlcfH2FXA3g2CEAsEvccDkionKTOeCq8j3ecbsS0cuZAhDx81IVNOwSkoXdxr5nFtZdHl2H79kTow5t2M5aqyPb8SaqQhK-rijbgOJhYbx2P62zl_lCfohmHtnyF8K2u8LA/s2569/IMG_E5739%5B1%5D.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2569" data-original-width="2040" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIXxFwRP9f7zx11Grr6u83eRzZ27qD_Bz784TscZJwJM93G4atp3_tjEiFlcfH2FXA3g2CEAsEvccDkionKTOeCq8j3ecbsS0cuZAhDx81IVNOwSkoXdxr5nFtZdHl2H79kTow5t2M5aqyPb8SaqQhK-rijbgOJhYbx2P62zl_lCfohmHtnyF8K2u8LA/s320/IMG_E5739%5B1%5D.JPG" width="254" /></a></i></div><i><br /></i><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><i>Lähde: Wanhat käsialat ja asiakirjat, Helsinki 1977</i></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote><p></p><p>Nykyisin puhutaan paljon lukutaidottomuuden lisääntymisestä. Julkisuudessa kerrotaan, että kaikki oppivelvollisuuden suorittaneet eivät osaa lukea kunnolla. Kun lapset ovat oppivelvollisuuden piirissä viisivuotiaasta täysi-ikäisyyteen, niin miten saa aikansa kulumaan, jos ei osaa kunnolla lukea? Arvioinneissa erotellaan ainakin tekninen osaaminen ja luetun ymmärtäminen, puhutaan myös medialukutaidosta. Kiertokoulun aikaan opittiin lukemaan kolmen viikon pänttäämisen aikana. Tietenkin luettavaa oli paljon vähemmän. Taitoa kontrolloitiin kinkereillä ja osaaminen merkittiin kirkonkirjoihin. Kirjoittaminen oli tuolloin harvojen taito.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8vvnz0ZeYdNC-LbVnGyj_GrNq7frnjQb1xG2o0vibYuEUbIcaCpNNiO6NZvXeQCRfkwwNqPvFNJnFx-YQTznX8uvGf6LrbiuILkXQIsq_hSBhj44SSb0gof-W82Hq13evVlTqt9bRo8vKCRTV8NcJILrry2xdq7bnF6g9RG_dCqEQsNyCFr8Lk2UDDw/s2027/IMG_E5738%5B1%5D.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1883" data-original-width="2027" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8vvnz0ZeYdNC-LbVnGyj_GrNq7frnjQb1xG2o0vibYuEUbIcaCpNNiO6NZvXeQCRfkwwNqPvFNJnFx-YQTznX8uvGf6LrbiuILkXQIsq_hSBhj44SSb0gof-W82Hq13evVlTqt9bRo8vKCRTV8NcJILrry2xdq7bnF6g9RG_dCqEQsNyCFr8Lk2UDDw/s320/IMG_E5738%5B1%5D.JPG" width="320" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i style="text-align: center;">Lähde: Wanhat käsialat ja asiakirjat, Helsinki 1977</i></p></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote><p>Itse luen sekä kaunokirjallisuutta että asiatekstiä useita tunteja päivässä. Kirjoitan pääasiassa asiatekstejä, joiden tärkein ominaisuus on täsmällisyys. Työssäni kirjoittamassani tekstissä saattoi sana maksaa miljoonia ja lause kymmeniä miljoonia euroja. Jokainen sana oli harkittava, nimet ja numeeriset tiedot tarkistettava monta kertaa. Lukiessani lasken vieläkin päivämäärien välisiä aikoja ja arvioin rahallisia vaikutuksia. Kokemukseni perusteella väitän, että lukemisen ymmärtämiseen vaikuttaa merkittävässä määrin tekstin laatu.</p><p>Jonkin aikaa sitten luin artikkelia, jossa oli yhdistetty tarinaa ja faktaa. Yhdessä tekstin osassa kerrottiin leskirouvasta, joka muutti uuteen taloon 29 vuotta kuolemansa jälkeen. Aiemmin artikkelissa oli kuvattu tuon uuden talon rakentamista, joka tapahtui 27 vuotta myöhemmin kuin leskirouva oli tekstin mukaan muuttanut tuohon taloon. Olin niin hämmentynyt, että mietin, olenko jossain virtuaalitodellisuudessa tai Paluu tulevaisuuteen -elokuvassa. </p><p>Samoihin aikoihin luin Tommi Kinnusen kirjoittamaa kirjaa Pimeät kuut. Ihanaa tekstiä ja niin helppoa lukea. Kuinka hyvin kirjailija sitookaan tarinaansa faktat. Esimerkkinä voisi mainita supistetun koulun määrittelyn. Käsite supistettu koulu taitaa olla monelle nykyihmiselle vieras. Kirja etenee kuin lastu tasaisesti solisevassa purossa. Vaikka asiat ja tuntemukset ovat vaikeita ja ahdistavia, niin tekstiä on helppo lukea. Kirjailija kirjoittaa selvästi lukijalleen. Mielessäni kutsun tekstiä purokirjoitukseksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdg2gH6gcDmAsCJ2hJmDV8fjWqG1CQpOvAF2IMNFt0XQRLkL81AkO6w7o_evoptuAPXtikuG1pgoKJRWd6RYlq7a207qM56URPJexXRhy2qngdGolQ11zbPCFQzgSzl44EqUdbnuX86Uw7IKivo1oSbPL5aCTfLMypHrUGGWAyEbC5jgsuhKHdiOrC4w/s4032/IMG_5737%5B1%5D.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdg2gH6gcDmAsCJ2hJmDV8fjWqG1CQpOvAF2IMNFt0XQRLkL81AkO6w7o_evoptuAPXtikuG1pgoKJRWd6RYlq7a207qM56URPJexXRhy2qngdGolQ11zbPCFQzgSzl44EqUdbnuX86Uw7IKivo1oSbPL5aCTfLMypHrUGGWAyEbC5jgsuhKHdiOrC4w/s320/IMG_5737%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><br /><p>Teksti, jonka jäsentely ja faktat ovat vähän sinne päin, on tuskallista lukea. Teksti poukkoilee asiasta toiseen, kuten lastu koskessa. Törmäilee kiviin ja kallioihin, kääntyilee tulosuuntaansa ja uppoaa välillä jatkaen kuitenkin ontuvaa etenemistään. Kirjoittaja tuo esille kaiken tietonsa ja taitonsa kuin todistaakseen osaamisensa. Siis kirjoittaa itselleen. Tätä kutsun koskikirjoittamiseksi.</p><p>Julkisuudessa esitetään erilaisia kikkoja lukemisen oppimiseksi. Kokemuksesta voin todeta, että lukemaan oppii lukemalla. Lukeminen siis kannattaa aina. Voiko äänikirjojen suosio johtaa siihen, että lopulta vain harvat osaavat lukea? Suurin osa selviää kuuntelemalla. Miten sitten käy kirjoittaminen? Hoituuko se puhumalla tai valitsemalla kuvia seiniltä ja pöydiltä, joiden järjestelmä tunnistaa henkilön silmästä tai sormenjäljestä. Mielikuvitus lähti laukalle, pelottavaa.</p><p style="text-align: left;">On aivan ihanaa kirjoittaa oma näkökulmansa miettimättä, paljonko tämä maksaa!</p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-9687568841218535182022-11-18T13:36:00.002-08:002022-11-18T13:57:10.694-08:00Hyvä mies ja väärinkäsityksiä<p>Nuoruudessani olin pienen ryhmän kanssa kansainvälisessä koulutuksessa. Kun suomalainen ryhmämme oli ensimmäisellä yhteisellä illallisella, niin yksi ryhmän miehistä pyysi vieressään istuvaa naista vippaamaan hänelle viisi puntaa. Nainen kieltäytyi kovaäänisesti ja muu ryhmä oli hyvin hämmästynyt. Keskustelimme asiasta. Me muut ymmärsimme kyseessä olevan lainan, mutta nainen ymmärsi, että mies pyysi antamaan tuon rahan. Väärinkäsityksen aiheuttama kiusallinen tilanne ja tunnelma laukesi, kun perusteellisesti puimme eri sanojen merkitystä. Totesimme monien väärinymmärrysten johtuvan siitä, että sanoilla on eri merkitys eri ihmisille johtuen esimerkiksi kielialueesta ja kulttuuritaustasta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1XNlUrAK1s33fv1xw_2Ipq2HcWSIK40Km2Wngp2W92SnN8Nx02evTKXgWphzYoaGvFMBG1i0dowH58cucM6jTwTc0NV5JhsngCpG3yHX3q0S50dkWSBIcOl8tb4a5wuf70F5ADrzvUe3Cq1Oe480LvI0MajDuXUzPY4q2Jj0hHrtS8lYBvakHQlmd8A/s3328/IMG_E3403.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3328" data-original-width="2216" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1XNlUrAK1s33fv1xw_2Ipq2HcWSIK40Km2Wngp2W92SnN8Nx02evTKXgWphzYoaGvFMBG1i0dowH58cucM6jTwTc0NV5JhsngCpG3yHX3q0S50dkWSBIcOl8tb4a5wuf70F5ADrzvUe3Cq1Oe480LvI0MajDuXUzPY4q2Jj0hHrtS8lYBvakHQlmd8A/s320/IMG_E3403.JPG" width="213" /></a></div><p>Muutosjohtaminen on vaikea käsite, jonka helposti jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Muutosjohtaminen on hyvin erilaista dynaamisessa ja tavoitehakuisessa organisaatiossa verrattuna verkkaisaan ja byrokraattiseen ympäristöön. Näin väärinkäsitykset ovat todennäköisiä. Kun keväällä valittu kotikaupunkini kaupunginjohtaja irtisanoutui koeajalla, alkoi some laulaa "hyvä mies" -laulua eräästä kaupungin viranhaltijasta. Lopulta hänet valittiin määräaikaiseksi kaupunginjohtajaksi saatesanoin "hyvä valinta". En tunne miestä enkä tiedä hänen hyvyyttään, mutta aika näyttää johtamiskyvyn. </p><p>Kun otin ensiaskeleitani esimiehenä, liittyi uuteen pestiini viikkojen esimieskoulutus eri jaksoina työn ohessa. Ennen kuin olin käynyt rekrytointijakson, esimieheni palkkasi tiimiini uudet työntekijät. Ehdotin esimiehelleni valintakriteereiden yhteistä läpikäyntiä väärinkäsitysten välttämiseksi. Hän totesi, että hän voi palkata "miehen kadulta", ja minun tehtäväni on tehdä hänestä "osaava työntekijä ja hyvä mies". Kun itse pääsin rekrytoimaan, niin meitä oli aina vähintään kaksi haastattelijaa ennalta määriteltyine rooleinemme. Palkkasimme ammattitaitoisia ja hyviä ihmisiä - miehiä ja naisia. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7dxbnSyAg7MIPyXdl833ViDMlXoW6peZ3161fT1V3kDIXcthmQ5vudTr9GjzO-rsU9DiBWOu9SuJ1ZT19oz4wQg5kekn-bLAQTysfD-TgrHdpjMkfsORMVwMhoO8mJt-i7unl5btXF2qdfAVm2ofH7v8YulH6Oo1Z7uXh63peYK7IUDay1NKFXAB6MA/s2592/WP_20150721_12_51_29_Pro.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1936" data-original-width="2592" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7dxbnSyAg7MIPyXdl833ViDMlXoW6peZ3161fT1V3kDIXcthmQ5vudTr9GjzO-rsU9DiBWOu9SuJ1ZT19oz4wQg5kekn-bLAQTysfD-TgrHdpjMkfsORMVwMhoO8mJt-i7unl5btXF2qdfAVm2ofH7v8YulH6Oo1Z7uXh63peYK7IUDay1NKFXAB6MA/s320/WP_20150721_12_51_29_Pro.jpg" width="320" /></a></div><p>Työelämän valinnat tapahtuvat tai ainakin niiden tulisi tapahtua faktaperusteisesti. Yksityiselämän puolella valintoja ohjaa usein tunne. Kun halutaan vaihtelua, eivät kaikki osaa erota kauniisti. Jotkut syyttävät entistä puolisoa huume-, päihde- tai peliriippuvaiseksi, taloudellisissa asioissa holtittomaksi tai väkivaltaiseksi. Iskostavat nuo käsitykset lapsille, ystäville, sukulaisille ja julkisuuteen. Joskus tuo tapahtuu sen vuoksi, että haluaa peittää oman osuutensa eroon. Pahimmillaan väärinkäsitykset jäävät elämään ja ne rakentavat pysyvän kuilun toisen vanhemman ja lapsen välille. Lehtien palstoilta voi ajoittain lukea tuollaisen kohtalon kokeneista henkilöistä, joista osa on entisiä hyviä miehiä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0TDJ0LqjL_bO2HncVC42q53l7eaGbUqgsm4WlIP9Kdb09rkXLlnpvMLWP_0T_J6grR_n-eACde0pp2VQvYS4LoWFym6wbAerVE7YJJWTlA9qNOxzTkJW4CpPt5ul3mYSUhfYNG7mmDoWoX9MMMjtAxbgytPtU3ldxl53bU-axfma3UhT_6h0uLfVv-A/s4032/IMG_3683.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0TDJ0LqjL_bO2HncVC42q53l7eaGbUqgsm4WlIP9Kdb09rkXLlnpvMLWP_0T_J6grR_n-eACde0pp2VQvYS4LoWFym6wbAerVE7YJJWTlA9qNOxzTkJW4CpPt5ul3mYSUhfYNG7mmDoWoX9MMMjtAxbgytPtU3ldxl53bU-axfma3UhT_6h0uLfVv-A/s320/IMG_3683.JPG" width="320" /></a></div><p>Surullinen henkilöhistoria ajoittuu yli 120 vuoden taakse. Silloin hyvä mies, kartanon pehtoori ja työtä pelkäämätön nainen, kartanon karjanhoitaja rakastuivat. Hyvä mies olisi halunnut mennä naimisiin, mutta parin välillä oli väärinkäsitys ja nainen kieltäytyi avioliitosta. Suhteesta kuitenkin syntyi lapsi, jonka nimen viereen syntyneiden luetteloon pappi kirjoitti äpärä. Lapsi tunsi molemmat vanhempansa, mutta isä kuoli, kun lapsi oli viiden vanha. Äitinsä kuoleman aikaan lapsi löysi henkisen kotinsa kirkon vanhakristillisistä piireistä. Maallisiin rientoihin kiintynyt suku käänsi selkänsä tuolle lapselle, joka luuli hylkäämisen johtuvan äpärä -leimasta. Todellisuudessa suku pelkäsi kristillisyyttä. Tämä väärinkäsitys ei koskaan paljastunut tuolle sukunsa hylkäämälle orpolapselle.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhinYZoxgpE7R1Mz9borsn0vrMqHHzlNkm-BEQNGpbW3K1CBPQ_SHMSMkQeywTsyQngbnpKmbF7fW20PNo6NIrEpt1k3TaXqmVVLD3w3t03xbYARuqOd3T8F2rsHFnxxsrbqnj4ACZ2Lz4fNXm_mtHFvAXC2JKXJ8xkpfujyGfe324NpN4xNCqiYelP-Q/s3526/IMG_E3402%20(2).JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2127" data-original-width="3526" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhinYZoxgpE7R1Mz9borsn0vrMqHHzlNkm-BEQNGpbW3K1CBPQ_SHMSMkQeywTsyQngbnpKmbF7fW20PNo6NIrEpt1k3TaXqmVVLD3w3t03xbYARuqOd3T8F2rsHFnxxsrbqnj4ACZ2Lz4fNXm_mtHFvAXC2JKXJ8xkpfujyGfe324NpN4xNCqiYelP-Q/s320/IMG_E3402%20(2).JPG" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-65337235618372177922022-08-27T15:10:00.002-07:002022-08-27T15:19:20.049-07:00Sota<p>Matti katseli pellollansa viljan kasvua, kun häntä kohti ammuttiin naapurin puolelta. Oli kesä 1939 ja naapuri oli Neuvostoliitto. Matin kaksi maatilaa sijaitsivat muutaman kilometrin päässä valtakunnanrajasta, mutta maapalstoja hänellä oli pitkin pitäjää aivan rajallakin. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5Aw9dX8rXPj0BvsLGFz4yzEoIisdBheT_m-GVQunwTT1PLxL5ogMTH5aHRu5NL0LXvEa-cTf4amJ0_KfRpRDNvUE2icmHFHOnV8F7x1ZYg2kPoqkipqJ_9IqSVE-sxOCwsDSVYLsSn6DT9EdVQi83g6KR3nnXGfo_D01u1YkEhAu4fZs9B3oLTv5DFw/s1600/orjansaaren%20koti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="784" data-original-width="1600" height="157" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5Aw9dX8rXPj0BvsLGFz4yzEoIisdBheT_m-GVQunwTT1PLxL5ogMTH5aHRu5NL0LXvEa-cTf4amJ0_KfRpRDNvUE2icmHFHOnV8F7x1ZYg2kPoqkipqJ_9IqSVE-sxOCwsDSVYLsSn6DT9EdVQi83g6KR3nnXGfo_D01u1YkEhAu4fZs9B3oLTv5DFw/s320/orjansaaren%20koti.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Taustalla Matin ensimmäisen maatilan rakennukset 1930-luvulla</i></p><p>Kotipihalle Matti näki perheensä kanssa naapurimaan tähystyspalloja. Viljat saatiin korjatuksi sodan uhkan varjossa. Lokakuussa vanhukset, naiset ja lapset evakuoitiin rajan pinnasta. Viipuriin vievän tien varrella olevaan kotitaloon majoittui kymmeniä sotilaita. Neljä vanhinta poikaa lähtivät sotilastoimiin ja vanhin tytär lotaksi. Matti lähetti hevoset ja karjan Hämeeseen. Marraskuun loppupuolella Matti kirjoitti vaimolleen:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i>"Kaikki tuntuu rauhalliselta. Jumala yksin tietää, riittääkö tämä nöyryytys vai ei. Jääkää korkeimman suojaan."</i></p></blockquote><p>Joulukuussa Matti jätti kotinsa. Talvisota oli alkanut. Kesällä 1940 Matti osti metsätilan keskeltä Suomea. Uutta elämää perhe rakensi yhdessä, olihan kaikki viisi sodassa ollutta lasta selvinneet hengissä. Tosin Matti toimi viikot naapuripitäjässä siirtoväen huoltojohtajana ja nuorin sodassa olleista pojista jäi suorittamaan asepalvelustaan. </p><p style="text-align: center;"><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb1l7JXzjsI_OtOh8jVunwJxUq9iQBevBm34hBzhQhrFJRf_NehKSyzTQezzwWzdeZcucB2j65mPIuEkwV4o7Jqm4g2chFTx3NhMvDUCCFCCieEQyLEYEa7xK-kYh_4nTZc_38gPkNs44TauIj0GbwnPKH5tYo2BpTZmkKBZZ-y8Tz3elCPRTTk4CtkQ/s4961/45494.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3442" data-original-width="4961" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb1l7JXzjsI_OtOh8jVunwJxUq9iQBevBm34hBzhQhrFJRf_NehKSyzTQezzwWzdeZcucB2j65mPIuEkwV4o7Jqm4g2chFTx3NhMvDUCCFCCieEQyLEYEa7xK-kYh_4nTZc_38gPkNs44TauIj0GbwnPKH5tYo2BpTZmkKBZZ-y8Tz3elCPRTTk4CtkQ/s320/45494.jpg" width="320" /></a></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><i><div style="text-align: center;"><i>SA-kuva: Matin syntymäpitäjän asema sodan jäljiltä</i></div></i><p></p><p>Kun jatkosodassa vanha kotiseutu oli vallattu takaisin, matkasi Matti sinne ensimmäisten joukossa. Toisen maatilan rakennukset olivat tuhkakasa. Tilasta keskellä Suomea ei kuitenkaan luovuttu, kun perhe seurasi myöhemmin. Kun sota päättyi, oli Matti menettänyt rajan taakse jääneen omaisuutensa ja elinkeinonsa toistamiseen ja kolme hänen poikaansa oli kaatunut. Kuusikymmentä vuotiaana Matti perheineen aloitti elämänsä alusta neljännen kerran. Yhteishenki, sopeutuvaisuus ja kova työ kantoivat eteenpäin.</p><p>Kävelin 45 vuotta myöhemmin Matin entisillä pelloilla. Viljavilla, salaojitetuilla ja kumpuilevilla pelloilla kasvoi heinää läheisen kolhoosin karjaa varten. Tiellä kulki sotilaskolonna. Se, mitä sodasta oli jäänyt jäljelle oli edelleen nähtävissä. En voinut välttyä ajatukselta, miksi pitää vallata maata, jos sitä ei mitenkään hyödynnä tai jälleenrakenna. Pitääkö vain pullistella ja näyttää voimansa? Luovutettujen alueiden loisto oli tuhottu ja jätetty rappiolle. Kävin siellä viimeisen kerran vuonna 2019. Pellot kasvoivat edelleen luonnonheinää, niiden takana häämötti Urheilu- ja vapaa-ajankeskus sekä uusi formularata. Pietariin johti moottoritie.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEdnSyLOtfML4IPKqETJLCmrPeMHEWkFHn4UZamXsy9iq8BqUmp0HKDOpkGQw0wzoIF_p7B9IvwmehzHXy0vRZEEDOV7joM0GuJws6zjcoKlbID6KZXZWf28VEIRH7N2IKLEJoLplGdffePhPkqDoF3y2uW1E7mHub1cDYKG76FYxE0pg3YdZCrSkx2Q/s4128/10.%20T%C3%A4ss%C3%A4%20vesaikossa%20on%20viel%C3%A4%20Potkelan%20navetan%20osia.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2322" data-original-width="4128" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEdnSyLOtfML4IPKqETJLCmrPeMHEWkFHn4UZamXsy9iq8BqUmp0HKDOpkGQw0wzoIF_p7B9IvwmehzHXy0vRZEEDOV7joM0GuJws6zjcoKlbID6KZXZWf28VEIRH7N2IKLEJoLplGdffePhPkqDoF3y2uW1E7mHub1cDYKG76FYxE0pg3YdZCrSkx2Q/s320/10.%20T%C3%A4ss%C3%A4%20vesaikossa%20on%20viel%C3%A4%20Potkelan%20navetan%20osia.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Matin pelloilla 2019</i></div><p></p><p>Tämän kevään sota Euroopassa on järkyttänyt minua kovasti. Ensimmäisenä ajattelen niitä ihmisiä, joiden koti ja elämä tuhotaan. Siviiliväestöön kohdistuvat raakuudet ovat käsittämättömiä. Väkivallan kohtaaminen tai kotoa pakeneminen jäävät geeneihin ja vaikuttavat henkisesti tuleviinkin sukupolviin. Jos tuhotut alueet jäävät valtaajalle, niin ovatko ne vielä kymmenien vuosien kuluttua rauniokyliä? Jos Euroopan vilja-aitta tuhoutuu, niin se aiheuttaa meillekin ongelmia.</p><p>Matin nuorin poika ja tytär ovat nähneet nykyisen sodan. Alkujärkytys oli melkoinen, mutta sopeutuminen oli nopeaa. Olen Matin pojan tytär. Emme enää puhu toisesta maailmansodasta, vaan meneillään olevasta, joka toivottavasti ei johda kolmanteen maailmansotaan. Kiitän mielessäni ulkopolitiikkamme ja puolustuspolitiikkamme johtoa määrätietoisesta ja ripeästä toiminnasta kriisin koittaessa. Sisäpolitiikan puolelle esitän toiveen lisääntyvän ja turhan byrokratian poistamisesta ja holtittoman rahankäytön lopettamisesta. Matti sanoisi, kuten 1939 joulukuussa kirjoitti:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i>"Jumalan haltuun annan kaikki tieni ja tarpeeni."</i> </p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKGC8ZgD653Iwz3dPoThmJ6_3qhIcovazmNHKDU9Tfv7PPBev4L20cRgFVx8VF7jBeF0p8LJd5A1FDFggEqMd93yvSS7qwe5LHdVJxrk2Yd0fLbeI8LxcZ2IW4MERimJl-wZhw4CffJlOU3Xfc22g2p8-F_Dcb1YmNDWCuA7E3rA3T0Q12IpAyXRPIyA/s4128/9.%20T%C3%A4m%C3%A4%20m%C3%A4nty%20on%20hyv%C3%A4%20tuntomerkki%20matkalla%20Potkelan%20pelloille.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="2322" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKGC8ZgD653Iwz3dPoThmJ6_3qhIcovazmNHKDU9Tfv7PPBev4L20cRgFVx8VF7jBeF0p8LJd5A1FDFggEqMd93yvSS7qwe5LHdVJxrk2Yd0fLbeI8LxcZ2IW4MERimJl-wZhw4CffJlOU3Xfc22g2p8-F_Dcb1YmNDWCuA7E3rA3T0Q12IpAyXRPIyA/s320/9.%20T%C3%A4m%C3%A4%20m%C3%A4nty%20on%20hyv%C3%A4%20tuntomerkki%20matkalla%20Potkelan%20pelloille.jpg" width="180" /></a></div><p></p></blockquote><p style="text-align: center;"><i>Puu, joka on nähnyt Matin paluun kotiin ja lähdön toistamiseen sekä monta muuta kulkijaa </i></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-71469710420477546142022-05-24T11:21:00.001-07:002022-05-24T11:32:54.202-07:00Markkinointi, mainos, vale ja tosi<p>Kuusivuotias poika katseli astianpesuainemainosta ja kysyi minulta: -Käytätkö sinä tuota? <br />-En käytä, mutta ei tuo pesu noin helppoa ole, vastasin. <br />Pikkumies ilmoitti minulle: <br />-On se, koska se on televisiossa! <br />Yritin selittää mainonnan tavoitteita, mutta poika pysyi kannassaan: <br />-Totta on!</p><p>Samoihin aikoihin toinen, hieman vanhempi poika, kertoi käyneensä Tytyrin Elämyskaivoksessa. Kysyin, minkälaista oli 80 metriä maan alla. Poika sanoi olleensa sadan metrin syvyydessä. Yritin selittää, että museotaso on 80 metriä maan pinnan alapuolella. Poika totesi, että hänen tietonsa on netissä ja oikein. Kun vanhemmat eivät korjanneet pojan käsitystä, annoin asian olla. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtH_5D1f7uwQrf3Zv_WHnx5CCAfSeLtTlXh-5Yf2FbPAU4tU0XN8dl-kqbGFmsPGHRYoWRt75XemZOJcbZnv6BXDEV9opFCSW5Sj3YzXPcKgk1-zttewVGPthrhazQx1364_8S1XAHOzCoDNHVql8MlrB61vjBeeQdTgvqvWT5mOnmls6qvprXEM-Vvw/s4608/IMG_0097%20(2).JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3456" data-original-width="4608" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtH_5D1f7uwQrf3Zv_WHnx5CCAfSeLtTlXh-5Yf2FbPAU4tU0XN8dl-kqbGFmsPGHRYoWRt75XemZOJcbZnv6BXDEV9opFCSW5Sj3YzXPcKgk1-zttewVGPthrhazQx1364_8S1XAHOzCoDNHVql8MlrB61vjBeeQdTgvqvWT5mOnmls6qvprXEM-Vvw/s320/IMG_0097%20(2).JPG" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="text-align: left;"><b>Valetta, totta, mainontaa ja markkinointia? </b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><i><b>Oikein kirjoittamista? </b></i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><i><b>Tarkoituksellista harhauttamista? </b></i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><i><b>Lukujen pyöristämistä jopa 25 prosentilla?</b></i></span></div><p>Viime päivinä olen kipuillut kotikaupunkini kesän kulttuurikävelykierrosten uutisoinnin kanssa. Kulttuurikävelykierrokset ovat kestoltaan noin tunnin ja matkaltaan noin kilometrin mittaisia. Ne ovat jonkin teeman tai paikan tarkempaa tutkimista ennalta sovitusta näkökulmasta oppaan johdolla. Niillä on aikaisempina vuosina ollut kiva olla. Nyt niitä mainostetaan kolmessa eri kirjoitusasussa: "kulttuurikävelykierros", "kulttuuri kävely kierros" ja "kulttuurikävely-kierros". Ärsyttää pirusti!</p><p>Kun etsin kahvilaa, jossa voisin herkutella, niin en ainakaan mene kahvilaan, joka mainostaa päivän tuotetta tekstillä "kuiva kakkupala". En ole edes utelias selvittämään, onko kyseessä rehellisyys vai kirjoitusvirhe. Kallistun mielessäni jälkimmäiselle kannalle.</p><p>Eräällä ravintoloitsijalla on tapana päivittää nettiin kertomuksia tapahtumista. Ikävä lukea tekstiä, jossa ei ole pilkkuja ainakaan oikeissa kohdissa ja jossa lukee "ompa", kun pitäisi olla "onpa". Tekstissä vielä vilahtelee "kaippa", "breku", "diippi", "tasting", "asap" väärin kirjoitettuna, "törkeenmakee" jne. Ilmeisesti en ole kohderyhmää.</p><p>Äitini opetti aikoinaan käyttämään suomenkielistä sanaa, jos sellainen on olemassa. Lukiossa Suomiskaksi kutsuttu äidinkielen opettaja oli tarkka oikeakielisyydestä. Molemmat olivat kirjallisuuden suurkuluttajia. Luulisin molempien järkyttyvän, jos näkisivät minkälaista sittua (lempisanani) koneellisesti syydetään kaikelle kansalle. </p><p><br /></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-8809788980429805732022-04-26T04:47:00.002-07:002022-04-26T08:38:24.050-07:00Information overload - Informaatioähky<p><b><i> "Suositeltu sinulle: Juuri nyt: Saksa..."</i> </b>näin alkaa paikallislehden minulle lähettämä sähköposti. Tilaajaextraan on valittu (kuka? ja millä perusteella?) lehden juttuja, joiden arvellaan kiinnostavan juuri minua. Nykyisin minulle tulee maksimissaan muutamia kymmeniä sähköposteja päivässä. Suurimman osan poistan niistä lukematta, jos havaitsen ne mainoksiksi. Tähän ikään mennessä olen oppinut tietämään, mitä tarvitsen, ja etsimään tarvittavan tiedon. Kauhulla ajattelen työssäoloaikaa, kun sähköiseen postilaatikkoon tupsahti vähintään 150 postia päivässä. Ne olivat pääsäätöisesti informaatiota, jota tarvitsin työssäni, tai viestejä, jotka vaativat toimenpiteitä. Joskus lähettäjä oli merkannut viestinsä erittäin tärkeäksi, mutta kenelle, itselleen vai minulle. Useimmiten nämä punaisella huutomerkillä varustetut viestit olivat mainoksia minulle tai yritykselleni tarjottavista palveluista. </p><p>Ryhdyin pohtimaan informaatioähkyä, josta jo viime vuosituhannella puhuttiin ja kirjoitettiin paljon. Tuolloin käynnistettiin monia tietoverkkoihin perustuvia hankkeita palveluiden ja sovellusten kehittämiseksi helpottamaan ihmisten arkea. Kaivoin kirjahyllystäni Jussi T. Kosken 1998 julkaistun kirjan <i>"Infoähky"</i>. Lukiessani tuota kirjaa välillä nauran kippurassa ja välillä ajattelen, että olisipa tuotakin varoitusta kuultu. Kirjan alussa lainataan D.D. Hadea:</p><p style="text-align: center;"><i>Informaatio on orjuutta toisten ajatuksille.</i></p><p style="text-align: center;"><i>Tieto on vapautta ja voimaa ajatella itse.</i></p><p style="text-align: left;">Tietoyhteiskunnassa meille jokaiselle tulee informaatiota monista kanavista. Perinteisiä ovat radio, TV, lehdet, kirjat, kirjeet, painetut tiedotteet ja mainokset. Netissä ovat käytettävissä erilaiset sovellukset ja palvelut. Jokainen valitsee itselleen sopivat. Minua huvittaa, kuinka koronaepidemian alussa seurasin päivittäisiä tiedotustilaisuuksia ja asiantuntijoiden arvailuja. Muutamassa viikossa kiinnostus väheni, ja lopulta seurasin tapausmääriä satunnaisesti. Koronakammo oli kuitenkin syntynyt ajatuksiini. Samaa kaavaa on edennyt Ukrainan tilanteen ja Nato-keskustelun seuraaminen. Tietyssä pisteessä ei enää siedä ainoatakaan asiantuntijaa omassa olohuoneessaan. </p><p style="text-align: left;">Minulle on ollut kohtalaisen helppoa luoda oma informaatiokanavien kokoonpano. Tietotekniikan hyväksikäytön ammattilaisena olen valinnut paperittoman vaihtoehdon aina, kun se vain on mahdollista. Tällöin toimiva teknologia on ensiarvoisen tärkeää: nopea nettiyhteys, sopivat laitteet ja sovellukset. Tämä tuokin esille teknologian merkityksen, mutta se ei kuitenkaan ole tärkein asia. Tärkeämpää on se, miten tuota teknologiaa käytetään hyväksi. Usein kehittäjillä toiminnallisuus jää teknologian jalkoihin. Tästä varoitti koulutusta koskien Bill Gates jo vuonna 1995:</p><p style="text-align: center;"><i>Tulevaisuuden kansankynttilät eivät tyydy näyttämään lapsille, miten löytää informaatioita tietoverkoista.</i></p><p style="text-align: center;"><i>Heidän on yhä rakennettava lasten suullisia ja kirjoitustaitoja, ja tekniikka on tässä vain ponnahduslauta tai apuväline.</i></p><p style="text-align: left;">Valitettavan monilla paikkakunnilla teknologia on tärkeintä, mutta mahdolliset apuvälineet ovat opetuksessa keskeneräisiä tai toimimattomia. Tarjontaa on paljon, mutta tarpeellisen ja käyttökelpoisen valinta tuntuu olevan vaikeaa. Miten lapset voivat oppia valitsemaan tarvitsemansa, jos se on kuntien tietotekniikkatiimeille ja opetuksesta vastaaville vaikeaa? Tämä aiheuttaa niin lapsille kuin aikuisillekin infoähkyn.</p><p style="text-align: left;">Overload on ylivuototila, jolle teknologiassa on hallintamekanismit. Mutta entä ihmisen aivot? Kun informaatio jakautuu kymmeniksi samanaikaisiksi virroiksi ja toiminta pirstaloituu lyhyiksi ja samanaikaisiksi tehtäviksi, niin miten ihmisen mieli ja fyysinen kunto sen kestävät? Yhä useammin huonosti, kun ihminen tuntee itsensä ahdistuneeksi ja turhautuneeksi. Yhä useammin ihminen näkee ja hallitsee paljon pieniä asioita tai osakokonaisuuksia, mutta kokonaiskuva on hukassa. Puhutaan isosta kuvasta, mutta nähdään vain osia. Kun tietoyhteiskunnassa sekä työ- että vapaa-aika vietetään tietoverkoissa, niin informaatiota on yksinkertaisesti liikaa, eivätkä aivot lepää koskaan. Tämä aiheuttaa stressiä, ongelmia hallita työtehtäviään ja lopulta masentuneisuutta. </p><p style="text-align: left;">Infoähkyn ehkäisylle on monia menetelmiä, jotka tukevat ihmisen informaatiolukutaitoa. Miten ihmiset oppivat arvioimaan tietojen merkityksellisyyttä ja luotettavuutta? Sen tiedän, että tätä ei tehdä teknologia edellä ja lähtemällä mukaan kaikenlaiseen haihatteluun. Pitääkö vastuullisesta toimintatavasta luopua, jotta voi valita vain itselleen mieluisan informaation? Aiheuttaako tuollainen toimintatapa huonon omantunnon niille, joilla se vielä on olemassa?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgthVXz0MtS52slNQVtQ92ZPjldwE1tPKn-wEdbfpjY7uiMQwuxXJb9pBOBWUHHIl-YIunsS4uPOlMltE5OMex28JmfySwE8l-GdIqF3Gpxvv3_K9MYUSAk7z4AWSasMM9-xice66_mlyz-oonXW362e1rzr_AHvA7fOF4sJ90pTWfM3DIdc1HNGr16rQ/s4032/info%C3%A4hky.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgthVXz0MtS52slNQVtQ92ZPjldwE1tPKn-wEdbfpjY7uiMQwuxXJb9pBOBWUHHIl-YIunsS4uPOlMltE5OMex28JmfySwE8l-GdIqF3Gpxvv3_K9MYUSAk7z4AWSasMM9-xice66_mlyz-oonXW362e1rzr_AHvA7fOF4sJ90pTWfM3DIdc1HNGr16rQ/s320/info%C3%A4hky.jpg" width="320" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Omat toimivat informaatiokanavat: tehokas iPad ja kirjat.</i></div></i><p style="text-align: left;"><br /></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-20119391044478479012022-02-13T14:36:00.003-08:002022-02-13T14:54:34.293-08:00Tiikeri<p>Helmikuun alussa alkoi Tiikerin vuosi kiinalaisessa horoskoopissa. Tiikeri on kiinalaisessa ajattelussa eläinten kuningas ja vuorten valtias. Tiikerillä on ääretön voima, ja se on rohkea. Tiikerin vuoden uskotaan tuovan muutoksia tai ainakin mahdollistavan ne. Tiikeri on uhanalainen kissaeläin. Kiinantiikeriä esiintyy luonnossa vain 10 - 20 eläintä. Bengalintiikeri on tiikerikannan yleisin alalaji. Niitä luonnossa on noin 2500 yksilöä. Muutama päivä sitten MTV3:n uutisten loppukevennyksessä oli kiinantiikerikaksoset, jotka olivat syntyneet eläintarhassa ja ne olivat neljän viikon ikäisiä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhr8yx-nFGVhVeNDw82RKvXmzAoKsnQdf14Zazx0KN_zF-D4UIqQadH-Uga36e-dDWIu4HnckzZBuJjGnnH4i5HzdtG-pvhbcx_JVzLVmS7lyhxb6q_7G85bvH6vRN27YOUrODhg0INT8-tp6j9iA4N7Un1cJ1Mhs3BMtAyxWQC5GcDHErP8xXX2RrJOA=s528" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="528" height="285" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhr8yx-nFGVhVeNDw82RKvXmzAoKsnQdf14Zazx0KN_zF-D4UIqQadH-Uga36e-dDWIu4HnckzZBuJjGnnH4i5HzdtG-pvhbcx_JVzLVmS7lyhxb6q_7G85bvH6vRN27YOUrODhg0INT8-tp6j9iA4N7Un1cJ1Mhs3BMtAyxWQC5GcDHErP8xXX2RrJOA=s320" width="320" /></a></div><p>Kolmekymmentäkuusi vuotta sitten sain syliini viiden viikon ikäisen tiikerin. Arvelisin tuon kissan olleen bengalintiikerin, koska tuo hellimishetki tapahtui Ceylonilla tai oikeammin Sri Lankassa Colombossa. Olimme tuolloin parin viikon matkalla Beruwelassa, josta teimme kahdestaan päivän retken pääkaupunkiin. Matkasimme runsaan 50 kilometrin matkan vuokraamallamme autolla, jossa oli kuljettaja ja apumies. Auto oli vaalea, samanlainen farmari kuin sedälläni oli ollut parikymmentä vuotta aiemmin sinisenä. Muistan kaksi kohdetta pääkaupungissa: viiden tähden hotellin, jossa lounastimme, ja eläintarhan. Oikeastaan eläintarhasta muistan vain tuon tiikerin.</p><p>Kävellessämme eläintarhan käytävillä sikäläinen työtekijä tuli kysymään meiltä, haluammeko nähdä tiikerivauvan. Tietysti halusimme, ja meidät ohjattiin rakennuksen suojaan. Kissan kokoinen vauveli tuotiin nähtävillemme, kun olimme hieman asiasta maksaneet. Sain tuon pienen tiikerin syliini. Minulle neuvottiin kuinka pidän sen jaloista kiinni, etten satuta itseäni kynsiin. Lasse otti valokuvan siitä hetkestä, kun hellin tiikerivauvaa. Mutta, tuo valokuva epäonnistui, kehitetyllä filmillä oli vain rakeinen heilahtanut kuva. Vieläkin harmittaa. Vaikka kyseessä oli mieleenpainuva kohtaaminen, niin pitäisi kai paheksua tuon työtekijäkaksikon omaa liiketoimintaa.</p><p>Saarella liikkuessamme näimme varaaneja teiden varsien kosteikoissa ja vuorisilla alueilla suuria mustia lepakoita laumoittain roikkumassa puissa. Nämä tai muut myöhemmät eläinkokemukset esimerkiksi safarilla Keniassa eivät ole tuon tiikeritapaamisen veroisia. Ceylonilla kuitenkin tapahtui toinenkin ikimuistoinen, uhanalaisen lajin kohtaaminen. </p><p>Eräänä iltapäivänä pieni joukko meitä turisteja lähti rannalle, jossa merikilpikonnan poikaset olivat kuoriutuneet. Ne matkasivat heti mereen. Me pääsimme katsomaan tuota vaellusta. Saimme myös auttaa niitä nostamalla ne hiekalta veteen. Tuo matka on erittäin vaarallinen, koska pedot syövät pieniä poikasia. Niiden oma keino on se, että samaan aikaan useat naaraskilpikonnat munivat jopa 200 munaa samalle hiekkarannalle. Yhtä aikaa kuoriutuvat ja vaeltavat merikilpikonnan poikaset turvaavat toisiaan ja osa pääsee veteen saakka. Ihminenkin voi olla avuksi. Minua kiehtoo ajatus, että jokin auttamani kilpikonna, joka on parhaassa lisääntymisiässä, nousee tänäkin vuonna rannalle munimaan.</p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-17987111809093143952022-02-02T07:03:00.000-08:002022-02-02T07:03:19.904-08:00Painia ennen ja nyt<p style="text-align: left;">Eräs ystäväni kertoi puhelussamme, että hänen lapsenlapsensa oli paininut englannintunnilla. Tilanne oli hieman karannut käsitä, kun kyseinen pojanpoika oli nauranut luokkatoverinsa vastaukselle. Pilkan kohteeksi joutunut oli kimmastunut, ja lopulta pojat painivat luokan lattialla. Pienillä fyysisillä vammoilla tilanteesta oli selvitty, mutta jälkipuinti oli paisunut Wilma-merkinnöistä melkoiseksi rumbaksi keskusteluineen ja toimenpiteineen.</p><p>Muistui tuosta mieleeni oma painitalveni 59 vuotta sitten. Eräs tuttavaperheemme lapsi tarrasi ajoittain minusta kiinni välitunneilla jonkinmoisella painiotteella ja kaatoi maahan. Minua jonkin verran vanhempi lapsukainen oli ilmeisesti saanut painiharjoitusta veljensä kanssa. Minulle tuo laji oli täysin tuntematon, vaikka olinkin innostunut ja hyvä urheilija. Muutoin olin hieman arka, hiljainen ja kiltti. Koulussa tein kaiken mitä pyydettiin niin hyvin kuin osasin ja kielletyt asiat jätin muille.</p><p>Viimeinen matsimme tapahtui välitunnilla, kun tuo lapsi kaatoi minut maahan mahalleni, istui selkääni ja kuristi kaulastani. En pystynyt tekemään muuta kuin sätkimään jaloillani, ääntäkään en saanut muodostetuksi. Onneksi ympärille kerääntyi joukko oppilaita. Viimein opettajakin saapui paikalle ja komensi lapsen pois päältäni. Minulta ei kysytty mitään tuosta tapahtumasta tai voinnistani eikä asiaa pahoiteltu. En tiedä puhuttiinko tuon toisen oppilaan kanssa tai saiko hän jonkinlaisen rangaistuksen. Kuitenkin nuo pahoinpitelyt loppuivat. Motiivejaan en tiedä eikä ne minua kiinnosta. </p><p>Erikoista on se, miten erilailla tuo lapsi käyttäytyi, kun paikalla oli jommankumman tai molempien vanhemmat. Silloin hän leikki tai pelasi kuten muutkin, eikä mitenkään kohdellut muita huonosti. Tilanteessa, jossa aikuisia ei ollut paikalla, mutta tuon lapsen kaverit olivat näkemässä ja kuulemassa, tilanne oli toinen. Meillä kotona suhtautuminen kaikenlaiseen väkivaltaan oli kielteinen ja kaikki ihmiset olivat saman arvoisia asemasta tai varallisuudesta riippumatta. Ilmeisesti tuossa tuttavaperheessä asiaan suhtauduttiin toisin. Muutamia vuosia myöhemmin kuulin, että heitä harmitti kovasti, kun olin matematiikassa parempi kuin tuon perheen lapsi.</p><p>Aika oli silloin erilainen, eikä kiusaamista käsitelty mitenkään eikä tilanteisiin puututtu. Toisaalta taisi lapset olla silloin tottelevaisempia ja kiltimpiä kuin nykyään. Kaikesta ei myöskään pahoitettu mieltä tai mielipahaa ei ilmaistu. Koulussa meidän oletettiin toimivan tietyllä tapaa ja useimmat tekivät niin. Ehkä monissa asioissa olisi voitu olla sallivampia ja toisaalta olisi voinut olla vähemmän kiusaamista, nolaamista ja väkivaltaa sen eri muodoissa.</p><p>Kirjoitan tuon kokemukseni sellaisena kuin sen muistan. Pidän asiaa menneen talven lumina. Samaa mieltä olen vanhojen ahdistelutapausten nostamisesta päivänvaloon. Jos ei silloin tehnyt mitään, niin turha on myöhemmin perätä oikeuksiaan. Ei vanhoja tapauksia voi tuomita tämän päivän kriteerein, koska ilmapiiri yhteiskunnassa, moraalisäännöt ja lainsäädäntö olivat kymmeniä vuosia sitten erilaisia. Suhtaudun samoin kuin me naiset suhtauduimme 1980-luvulla johtajaan, joka kohdatessaan käytävällä naistyöntekijän tarrasi daisareihin. Pidimme tätä johtajaa ressukkana ja nauroimme hänelle. Samoin pidän tuota minua huonosti kohdellutta lasta ressukkana, jopa tyhmänä. Voiko jonkin aseman saavuttaa mollaamalla ja alistamalla muita?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg_l6W-TpzuqczJaxgzLtDNYfB2UQFzaEKoSKyHntLBUKdobSdtzYkRUxC3Mdtkc9THmszc_0N55kIzh56I2kW45BUz9pCA3RtulV-s8qsFt3T1Y905uDkIk7QBuQqnhOZOcg5JcwIVmPravV1hlxwd_cOmgbq1JW43FOdmvhfUXdjAEbPfkSa1IVGGIQ=s2535" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2535" data-original-width="1831" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg_l6W-TpzuqczJaxgzLtDNYfB2UQFzaEKoSKyHntLBUKdobSdtzYkRUxC3Mdtkc9THmszc_0N55kIzh56I2kW45BUz9pCA3RtulV-s8qsFt3T1Y905uDkIk7QBuQqnhOZOcg5JcwIVmPravV1hlxwd_cOmgbq1JW43FOdmvhfUXdjAEbPfkSa1IVGGIQ=s320" width="231" /></a></div><p>Kuva otettu ensimmäisen koulupäiväni aamulla. Tuolloin olin täysin tietämätön mitä kaikkea koulu toisi tullessaan, mutta olin innostuneen jännittynyt.</p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-75880236520159006522022-01-29T04:29:00.001-08:002022-01-29T04:42:33.345-08:00Postilaatikko<p>Viime päivien liukkaat tiet toivat mieleeni tapahtuman, jonka näin keittiömme ikkunasta. Postin jakeluauto ajoi vauhdilla päin postilaatikkoamme. Laatikkomme pyöri ilmassa kuin lumilautailija ikään 1200 astetta kerien päätyen ojaan. Autonkuljettaja olisi sen kiinnittänyt uudelleen, johon en suostunut. Laatikon telineen korjaaminen ja kiinnitys vaati ammattimieheltä kolmen tunnin työn ja uusia tarvikkeita. Posti kyllä korvasi kulut.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi222wN13RHs4UyCT35QqN4cW7Nw8SLc_tT2H5U4AdEr3qDXECX0_OTGX4srGsRjLSlDgokCEZ3P1SufX_A7udF-dwTgiritWgpsVN_S1TYZKc_du4EQ5RdtA2oXcvWg7VdBw2b8eQMoOcjlH4s3AeX6j7QXdtIGIubtBqMeyFvStvd77TKcLc_vCDlJQ=s4032" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi222wN13RHs4UyCT35QqN4cW7Nw8SLc_tT2H5U4AdEr3qDXECX0_OTGX4srGsRjLSlDgokCEZ3P1SufX_A7udF-dwTgiritWgpsVN_S1TYZKc_du4EQ5RdtA2oXcvWg7VdBw2b8eQMoOcjlH4s3AeX6j7QXdtIGIubtBqMeyFvStvd77TKcLc_vCDlJQ=s320" width="240" /></a></div><br /><p>Samaiselle laatikolle uusi jakaja ajaa kohtisuoraan, päin ojaa ja peruutettuaan jatkaa matkaa, vaikka 12 metrin liittymä sallisi pienellä kaarroksella ajamisen suoraan. Näin se on toiminut viisitoista vuotta. Ilmeisesti uusissa jakeluautoissa ei ole kääntyviä pyöriä. Tosin tuo laatikko, joka aikoinaan hankittiin sitä silmällä pitäen, että siihen mahtuu viikon lehdet ja postit, alkaa olla turhake. Lehdet ja postilaatikko ovat nykyisin netissä. Ainoastaan poikkeustapauksissa tulee fyysiseen postilaatikkoon jotain paperista. Netin postilaatikko sen sijaan pullistelee asiallisten kirjeiden lisäksi mainoksia ja kyselyitä kertoen asiointini netti- tai kivijalkakaupoissa sekä erilaisissa palveluissa. Hesarin nettilehden opin lukemaan jo lähes 20 vuotta sitten, kun olin töissä Skotlannin Aberdeenissa.</p><p>Varhaislapsuudessani postimme tuli kyläkauppaan, kuten kaikkien muidenkin kyläläisten. Posti ei ollut kauppahuoneessa vaan kauppiaan tuvassa penkillä, josta jokainen haki omansa pois, oli kauppiaan perhe paikalla tai ei. Siinä samalla saattoi lukea naapurin Seuran tai Kotilieden. Tämä käytäntö oli olemassa vielä myöhemmin, kun sukuloimme seudulla ja kaaduin polkupyörällä postinhakureissulla niin pahasti, että jouduin sairaalaan operoitavaksi.</p><p>Kun olin nuori tai keski-ikäinen, posti tuli ovessa olevasta luukusta eteisen lattialle niin omakoti- kuin kerrostalossa. Vasta 1980-luvun lopulta on postilaatikko tullut tutuksi. Ensin kesämökillä, jossa vanhempani viettivät kesiään eläköidyttyään. Postilaatikko pystytettiin lähinnä olevan talon laatikon viereen. Sisareni lähetti postikortin, jossa luki "Tämä on koelähetys. Katsotaan, kuinka sinne Kusti polkee". Niin postista soitettiin lähitaloon ja kysyttiin, onko siellä näiden mökkiläisten postilaatikkoa. Hyvää palvelua, ja posti kulki. Tosin myöhemmin luovuttiin viikonlopun jakelusta ja jouduimme lehdet hakemaan neljän kilometrin päästä heittolaatikosta. Se oli hyvää lenkkeilyä vapaa-aikana.</p><p>Nykyinen postilaatikkomme on oman liittymämme varrella. Runsaat 15 vuotta sitten kyselimme, mihin laatikko sijoitetaan. Koko naapurusto hankki samanlaiset laatikot rivistöä varten. Kun vastausta ei tullut postilta tai kunnalta, niin jokainen laittoi omansa liittymänsä viereen. </p><p>Monenlaiset asiat ovat nykyisin turhakkeita. Fyysinen postilaatikko alkaa mielestäni kuulua tuohon kategoriaan. Sähköinen postilaatikko ja arkistot ovat verrattomia, ja niihin mahtuu paljon. Tosin niihin ei pääse käsiksi, jos netti ei toimi. Ennen ainakin maaseudulla postinjakaja tunsi piirinsä asukkaat, ja kaikki toimi moitteettomasti. Itse siirryin vuodenvaihteessa lukemaan ammattilehdet netistä, kun niiden toimitus alkoi venyä seuraavalle viikolle. Miehen ammattilehti, jonka pitäisi tulla perjantaisin, tulikin tällä viikolla postin tuomana jo torstaina, mikä ilahdutti kovasti. Edellinen kun tuli vasta seuraavalla viikolla.</p><p><br /></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-31571852127018916862021-11-30T03:04:00.001-08:002021-11-30T03:12:52.938-08:00Makkaraperunat yllättivät kolmesti<p>Kylämme keskustan baari uudistui noin kymmenen vuotta sitten nykyaikaiseksi ruokapaikaksi. Ennakkoluuloni hälveni, kun tuttavamme kehuivat burgereita. Menimme tutustumaan paikkaan. Tilauksen jätettyämme kyselin lounastarjonnasta, koska ruoanlaitto ei ole lempipuuhaani. Paikan omistaja kertoi "... ja joka päivä on makkaraperunoita". Luonnollisesti kysyin ihmeissäni "mitä ne ovat?". En osaa sanoa, kumman hämmästys oli suurempi, minun vai ravintoloitsijan, joka yllättyi tietämättömyydestäni. Silloin asia jäi arvoitukseksi. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYjTY3NyE8ky-A-OBabUh9hzPPjymbqPZXYaplcUl2RdQj4nyTyj5UjvzS7-rnWqiJzvJql_Oi0fDGg1JxpHRbgetkIDe44jv3iG22ZnHzafkEEzKOvi8Hj7ZNKMSt7XZjovsLchCRq_4/s1826/makkaraperunat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1028" data-original-width="1826" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYjTY3NyE8ky-A-OBabUh9hzPPjymbqPZXYaplcUl2RdQj4nyTyj5UjvzS7-rnWqiJzvJql_Oi0fDGg1JxpHRbgetkIDe44jv3iG22ZnHzafkEEzKOvi8Hj7ZNKMSt7XZjovsLchCRq_4/s320/makkaraperunat.jpg" width="320" /></a></div><i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div>Makkaraperunat. Kuva Timo Aunio</i></div><p>Joitakin aikoja sitten ystäväpariskuntamme rouva kertoi, että nuorena hän oli usein parhaan ystävänsä kanssa ostanut grillikioskilta makkaraperunoita tullessaan tansseista. Tällä kertaa minut yllätti se, että ruokalaji onkin ollut olemassa jo kymmeniä vuosia. Kun pohdin omaa grillikioskilla asiointiani, niin muistan kaikki kolme käyntiäni. Ensimmäinen oli parikymppisenä Maarianhaminassa, kun matkaseurani halusi ostaa yöpalaa grillikioskilta. Edellämme oli suomalaisia juopuneita miehiä, joista yksi huusi myyjälle "puhu perkele suomea" ja kippasi kaiken ketsupin ja sinapin annoksensa päälle. Hävetti. Seuralaiseni sai annoksensa, minä en halunnut.</p><p>Toinen kerta grillikioskilla oli Kaisaniemessä vappuyönä, kun olin kävelemässä kotia kohti silloisen poikaystäväni kanssa. Silloinkaan en halunnut mitään grilliruokaa. Kolmas kerta oli kuuluisalla Jaskan grillillä, kun olin seurueeni kanssa palaamassa joko Bottan latotansseista tai Manalasta. Grillikioskien tarjonta jäi tuollakin kerralla vieraaksi. Opiskeluaikoinani kävin joskus kavereiden kanssa Carrolsilla hampurilaisella. Muissakin pikaruokapaikoissa olen käynyt, tosin en vuosiin. Kriteerini ruokapaikalle ovat hyvän ruoan lisäksi liinat pöydillä ja se, että ruoka tuodaan eteen. Tosin monissa hyvissä ruokapaikoissa on tingitty liinoista. Voileipäpöydät tai nykykielellä buffat eivät koskaan ole olleet minun juttuni.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6ocgWT3cuFZkzpR-iybUjzehQrtbVIsS-FanUQU7mSmaSPXtm5CYWy8Bpzpusd4_ipiJg8xp-vXk_YxKlUWhIZ4lh41TOcfgrSQR_eDy_pG1-y3wkYY1qtwNpdxF86A6b57c1EoZE1do-/s2048/20200823_150015.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="2048" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6ocgWT3cuFZkzpR-iybUjzehQrtbVIsS-FanUQU7mSmaSPXtm5CYWy8Bpzpusd4_ipiJg8xp-vXk_YxKlUWhIZ4lh41TOcfgrSQR_eDy_pG1-y3wkYY1qtwNpdxF86A6b57c1EoZE1do-/s320/20200823_150015.jpg" width="320" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><i>Ravintola Lossiranta, Angelniemi. Kuva Timo Aunio</i></p><p>Angelniemellä Kokkilan lossirannassa on ravintola Lossiranta, jossa poikkesimme lossia odotellessamme. Meillä oli suolaisen nälkä. Ruokalistalla oli makkaraperunat ja päätin maistaa niitä. Innoissani valitsin lisukkeita ja odotin annostani. Se tuotiin pöytään oikealla lautasella. Nykyisin käymme kerran kesässä tällä viihtyisällä terassilla, jonne pääsee sekä autolla että mereltä veneellä. Kauniina kesäpäivänä voi nauttia kauniista maisemista, tuopillisesta olutta ja niistä mystisistä makkaraperunoista.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV6a6xAafhF1iOQC6vWTQV2893Et0bzLpczsBHE5qV6p5GLBDF6RwIIql8gmWEGXdPKiwuv9HlemuXxttIhUqMm6JgIVBKyA93ziKUBrwNIKJLlSA_pL-N_ssor-ozMJ5Ql_-XIXYYWRQx/s2048/Lossiranta%252C+Salo+Makkaraperunat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="2048" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV6a6xAafhF1iOQC6vWTQV2893Et0bzLpczsBHE5qV6p5GLBDF6RwIIql8gmWEGXdPKiwuv9HlemuXxttIhUqMm6JgIVBKyA93ziKUBrwNIKJLlSA_pL-N_ssor-ozMJ5Ql_-XIXYYWRQx/s320/Lossiranta%252C+Salo+Makkaraperunat.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Makkaraperunat Lossirannan terassilla. Kuva Timo Aunio</i></div><p><br /></p><br />Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-70908872487882306552021-10-19T02:49:00.002-07:002021-10-21T00:28:18.503-07:00Rautalammin kaupat ja raitti<p>Sunnuntaina 17.10.2021 oli Hesarissa Anna-Stina Nykäsen kirjoitus kaupan rakenteen muutoksesta, ja esimerkkinä maalaiskylistä oli Rautalampi. Kaupoista mainittiin kaksi, jotka olivat olemassa jo lapsuudessani 1960-luvulla. Olemme joskus keskustelleet, että tuohon aikaan Rautalammilla oli pääraitin varrella 17 kauppaa. Mietin, mitä niistä muistan. Rautalammin pääraitti oli hiekkatie, jonka varrella oli viisi katuvalopylvästä. Seuraavat liikkeet, ja mitä muuta reitin varrella oli, muistan. Aloitan kylän Jyväskylän puoleisesta päästä ja etenen oikean puoleisten liikkeiden mukaisesti, koska suurin osa kaupoista valitussa kulkusuunnassa oli oikealla puolella.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtsku1YfsiQUyDJzeG5bnE69gCmDGtZ3E8ycBdl4P5Pur6-vFjeOkpGHrD9IJh0_mW3etIVrpjFhgKbiWbT4jqXTcFggkIy3F1Qtp9XEUfoevVWIlZn5olkn4Z7lU6b87KUZA2rZgcwALN/s2048/IMG_E4450.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1417" data-original-width="2048" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtsku1YfsiQUyDJzeG5bnE69gCmDGtZ3E8ycBdl4P5Pur6-vFjeOkpGHrD9IJh0_mW3etIVrpjFhgKbiWbT4jqXTcFggkIy3F1Qtp9XEUfoevVWIlZn5olkn4Z7lU6b87KUZA2rZgcwALN/s320/IMG_E4450.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><i>Kuvassa reitin lähtöpaikka Rautalammin pääraitilla talvella 1961. Syyskuussa valmistunut omakotitalomme, joka maalattiin seuraavana kesänä vaaleaksi. Ensimmäiseen liikkeeseen matkaa runsas sata metriä.</i></blockquote></blockquote></blockquote><p>Ensimmäisenä kaupoista oli Punkin sekatavarakauppa, jossa kävin joskus ostamassa lakritsipatukoita tai "pennin" nallekarkkeja. Kauppa oli kouluikäisten suosiossa, olihan se lähinnä keskuskansakoulua ja kansalaiskoulua. Joinakin kesinä kaupalla oli jäätelökioski. Punkin kaupan edustalla oli katuvalotolppa, ja siitä lähti tie, joka johti aina Äijäveden rannalla sijainneeseen pappilaan saakka. Seuraavana oli Lyyran kukka- ja hattukauppa, jossa myytiin paperipäällysteisiä toffeekarkkeja hintaan viisi penniä. Kaupparakennuksessa oli vuokrahuoneita. Seuraavana oli Nikkilän sekatavarakauppa, joka 1960-luvun alussa vaihtui Valosuon kenkäkaupaksi. Yrjö Valosuo ja Nikkilä olivat veljeksiä, joista toisella oli liikerakennus Rautalammilla ja toisella Keiteleellä. He vaihtoivat paikkakuntia liikkeineen. Tien toisella puolella oli talo, jossa oli joskus 1940-luvulla ollut matkailijakoti. Tuohon aikaan siinä oli vuokralaisia ja vähän aikaa kampaamo.</p><p>Eteenpäin mentäessä oli Laineen tekstiililiike. Rakennus oli ainoita liikerakennuksia, jossa ei asunut kauppias tai työntekijöitä. Kaupan omistaja eleli Suonenjoella, jossa heillä oli myös liike. Myymälänhoitaja kävi töissä polkupyörällä monen kilometrin päästä. Me ostimme joskus tuosta kaupasta käsityötarvikkeita. Toisella puolella tietä oli pieniä puita kasvava, soinen metsä. Rautalammilla toimi kaksi liikennöitsijää, joista Rautalammin auton tallirakennus ja Jääskeläisen omistajaperheen koti olivat seuraavana. </p><p>E-liikkeen paikallinen kauppa, Kansanvoima, oli seuraavana. Aluksi liiketilat olivat kaikki samassa rapatussa kivirakennuksessa, jossa oli myös asuintoja ja toimistotilat. Vastapäätä oli Kansanvoiman kahvila, leipomo- ja asuinrakennus. Rakennukset olivat puurakenteisia vihertäväksi maalattuja. Liiketilasta muistan vain elintarvikeosaston, koska ostimme sieltä silloin tällöin leipomotuotteita. Myöhemmin elintarvikeosastolle rakennettiin kahvilarakennuksen viereen uudet tilat ja kaikkia Kansanvoiman toimintoja laajennettiin. Nykyisin tuolla paikalla taitaa olla uusi liikerakennus.</p><p>Kansanvoiman jälkeen lähti tie oikealle, joka johti urheilukentälle ja seurojentalolle. Siellä kulki kaksi pääraitin suuntaista tietä, ja oli jonkin verran asuintaloja. Kulmauksessa oli valokuvaamo. Tien toiselle puolelle rakennettiin 1960-luvun alussa liikerakennus, jossa toimi Posti, Lehtosen baari ja Hotakaisen elintarvikeliike. Hotakaisen kauppa oli valintamyymälä lihatiskeineen. Liikerakennuksen taakse rakennettiin pienkerrostalo. Tämän liikerakennuksen ja hautausmaan kiviaidan välistä lähti tie Vaajasalmelle.</p><p>Yhden asuinrakennuksen jälkeen oli Tuomaisen parturi-kampaamorakennus, jossa toimi myös kemikalio. Tämän jälkeen oli Leskisen kirjakauppa, josta ostin kaikki oppikoulun kirjat. Seuraava rakennus oli Rautalammin osuuskaupan kahvila, jota seurasi varsinainen osuuskauppa. Vaaleassa puurakennuksessa oli elintarvike-, siirtomaatavara-, rauta- ja tekstiiliosastot, toimistotilat ja asuintilat. Mitä aukiolla oli, en ole varma, ainakin siinä sijaitsi myöhemmin matkahuolto.</p><p>Tien varrella oli matala rakennus, jossa toimi kukkakauppa. Rakennus oli alun perin ollut kolmivuotinen keskikoulu. Osuuspankin rakennuksessa oli Väänäsen elintarvikeliike. Kauppias toimitti kotiin ostokset pienellä ranskalaisvalmisteisella pakettiautollaan. Jos asiakkaalta ei tullut tilausta, niin Väänänen soitti ja kysyi "mitä tuodaan". Osuuspankki oli keskellä ja toisessa päädyssä toimi Eila Reinikaisen lanka- ja vaateliike.</p><p>Punaiseksi maalatussa hirsirakenteisessa liikerakennuksessa oli Tuutin kodinkone- ja autoliike. Tuosta kaupasta meille ostettiin televisio, kun lähetykset alkoivat näkyä Rautalammilla. Myöhemmin tuon rakennuksen viereen Tuutti rakennutti valkotiilisen liikerakennuksen, jossa toimi oman liikkeen lisäksi apteekki. Tontin kulmassa oli jäätelökioski ennen alas uimarannalle menevää tietä. Museon pihapiirissä oli tien varrella asuintalo, jossa kävin pianotunneilla. Vaajasalmen tienristeyksestä lähtien on näitä rakennuksia vastapäätä ollut hautausmaa, kirkkopuisto ja kirkko. Kirkkopuiston läpi rantaan kulki tie rannalla sijaitsevaan lastenkotiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO4gHQOmIhA4pnEu416zXtvFzDdLD6R4neSxO2JI8t1aOlT-KBArY0LZM4l5Zh3jI8U6nLaUFx5SbwKRkeRC6Fy3AJp71mYFXsXWyeswUOpNWvYUbEDiZRP_zy4ygZQNcO50tDL9Jjp70v/s2048/j%25C3%25A4%25C3%25A4tel%25C3%25B6kioskilla.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1420" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO4gHQOmIhA4pnEu416zXtvFzDdLD6R4neSxO2JI8t1aOlT-KBArY0LZM4l5Zh3jI8U6nLaUFx5SbwKRkeRC6Fy3AJp71mYFXsXWyeswUOpNWvYUbEDiZRP_zy4ygZQNcO50tDL9Jjp70v/s320/j%25C3%25A4%25C3%25A4tel%25C3%25B6kioskilla.JPG" width="222" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><p></p><p style="text-align: left;"><i>Pääraitin ja uimarannalle vievän tien risteyksessä olleella kioskilla jäätelöä ostamassa 1960 yhdessä sukulaistädin kanssa. Kioskin muistin, mainoksia en. Jäätelö oli nykyisten kermatölkkien kaltaisissa pakkauksissa ja kooltaan ne olivat muutamia desilitroja. Kuvassa Eevan kädessä olevassa pussissa taisi olla kaksikin pakkausta.</i></p><p></p></blockquote></blockquote></blockquote><p>Hesarin jutussa mainittu Hemmingin kelloliike toimi Pilvenpiirtäjäksi nimetyssä talossa. Sieltä meillekin ostettiin kelloja, koruja ja aterimia. Talon toisessa päädyssä oli Honkasen parturi-kampaamo. Vastapäätä oli säästöpankki. Keltaisessa puutalossa oli kirjasto ja jonkin aikaa hammaslääkäri. Vastapäätä oli kunnantalo, jonka vieressä sijainnut apteekkirakennus paloi maan tasalle sinä kesänä, kun olimme muuttaneet Rautalammille. Vanhassa puutalossa toimi KOP. Rakennuksessa oli pankinjohtajan asunto, kuten muissakin pankkien rakennuksissa. </p><p>Parin omakotitalon jälkeen oli valkeaksi rapattu matala talo, jossa jonkin aikaa toimi apteekki. Vastapäätä oli omakotitaloja ja Taimela, jonka omistajatahoa en tiedä. Oppikoulurakennuksen jälkeen oli matkakoti ja Kalevan baari. Baarissa käytiin joskus ruokatunnilla. Omakotitalon kellarikerroksessa toimi Kansanvoiman sivumyymälä, jossa oppikoululaiset kävivät karkkiostoksilla. Viimeinen liikerakennus kylän raitilla oli Niskasen sekatavarakauppa. Sieltä koululaiset ostivat makeisten lisäksi Berliinin tai Hollannin munkkeja.</p><p>Tallinniemen tie vei oikealle. Mäntyjä kasvavalta harjulta oli näkymä alas järvelle ja asuintaloihin. Tie kaarsi Latsinmäen rinnettä Toholahden sillalle, jota ennen oli kunnanlääkärin asuin- ja vastaanottorakennus sekä tien toisella puolella sairaala. Tietä pitkin pääsi Kuopioon omalla autolla, paikallisten omistamilla Savon Matkan tai Rautalammin Auton linja-autoilla. Mahdollista oli matkata myös konnevetisen Koivurannan Jyväskylä-Kuopion -reitin linja-autolla tai Postiautolla. Näin tehtiin, kun oman kylän tarjonnasta ei löytynyt sopivaa. Tältä näytti Rautalampi seitsemänvuotiaan Tainan silmin. Täytyy joskus käydä katsomassa, mitä tästä on jäljellä!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyXz9kFE4N0shqpww7Ls8EeRCEt6snOFgVLCMvMftNhdObhDHFfHGNZNv1-NYkykXBlZdj61qtzNtI-PHk18e92iicBmbJIAgUAv1Y5HnEKnpm1um79TZAevAx1fwsDqY3AP3aueKc83yR/s2048/IMG_E4449.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1479" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyXz9kFE4N0shqpww7Ls8EeRCEt6snOFgVLCMvMftNhdObhDHFfHGNZNv1-NYkykXBlZdj61qtzNtI-PHk18e92iicBmbJIAgUAv1Y5HnEKnpm1um79TZAevAx1fwsDqY3AP3aueKc83yR/s320/IMG_E4449.JPG" width="231" /></a></div><div><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><i>Kuvassa kirjoittaja kuusivuotiaana lähdössä ensimmäistä kertaa kouluun Rautalammilla 1961.</i></blockquote><p><br /></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-25133992172109285192021-10-11T13:50:00.000-07:002021-10-11T13:50:08.987-07:00I santi e l'onomastico<p>"I santi e l'onomastico" on erään, italian kielen oppikirjan luvun otsikko. Kappaleessa käsitellään pyhimyksiä ja nimipäivän viettoa. Kirjoitan tätä 6.10.2021. Pyhimyksillä on päivänsä ja tämän päivän pyhimys on Pyhä Bruno, joka syntyi Kölnissä 1032. Hän perusti Kartusiaanien sääntökunnan Ranskan Alpeilla. Parhaiten nämä munkit tunnetaan salaisen reseptin mukaan valmistetusta Chartreuse-yrttilikööristä. Pyhä Bruno kölniläinen toimi opettajana ja pappina. Hän kuoli 1101 Calabriassa. Hän on Calabrian ja Kölnin suojeluspyhimys. Pyhän Brunon tunnusmerkkinsä maalauksissa ovat pääkallo, risti ja kirja. Pyhää Brunoa ei koskaan varsinaisesti kanonisoitu, vaan hänet lisättiin pyhimyskalenteriin vuonna 1623. Pyhimysten päivä on usein hänen kuolinpäivänsä. Ajattelisin siksi, että kuollessaan pyhä henkilö on tunnettu, mutta syntymäpäivää ei välttämättä tiedetä.</p><p>Italialaisessa kalenterissa 6.10. on Brunon nimipäivä. Suomalaisessa kalenterissa tämä päivä on Pinjan ja Mintun päivä. Heille ei tietääkseni löydy nimikkopyhiä. Suomen ruotsalaisessa kalenterissa nimipäivää viettää Bruno. Ortodoksisessa kalenterissa nimipäiväsankareita ovat Tuomas, Tuomo ja Tommi.</p><p>Idän ja lännen kirkoilla on sekä yhteisiä että omia pyhimyksiä. Ortodoksisessa kirkossa lokakuun kuudennen päivän pyhimys on Apostoli Tuomas. Raamatun kertomuksissa kerrotaan Apostoli Tuomaan epäröinnistä, joka on pohjana sanonnalle "epäilevä Tuomas". Pyhä Apostoli Tuomas tunnetaan Intian kirkon perustajana. Lokakuun Synaksarion -kirjassa on mainittu kuudennelle päivälle myös seuraavat pyhät: Pyhä Placid, Pyhittäjä Kendeas Kyproslainen ja Pyhä uusmarttyyri Makarios Kioslainen. Samana päivänä voi olla useita pyhiä sekä idässä että lännessä. Yhteisiä ovat Raamatussa ja ennen kirkkokunnan jakautumista eläneet pyhät kuten evankelistat ja apostolit sekä enkelit ja Neitsyt Maria, Jumalanäiti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3l22aWV2c-rhoweX2tA0WvMlUvp3OvyA0EfNVZ7PiPVD-Py6bu5VpW0usVg2oyMZRiLRhQIOCniS-BAtREJICiXGIZ4Wpld3zOB2nAQReiEE2q5SRlCymUillb8rBbAl3jF_Y2jW2GFsl/s2048/Tatiana+Roomalainen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1043" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3l22aWV2c-rhoweX2tA0WvMlUvp3OvyA0EfNVZ7PiPVD-Py6bu5VpW0usVg2oyMZRiLRhQIOCniS-BAtREJICiXGIZ4Wpld3zOB2nAQReiEE2q5SRlCymUillb8rBbAl3jF_Y2jW2GFsl/w102-h200/Tatiana+Roomalainen.jpg" width="102" /></a></div><br /><p>Oma nimipäiväni on viikon kuluttua 13.10., jolloin suomalaisessa kalenterissa viettää nimipäiväänsä Taina ja Tanja. Ruotsinkielisessä kalenterissa nimipäivä on Ebballa, Tanjalla ja Ebbellä. Ortodoksisessa kalenterissa nimipäiväsankareita ovat Viljo ja Armi. Kyseisen päivän pyhiä on yli kymmenen. Päivä tunnetaan nimellä Jumalansynnyttäjän juhla Ivironin ikonin kunniaksi. Ivironin Jumalanäidin ikoni on muunnelma Tiennäyttäjä-ikonista. Perimätiedon mukaan alkuperäisen Ivironin Jumalanäidin ikonin valmisti apostoli ja evankelista Luukas. Ortodoksisessa kalenterissa Tainan nimipäivä on 12.1. ja Tainan nimikkopyhäksi mainitaan marttyyri Tatiana Roomalainen, joka on yksi kahdeksasta kyseisen päivän pyhästä. Italialaisessa kalenterissa 13.10. pyhä on Santa Chelidonia.</p><p>Oman nimikkopyhän valitseminen voi tapahtua joko nimi- tai syntymäpäivän mukaisista pyhistä. Omalla kohdallani valinnan varaa on muutamia kymmeniä. Aluksi maalasin itselleni Marttyyri Tatiana Roomalaisen, mutta Valamossa ikonikurssilla, jonka teemana oli nimikkopyhät, sain valita syntymäpäivän mukaisen pyhän. Koska Pyhittäjä Paraskeva Piriminiläisestä, Karjalan pyhä, ei löytynyt ikonimallia, niin sain suunnitella ikonin itse, kuvassa.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM6WKLspEMVAEk0EK0kLj1uA7ZhyAeRC3U3IrrEee3MnvQybc_LrOEg1J29IOA8d6WGUB38qZVGDoTa78GtWw-E8fnusVfqxg66R840ucaokuoAGclU0BQWk0wBeMSMOzMrxEcu7KISYDc/s3112/Paraskeva+Piriminil%25C3%25A4inen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3112" data-original-width="2408" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM6WKLspEMVAEk0EK0kLj1uA7ZhyAeRC3U3IrrEee3MnvQybc_LrOEg1J29IOA8d6WGUB38qZVGDoTa78GtWw-E8fnusVfqxg66R840ucaokuoAGclU0BQWk0wBeMSMOzMrxEcu7KISYDc/s320/Paraskeva+Piriminil%25C3%25A4inen.jpg" width="248" /></a></div><p></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-41264167580421820122021-09-22T05:33:00.000-07:002021-09-22T05:33:41.898-07:00Jokapaikanhöylä<p>Perheemme illallispöydässä äitini kertoi Toinin soittaneen. Toini oli aloittanut uuden harrastuksen - "hän sellainen jokapaikanhöylä". Minä, pieni tyttö, ihmettelin mielessäni - "mikä on jokapaikanhöylä". Kuuntelin tarkkaavaisena vanhempieni puhetta. Toinin uusi harrastus oli posliininmaalaus. Isäni oli aivan ihmeissään, koska se vaatii keskittymistä ja tarkkaavaisuutta, -"ettei vain kävisi kuten jatko-opinnoille, jotka aloititte yhdessä". Kun opintoihin liittyi saksankielisen kirjan tenttiminen, niin Toini luovutti, -"onneksi Sinä suoritit opinnot loppuun". Toini maalasi elämänsä loppuun saakka. Minulla on vieläkin Toinin maalaama lautanen, sellainen harrastelijan tekemä (ei kuvassa).</p><p>Toini, jokapaikanhöylä, lauloi kirkkokuorossa. Kirkossa käydessämme tunnistin hänen äänensä ylitse muiden. Ilmeisesti hänen yksityiset laulutuntinsa lähikaupungissa tekivät ääneen voimaa, joka muita puuttui. Toini oli aktiivinen kokoomuslainen ja kuului kunnanvaltuustoon teemanaan "Toini toimii taas". Kukaan ei uskonut hänen tutustuneen asioihin, mutta hän oli mukava ja äänesti muiden mukana. Toini oli mukana Martoissa ja puutarhayhdistyksessä. Hänellä oli miehensä kanssa viisi lasta, joiden pieniksi jääneitä vaatteita hän vei paikalliseen lastenkotiin, jossa toimi eräänlaisena kummina. Toini oli urheilullinen. Hän kävi miehensä kanssa pelaamassa lentopalloa viikoittaisessa työtovereiden porukassa ja useita kertoja viikossa iltakävelyllä. Äitini kanssa he muistelivat joukkueensa juoksemista korkeakoulujen välisissä kisoissa. Toini oli mukana useissa käsityökerhoissa ja ompeluseuroissa. Monia harrastuksia hän aloitti, kuten venäjän kielen, joka kuitenkin lopahti lyhyeen kirjaimien hankaluuden vuoksi.</p><p>Toini oli opettajana kansakoulussa. Hän asui perheensä kanssa isossa talossa. Harrastuksia tuli ja meni. Toini perheineen kävi kylää lukuisien tuttavien kanssa. Ystäviäkin tuli ja meni. Toinin miehellä oli menestyvä pieni yritys, joten kotia pyöritti kotiapulainen ja lastenhoitaja. Suursiivoukset teki siivoja. Joululeivonnaiset valmisti koulun keittäjä. Toinin tiedoissa oli suuria puutteita, koska hän ei lukenut kirjoja tai lehtiä. Tuohon aikaan ei vielä ollut monessakaan paikassa televisiota. Radion kuunteleminen taisi jäädä häneltä lauantain toivottuihin. Tietämättömyys paljastui hänen puheestaan, joka oli lähes taukoamaton. Toinin ansiosta opin muutaman vuoden iässä, mikä ero on improvisoinnilla ja inspiroinnilla. Hän oli innokas käyttämään sivistyssanoja, joiden merkityksen äitini kertoi minulle jälkikäteen. Samalla äitini opetti, että kannattaa käyttää suomenkielistä sanaa silloin, kun sellainen on olemassa. Näistä asioista päättelin, että jokapaikanhöylä on sellainen, joka on monessa mukana ja sählää siellä sun täällä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghhnznKkuAzRTeOQ7Q8cPHytQSq7kV_K12GbbmES1lDKhX8mc0NqG0wnaekDi1_8ZHNG4OmmIuGvTcw4Bx5XPdo1L83aUcaYI6z_hyAni2kU6tqYn92MYw2Et8BtOzEQ80r9FUXPOPK9NG/s2048/Juustoh%25C3%25B6yl%25C3%25A4t.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1771" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghhnznKkuAzRTeOQ7Q8cPHytQSq7kV_K12GbbmES1lDKhX8mc0NqG0wnaekDi1_8ZHNG4OmmIuGvTcw4Bx5XPdo1L83aUcaYI6z_hyAni2kU6tqYn92MYw2Et8BtOzEQ80r9FUXPOPK9NG/s320/Juustoh%25C3%25B6yl%25C3%25A4t.jpg" width="277" /></a></div><br /><p>Wikipediassa todetaan jokapaikanhöylällä olevan monia taitoja, mutta hän ei ole huippuosaaja missään. Spesialisti päihittää aina jokapaikanhöylän. Henkilö, joka on taitava monessa asiassa, on yleisnero. Wikipedia mainitsee esimerkkinä yleisnerosta Leonardo da Vincin. Minä sammattilaisena Elias Lönnrotin. Sanana jokapaikanhöylä on kuvaava. Höylä vuolee lastuja puusta. Käsittelee vain pintaa. Juustohöylän tehtävä on samanlainen: ohuita siivuja juuston pinnasta, kurkusta tai muusta sopivan rakenteisesta elintarvikkeesta. Kun yrityksessä karsitaan kuluja "juustohöylä"-periaatteella, niin uudistumista ja turhien asioiden karsimista ei tapahdu, vaan kaikkia kuritetaan vähän. Voisikohan henkilöä, joka toimii netissä harkitsematta ja kaikkialla, kutsua jokapaikanhiomakoneeksi? Siitähän lentää pieniä hiukkasia lastujen sijaan laajalle alueelle.</p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-19760067674112521622021-08-25T07:19:00.001-07:002021-08-25T09:33:41.936-07:00Luovuus<p>"Sinä et ole luova", näin eräällä tuttavallamme on tapana todeta kanssaihmisilleen. Mitä lahjakkaampi toinen on, sitä useammin hän toteaa tuon. Tänään, sateisena aamuna pohdiskelin sitä, mitä luovuus tarkoittaa minulle. Se on uuden keksimistä. Parhaimmillaan lopputuloksena on uudenlainen tuote tai palvelu. Luovuus liittyy myös taiteisiin.</p><p>Yritysmaailmassa oma vahvuuteni oli pienistä palasista koota looginen kokonaisuus, joka toimi uudistamisen pohjana. Mielestäni olin luova ja kyseessä oli luomisprosessi, joka vietiin maaliin saakka. Välillä uudistaminen oli sadan metrin pyrähdys, toisinaan maraton.</p><p></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-gJqKsMZ1RiCr1XOAxJeqOICCjyPLLGFtFH9DX5F7lAVjelguY0XYFhrYuzt0bDqOpznwYUF13_p_F91mvXdo4dFr8nnbcaXPZuxoRksWgWuBlRQxTZ329h4yBxtMgCXmZah7qEo58mms/s2048/IMG_4247.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-gJqKsMZ1RiCr1XOAxJeqOICCjyPLLGFtFH9DX5F7lAVjelguY0XYFhrYuzt0bDqOpznwYUF13_p_F91mvXdo4dFr8nnbcaXPZuxoRksWgWuBlRQxTZ329h4yBxtMgCXmZah7qEo58mms/w200-h150/IMG_4247.JPG" width="200" /></a></p>Arkielämässämme mieheni musisointi vaatii luovuutta. Voisin kuunnella hänen soittamanaan Erik Lindströmin "Ranskalaiset korot" joka päivä. Osaan sen itsekin pimputtaa pianolla, mutta kumppanini löytää siihen tunteen. Mielessäni näen pimeän, vähäisesti valaistun kadun, punaiset, korkeakorkoiset kengät, hoikat sääret ja "näin sävel soi askelten". Mieheni varmaan säveltäisikin, jos olisi aikaa. Joihinkin videoihinsa hän on tehnyt itse musiikin. Kännykänsä soittoäänenä on hänen itsensä säveltämä laulu.<p></p><p><br /></p><p></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl_OvWN-KDcebFCohjYIeLvFN1HnjMHipf5yAQqL7aZ8cqgweEnLWB6rSwudEKuR57IxEMR_5urNVB9uSvjBkFKkFT8BUbd6P437qLnQbOCGrTZgs4172XDfktFQBYTNFJCOmRVyVkioA7/s2048/IMG_4250.JPG" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl_OvWN-KDcebFCohjYIeLvFN1HnjMHipf5yAQqL7aZ8cqgweEnLWB6rSwudEKuR57IxEMR_5urNVB9uSvjBkFKkFT8BUbd6P437qLnQbOCGrTZgs4172XDfktFQBYTNFJCOmRVyVkioA7/w200-h150/IMG_4250.JPG" width="200" /></a></p>Lähipiirissäni on useita henkilöitä, jotka kirjoittavat novelleja, käsikirjoituksia ja asiatekstiä. Kaunokirjallisissa teksteissä ihailen heidän kykyään rakentaa teksti. Mistä pulppuaa nuo ideat? Kun kirjoitus on rakenteellisesti hyvä ja kielellisesti oikein, niin sitä on mukavaa lukea. Minusta onkin tullut vaativa lukija. Someviestien luvun lopetan, jos niissä esiintyy "Heips", "Hox", "ompa", kun pitäisi olla "Hei!", "Huom." ja "onpa". Jotta luovuuden voi kirjoituksissaan tuoda esille, niin kirjoituksen tulee olla kielellisesti hyvä.<p></p><p>Kuten musiikissa ja kirjoittamisessa, niin kaikessa taiteessa tarvitaan tunnetta. Vaahterateatterin tämän kesän näytelmässä hämmästelin päähenkilön kykyä ilmaista iloa ja surua, vihaa ja rakkautta. Miten on näyttelijän mahdollista vaihtaa tunnetilaansa niin nopeasti siten, että tunne välittyy katsojalle? Koko olemus ilmeineen, äänen sävyineen ja eleineen välitti tunteen voimakkaasti. Valitettavasti jotkut harrastelijat luulevat, että pukeutuminen rooliasuun on tärkeintä. Asu saattaa olla viimeisen päälle, mutta äänenkäyttö on monotonista kiekumista tai mörinää. Joillekin tärkeintä on päästä esille. Henkilö voi itse kokea olevansa luova, mutta ei se muille tuo mitään uutta tai ainutkertaista. On kiusallista katsella esiintyjää, joka on pukeutunut pelleksi tai on sitä muuten vaan.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD4bY5fZAsoP2JlFLdQCsR2eebTwqLOn7o7bUvjmON6XdrRK4hwF0kgRKSU5X1Kchl_8t54g5f30nSVp1BRal_e_NJgtPR75nPAEaWnmbLx1cVkxSXHnEK3VDWKk0d3CWSYR25cX5N2fG8/s3112/Paraskeva+Piriminil%25C3%25A4inen.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3112" data-original-width="2408" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD4bY5fZAsoP2JlFLdQCsR2eebTwqLOn7o7bUvjmON6XdrRK4hwF0kgRKSU5X1Kchl_8t54g5f30nSVp1BRal_e_NJgtPR75nPAEaWnmbLx1cVkxSXHnEK3VDWKk0d3CWSYR25cX5N2fG8/w155-h200/Paraskeva+Piriminil%25C3%25A4inen.jpg" width="155" /></a>Omalla kohdalla kesti vuosia oivaltaa, että ikonimaalaus ei ole vain tekninen suoritus, jossa kopioidaan mallin mukainen työ. Sysäyksen tuolle oivaltamiselle sain, kun arvostamani opettaja kehotti minua suunnittelemaan ja piirtämään nimikkopyhäni ikonin itse. Tuosta lähtien olen ollut vapaa luomaan työni, kunhan pysyn vakiintuneissa väreissä ja attribuuteissa, jos ikoni on tarkoitus siunata ortodoksisessa kirkossa. Jotenkin hellyttävän luova on Hattulan kirkon "Kristuksen taivaaseen astumisen" -maalaus.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgro3s9VhzgJB8aQCkimvyzrDc8Iy5067aeXcPwqnFzUc9wb12meb7yUIvWOrhXgh52QU8Ocn8Wof82yhtiTw8TgTeRRUWXyUaexfMu5GKDNkpbcnBjWA-V8Gtj-nKYwm417kiaJy9-FO6B/s2048/IMG_4158%255B1%255D.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgro3s9VhzgJB8aQCkimvyzrDc8Iy5067aeXcPwqnFzUc9wb12meb7yUIvWOrhXgh52QU8Ocn8Wof82yhtiTw8TgTeRRUWXyUaexfMu5GKDNkpbcnBjWA-V8Gtj-nKYwm417kiaJy9-FO6B/w200-h150/IMG_4158%255B1%255D.JPG" width="200" /></a></p><p>Osalle meistä luovuus on sitä, että sählää mahdollisimman monessa paikassa ja asiassa. Toiselle määrätietoinen prosessi, jonka tuloksena on jotain uutta. Joillakin tunnetila ja tekninen osaaminen ovat lähtökohtana taiteelliseen luomisprosessiin. Wikipediassa on tieteellisesti ja kiteytetysti kuvattu se, mitä luovuus on niin yrityselämässä kuin taiteessa.</p><p>Olinko luova, kun rakensin kenttätelineeseen noidan? Kannettava maalausteline, musta mekko, pitkät käsineet, käyttämättömät kengät, litran jugurttipurkki, silkkipusero, pesulan henkari, huivi ja peruukki. Omasta näkökulmastani kyllä, mutta ei tuota voi tuotteistaa. Luovuus on parhaimmillaan silloin, kun se antaa myös toisille positiivisen kokemuksen. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyJt9-aOvfCFt5RqsjuclvX-QEYKfgPC4wgrjJj430BR5F3ZKFJPI2kJVdw6Saw27dQT7mCF_DkAykkMmJLqVkVVakZf_QcI6scIV2WNqVierEcRO_bOs8a06Gypdjj64Hl4pcgZvoWFBs/s1600/MWSJ6823.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyJt9-aOvfCFt5RqsjuclvX-QEYKfgPC4wgrjJj430BR5F3ZKFJPI2kJVdw6Saw27dQT7mCF_DkAykkMmJLqVkVVakZf_QcI6scIV2WNqVierEcRO_bOs8a06Gypdjj64Hl4pcgZvoWFBs/w113-h200/MWSJ6823.JPG" width="113" /></a></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-12249424165926192102021-07-14T13:26:00.000-07:002021-07-14T13:26:56.424-07:00Politiikkaa ja vähän muutakin<p><b> Havaintojani ja analyysiani viime aikojen tapahtumista.</b></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Olen päättänyt, että en julkisesti esitä mitään poliittisia
kannanottoja. Nyt on kuitenkin pakko käyttää blogiani ajatusteni tuuletukseen.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hallitus on tehnyt päätöksiä, joissa jokaiselle hallituspuolueelle
on annettu jotain heille tärkeää. Vasemmistopuolueet, SDP ja Vasemmistoliitto ovat
saaneet pidennetyn ja maksuttoman, ts. veronmaksajien maksaman
oppivelvollisuuden. Näin lapsukaiset nauttivat tästä oikeudesta
täysi-ikäisyyteen saakka. Tietääkseni ei ole arvioitu, mitä seuraamuksia on
siitä, kun haluttomat käyttävät tätä subjektiivista oikeuttaan. Koulutuksen
asiantuntijoista ainakaan osa ei usko tämän vähentävän luku- ja
kirjoitustaidottomuutta. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Keskustapuolue sai ”maakuntamallinsa” tai mikä se nyt on, hyvinvointialueensa. Tässä mallissa perustetaan maahamme uusi organisaatiotaso
muualle paitsi Helsinkiin. Ensimmäisenä tehtävänä on rakentaa maakuntien
organisaatio, jolloin rekrytoidaan hyväpalkkaisia ihmisiä maakuntien johtoon.
Arvatenkin politiikassa ansioituneita, mutta jostain syystä sivuraiteille
joutuneita. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vihreät saivat ajetuksi alas turvetuotannon, jopa
tavoiteaikataulua nopeammin. Seuraavaksi he ovatkin luovuttamassa
kuudensadantuhannen yksityisen metsänomistajan päätäntävallan heidän omasta
omaisuudestaan EU:lle. Saa nähdä, kuinka tässä käy. Mitä sai RKP? Se sai taata
edellä olevan. Heillä onkin vuosikymmenten kokemus tuosta vallanpitäjien
pokkuroinnista.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Viime päivinä olen ilolla seurannut asiantuntijoiden
lausuntoja maakuntaverosta. Muiden kuin hallituksen käyttämien. Näillä
asiantuntijoilla on koulutusta, kokemusta ja näkemystä verotuksesta ja
verotuksen lainalaisuuksista. Yksi kriittisimmistä kohdista on Helsinki ja
helsinkiläisten verotus, kun Helsinki ei kuulu mihinkään ”maakuntaan”. Ei voida
veronmaksajaa verottaa asiasta, jota ei ole. Eikä ole olemassa veronsaajaa,
jolle helsinkiläiset maksaisivat veronsa. Veronsaajia ovat valtio, kunnat ja
seurakunnat ja tulevaisuudessa maakunnat. Ilmeisesti tällä taataan, että
helsinkiläisten maksamaa veroa ei levitellä ympäri maata tasaamaan maakuntien
tulovirtaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Keskitetysti suunnitellusta ja koordinoidusta koronarokotusten
hoidosta löytyy hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun päätökset tehdään
keskitetysti. Rokottajat valittavat, että ihmiset peruvat heille määrättyjä
aikoja, kun ovatkin lomalla eivätkä pääse rokotettavaksi. Kaiken huippuna tässä
on se, että vapautunutta Comirnaty- rokotusaikaa ei voidakaan heti antaa
AstraZenecaa pakotettuna saaneelle ihmiselle. Tälle ihmiselle soitetaan puolen tunnin
varotusajalla, että nyt ”toivomasi aika on annettavissa”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tietojärjestelmien yhdistäminen seuraavien vuosien aikana on
täyttä utopiaa. Tuskin on olemassa kaiken kattavaa tietojärjestelmää, jonne
hajallaan pitkin Suomea olevat eri muodoissa olevat tiedot siirretään. Nyt ei
ainakaan Helsingissä ole onnistunut Apotin käyttöönoton yhteydessä Maisan
käyttöönotto siten, että tiedot ovat oikein. On syntynyt uusi ammattiryhmä,
jossa koulutetut sairaanhoitajat korjaavat järjestelmiin ilmaantuneita virheitä
päivästä toiseen, kun kriittisiä hoitokirjeitä jää lähtemättä. Näinkö
motivoidaan muutenkin kriittistä hoitotyön resurssia?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Julkisuudessa on ihmetelty 20–40-vuotiaiden kisaturismia ja
juhlimista, vaikka THL ja STM on näistä asioista varoittanut. Miksi ei totella?
No siksi, että tuon ikäiset eivät seuraa uutisia televisiosta, radiosta tai
lehdistä. Heidän tiedonsaantikanavansa ovat erilaisia some-ryhmiä, joissa
uskoakseni puhutaan muusta kuin viranomaisten ohjeista. Kuinkahan moni alle
nelikymppinen odottaa kutsua ensimmäiseen kokonarokotukseen?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Naurettavalta tuntuu yksityisen sektorin Kela-korvausten
poistamiskeskustelu. Korvaukset ovat jo nyt täysin marginaalisia. Eräs
tuttavani kävi leikkauksessa, joka tehtiin yksityisessä sairaalassa. Hänen
työtilanteensa vaati leikkauksen tiettynä aikana kesäloman alkaessa.
Yksityisellä puolella se onnistui. Hän maksoi tuosta hoidosta runsaat 30.000
euroa. Kela arvio korvattavaksi tuosta summasta noin 1.000 euroa, josta korvaus
oli noin sata euroa. Hauskaa tuosta on riittänyt kaveriporukoissamme.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Omalla kohdallani kävin työterveyslääkärillä, joka teki
lähetteen oman kaupunkini erikoissairaanhoitoon. Kun sieltä ei kuulunut mitään,
kävin yksityisesti erikoislääkärillä. Sain diagnoosin ja hoidon. Puolen vuoden
kuluttua sain kirjeen, jossa luki ”Meillä ei ole antaa teille aikaa”. He olivat
tällä ilmoituksella tehneet hoitovelvoitteensa. Taisi siinä vastaava ylilääkäri
kuulla kunniansa. Tuo kirje on vieläkin tallessa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Toinen omakohtainen kokemus oli yksityisellä yleislääkärillä.
Minulla on tapana muutaman vuoden välein käydä yksityisellä puolella
terveystarkastuksessa, jonka yhteydessä otetaan tarvittavia verikokeita. Nuori
lääkäri ilmoitti minulle, että meidän täytyy miettiä, miten minut saadaan
siirretyksi julkiselle puolelle. Perusteluna oli, että minua hoidetaan samoin
kuin muita ihmisiä. Kerroin, että juuri sitä en halua. Pyysin poistamaan
kirjoitelmansa potilastiedoistani ja siirryin käyttämään kadun toisella
puolella olevaa, toiseen ketjuun kuuluvaa yksityistä terveysasemaa. Ainakaan
vielä näitä kahta ei ole fuusioitu.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEAwggScWzi8oKTyotIBR_POBFvufVPKYM_k7gGClSd3UBzRYK82zywbsdtxfzX4Cpm8_FXBf_yzAw6JS1G5pc849euNwttbR7ThhLxTuVIGD43LvW3zNekwgDSefpm6WWsPSDfy57jenN/s2048/P7100607.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEAwggScWzi8oKTyotIBR_POBFvufVPKYM_k7gGClSd3UBzRYK82zywbsdtxfzX4Cpm8_FXBf_yzAw6JS1G5pc849euNwttbR7ThhLxTuVIGD43LvW3zNekwgDSefpm6WWsPSDfy57jenN/s320/P7100607.JPG" width="320" /></a></div><br /><o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal">Vielä pari ystävieni kokemusta julkisista vanhusten
hoitolaitoksista. Molempien äidit olivat melko heikossa kunnossa, mutta
menehtymisen vaaraa ei ollut. Heistä toinen, tietohallintojohtaja, soitti
perjantaina töistä lähtiessään ”miten äiti voi?”. Hänelle kerrottiin äidin
voivan hyvin ja sanottiin ”kannattaa tulla rauhassa illalla”. Kun hän pääsi
puolessa tunnissa kotiinsa, niin hänelle soitettiin ”äitisi on kuollut”. Toinen
tapaus oli samoihin aikoihin, kun lääkärinä toimivan ystäväni äiti oli hoitokodissa.
Hän soitti vastaanottonsa loputtua ”miten äiti voi?”. Hänelle kerrottiin, että
äitinsä voi hyvin. Hän meni äitiään katsomaan noin tunnin kuluttua soitosta.
Hoitajia ei näkynyt, ja taukohuoneesta kuului melkoinen naurunremakka. Ystäväni
meni äitinsä luo ja totesi, että hänen äitinsä oli kuollut jo useita tunteja
aiemmin. Hän koputti hoitajien ovelle ja vinkkasi vastuullisen hoitajan
sormellaan. Hoitaja pomppasi ylös ja läksi juoksemaan. Ystäväni totesi ”enää ei
ole kiirettä”.<o:p></o:p></p>
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: inherit;"><b>On yksi asia, jonka toivon säilyvän Suomen terveydenhuollossa
ja se on äkillisten sairauskohtausten ja tapaturmien pikainen hoito. Omat
kokemukseni ovat näissä tilanteissa erinomaisia silloin, kun läheiseni ovat
tarvinneet apua.</b></span></span>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-40232880525616617222021-05-21T10:15:00.000-07:002021-05-21T10:15:29.403-07:00Koronan tuomaa<p>Koronan aikana meillä on käynyt sisällä nuohoojan ja sohvan tuoneen kaksikon lisäksi neljä henkilöä. Molempien kaksi lähisukulaista. Tavatessamme muita olemme pääsääntöisesti käyttäneet maskia. Tapaamiset ovat olleet maksimissaan muutaman tunnin mittaisia.</p><p>Ennen koronaa kävin neljän viikon välein kampaajalla. Nyt hiukseni ovat kasvaneet yli 15 senttiä. Poninhäntäni on kuten lapsena ja nuttura kuten lapsuuteni mummoilla. Kohta tuon meillä asuvan miehen on tartuttava saksiin, kun en vielä uskalla mennä kampaajalle.</p><p>Koulutukset ja kokoukset netissä ovat tuoneet monta hauskaa hetkeä. Taustalla tapahtuvat vedenkohinat ja seikkailijat huvittavat. Toisaalta kommunikaatio on välillä hyvin suorasukaista jopa ilkeää. Kummallista miten netin kautta voi olla keljumpi kuin kasvokkain. Hauskojakin tapahtumia on kuten vähäpukeiset kämppikset. Ilkeilyn ohella on esiintynyt huvittavavia kysymyksiä esimerkiksi "Miten tämän kokouksen kilometrikorvaukset maksetaan?", vaikka kysyjä oli mukana meetin kautta kotoaan käsin.</p><p>Erakoitumiseni on edennyt niin pitkälle, että melkein joka kerta minulta meinaa mennä käämi kaupan kassalla, kun joku maskiton puskee kylkeeni kiinni. Minä ärisen ja mies häpeää. Minusta on käsittämätöntä se välinpitämättömyys, mikä noissa ihmisissä piilee. Tiedon puute ei voi olla syynä, jos osaa lukea tai ymmärtää joko suomea, ruotsia, englantia tai venäjää. Ainakin näillä kielillä kuulutukset kaupoissa toistuvat. Ostosten tekeminen on muuttunut siten, että käymme kaupassa vain kerran viikossa.</p><p>Monille käsienpesu on uusi kokemus. Tämä on minusta hämmästyttävää. Olen koko ikäni pessyt käteni aina, kun tulen kotiini ulkoa. Pesen käteni aivan ensimmäiseksi myös silloin, kun on tarve vessassa asioinnille. Pesen tietysti kädet uudelleen tarpeenteon jälkeen. Pesen kädet ennen keittiötöitä, ruokailua, kahvihetkeä jne. Nykyisin pesen joka kerta kynsien aluset ja sormien välit. Kaupungin vesilaitos ja Dermosil kiittävät. Käsidesin käyttö on samalla tasolla kuin ennen koronaa. </p><p>Koska ravintolat ovat olleet suljettuina pitkään, niin ruokailemme päivittäin kotona. Olen selvästi kehittynyt ruuanlaittajana. Viikonloppuisin saatamme tehdä ruokaa yhdessä. Siihenkin on muotoutunut työjako. Joka aamu teemme aamiaisen siistissä keittiössä. Keittiön siistimisestä illalla on tullut minulle rutiini. Heittäydyttyäni vapaaksi taiteilijaksi olen pyrkinyt eroon rutiineista, mutta korona-aikana ne pitävät ihmisen järjissään. Kuinka odotankaan sitä hetkeä, kun pääsen hyvässä seurassa pitkälle illalliselle laadukkaaseen ravintolaan. Montako vuotta joudun odottamaan sitä, että tuo ravintola on Italiassa?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS_E_EaieV68nPUAuV6WDQLntQTZCl9qe_yl-dpxeHQCWQEZlbn7NBLXjz87ph-SapPNvwytlokWSpLFz-jE_AK09zQ_7xTgCuGSFB-8SjxlOUEwnVtshaK2gaTH8j15P78zEl-6KUygCw/s2048/P7080569.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS_E_EaieV68nPUAuV6WDQLntQTZCl9qe_yl-dpxeHQCWQEZlbn7NBLXjz87ph-SapPNvwytlokWSpLFz-jE_AK09zQ_7xTgCuGSFB-8SjxlOUEwnVtshaK2gaTH8j15P78zEl-6KUygCw/s320/P7080569.JPG" width="320" /></a></div><p></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-55244324951532143382021-04-30T13:29:00.001-07:002021-05-01T03:28:34.678-07:00Vappu ennen ja nyt<p>Vuonna 2021 suositellaan vapun viettämistä rauhallisesti kuten 2020. Täytyi oikein miettiä vappujani kautta aikain. Lapsuuden kodissa vappua vietettiin hyvin rauhallisesti. Meillä oli kotona tehtyä simaa, munkkeja tai tippaleipiä. Ilmapallot ja serpentiinit kuuluivat koristeisiin. Vapunpäivänä kävimme joko vappulounaalla tai mieskuoron vappulaulajaisissa, mikäli vanhempien työtilanne salli. Maalla asuneelle lapselle lounas lähikaupungissa oli aina juhlaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIPUZRrer_z1Dq_lvLGu1kN-wtvJHmhTLL9OPWAp7DJv41GriqSJvojLMx86EIhvunA2SCoW2-AmdXhCvjgdz7HE0Xe1qONZJOvVStnMvLRCeCaHYONX2JiqtivJs8SGD_AF9XK5ykP6kO/s2048/nallen+vappu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIPUZRrer_z1Dq_lvLGu1kN-wtvJHmhTLL9OPWAp7DJv41GriqSJvojLMx86EIhvunA2SCoW2-AmdXhCvjgdz7HE0Xe1qONZJOvVStnMvLRCeCaHYONX2JiqtivJs8SGD_AF9XK5ykP6kO/s320/nallen+vappu.jpg" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Nalle on viettänyt vappua kanssani kauemmin kuin muistan. Tänä vuonna se sai päähänsä lakkini.</i></div><p>Opiskeluaikaisiin vappuihin kuului Mantan lakitus, joka neljänä ensimmäisenä opiskeluvuotenani tapahtui puolenyön aikaan. Mantan saatua lakkinsa oli ylioppilaillakin lupa käyttää valkolakkiaan aina syksyn lakinlaskijaisiin saakka. Suurta hämmennystä aiheutti se, kun Mantan lakitus siirtyi tapahtuvaksi jo kello 18. Milloin laitan lakin päähän? Olin teekkareiden kanssa samoilla linjoilla, puolenyön aikaan.</p><p>Vapunpäivän aamuna varhain suunnistimme silloisen poikaystäväni kanssa joko Ullanlinnan mäelle tai läheiseen Kaisaniemen puistoon, jossa ruotsinkieliset ylioppilaat juhlivat. Laulujen ja puheiden jälkeen lähdimme vappulounaalle, jonka nautimme eri paikoissa. Lounaan taso vaihteli suuresti. Vertasin joka kerta tarjontaa ensimmäiseen opiskeluaikani vappulounaaseen Tornissa, jossa lounastin sukulaisteni kanssa. Kaupungilla kuljeskellessa pysähdyimme joskus katsomaan vappumarsseja, joissa siihen aikaan oli runsaasti osallistujia. Puheita emme kuunnelleet, vaan menimme jonnekin tanssimaan. </p><p>Työaikani vapuista muistan sen, että Mantan lakitukselle ehdin vain kerran. Samana vappuna matkustin ainoan kerran metrossa maksamatta. Sisareni vakuutti, että ei tänne kukaan uskalla tulla kyselemään lippuja. Oli sen verran villi meno. Vappulounasta lukuun ottamatta vaputkin kuluivat työn merkeissä tulevaan valmistautuessa tai rästihommia tutkaillessa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfdyPlHJwkDI8wzWXIrg3IvjC1Ri1Yzo361wJfZqfFJOCNVThWx-ol_ApOi_21ihCV8gDgkLL8enSgbVqBzlRkDbG44Vc2QzKBmWNXmOBQ6LYSWHkFTtTkKy0SJND1YhVn-ojUzA-7QVHy/s1600/simaa+2021.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfdyPlHJwkDI8wzWXIrg3IvjC1Ri1Yzo361wJfZqfFJOCNVThWx-ol_ApOi_21ihCV8gDgkLL8enSgbVqBzlRkDbG44Vc2QzKBmWNXmOBQ6LYSWHkFTtTkKy0SJND1YhVn-ojUzA-7QVHy/s320/simaa+2021.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Timon ottama kuva tämän vuoden simasta.</i></div><p>Takaisin maalle muutettuani vaput ovat olleet rauhallisia. Mahdollinen vappulounas oli Kievarissa, jonka kaupunki päätti lakkauttaa pari vuotta sitten. Nykyisin vappulounas on hyvää ruokaa itse tehtynä. Pari kertaa olen tehnyt simaa, mutta sitä on vaikea tehdä niin vähän kuin meillä menee. Onneksi tänä vuonna oli mahdollista ostaa kotitekoista ja hyvää simaa. Munkkeja olemme muutamana vuonna tehneet itse. Kun rakennutimme taloamme, niin olimme vappuaattona autokatoksessa syömässä eväitä ja grillaamassa, silloin naapurin rouva toi meille juuri paistamiaan munkkeja. Ystävällinen ja mieleenpainuva ele mukavalta ihmiseltä.</p><p>Rauhallista vappua kaikille!</p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-21465788975535496902021-04-11T03:56:00.002-07:002021-04-11T04:07:16.801-07:00Edinburgh ja herttua<p>Työskentelin 2000-luvun alkupuolella Aberdeenissa Skotlannissa jonkin aikaa. Lähes viikoittain työni vei yli Pohjanmeren Stavangeriin. Työni liittyi öljyyn. Aberdeen on Skotlannin itäisellä rannikolla Edinburghin pohjoispuolella. Kaupunkien välillä kulkee maisemistaan tunnettu junarata.</p><p>Pidin kovasti Skotlannista ja työstäni siellä. Kun Skotlannin ikävä iski, niin läksin sisareni kanssa Edinburghiin kesällä 2006. Ensimmäisenä aamuna kävelimme keskustassa sijainneesta hotellistamme korkealle kalliolle rakennettuun Edinburghin linnaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEE2Z2C8FWryQ7SalB9pQ4AEket8hVq-AUKTUEqRN6KZGGo7bu0TRctuODhtx05ujHrLivtLe1X663oS3bXx2bd_jcVHT3kLn5JHKMRM5P7aiPaaIfkgPaP7BF_-Hpdg_NMWnNfUhamt8B/s2696/IMG_E3394.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1166" data-original-width="2696" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEE2Z2C8FWryQ7SalB9pQ4AEket8hVq-AUKTUEqRN6KZGGo7bu0TRctuODhtx05ujHrLivtLe1X663oS3bXx2bd_jcVHT3kLn5JHKMRM5P7aiPaaIfkgPaP7BF_-Hpdg_NMWnNfUhamt8B/s320/IMG_E3394.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Edinburghin linna.</i></div><p>Kun olimme tutustuneet linnan alueeseen, niin päätimme jatkaa toisiin kohteisiin. Olimme aukiolla, jolla sijaitsi komendantintoimisto ja muutama ravintola. Silloin tiet ja jalkakäytävät suljettiin ja meidät turistit ohjattiin jalkakäytäville. Tietä saapui arvokkaasti viininpunainen kuninkaallinen auto. Kuljettajan vieressä istui Edinburghin herttua ja takapenkillä kuningatar yhdessä nuorimman miniänsä Sophien kanssa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeqSG5Od7429v_R-1tzbefgQQ-lSGLT2QhS1QCWiiTh2dhpEtbbTPK-jfDyEak9ykXix1nS_6Kl5YcPDA1l93dFtTJuudBtDI5BvfbcsdWEkBijMU5uQzPFQMdupRMswvLylOQuybWZLZK/s2048/IMG_E3395.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1843" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeqSG5Od7429v_R-1tzbefgQQ-lSGLT2QhS1QCWiiTh2dhpEtbbTPK-jfDyEak9ykXix1nS_6Kl5YcPDA1l93dFtTJuudBtDI5BvfbcsdWEkBijMU5uQzPFQMdupRMswvLylOQuybWZLZK/s320/IMG_E3395.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Kuninkaallinen ajoneuvo poistumassa komendantin toimistolta.</i></div><p>He menivät komendantin toimistoon. Meidän ei sallittu poistua aukiolta, joten menin ravintolaan oluelle.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlfAOyMAXCDpwlGkjKZ-_QaE0kUyIe5mZuYBdbNKyI3BBSJcBtUEswCXaD1qpGW6kSucBAxpQcXrxVm-kFd35jHArSoL2k9VmSSHlFPDD4204GiZc7sPbsKxBuUA1nRiopdLPoCgnS-Zc3/s2048/IMG_E3403.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1364" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlfAOyMAXCDpwlGkjKZ-_QaE0kUyIe5mZuYBdbNKyI3BBSJcBtUEswCXaD1qpGW6kSucBAxpQcXrxVm-kFd35jHArSoL2k9VmSSHlFPDD4204GiZc7sPbsKxBuUA1nRiopdLPoCgnS-Zc3/s320/IMG_E3403.JPG" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Grassmarketissa oli parhaat pubit.</i></div><p>Sisareni jäi kadun varteen. Ehdin hyvin juoda pinttini tyhjässä pubissa - tarjoilijatkin olivat kadun varressa - ja mennä muiden kanssa katselemaan kuninkaallisia. Herttua ja kreivitär menivät autoon, mutta kuningatar käveli auton vierellä tervehtimässä turisteja ja kansalaisiaan. Kuninkaallisten poistuttua pääsimme mekin jatkamaan matkaamme.</p><p>Eräänä toisena aamuna suuntasimme Edinburghin kasvitieteelliseen puutarhaan. Kiertelimme mielenkiintoisessa puutarhassa, mutta osa puutarhasta oli suljettu.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEU-HvlItSDPAB-Ydr-GHakVJNeiJD1fiK4QOQbyyQIg8iKKRmnWbhuna7wFNSJ0MXZ49eXKaBhrSFkcNZxnZLJobYf7T2YN39FoUqFjDwq3xq8qKRZDFNVLnWVsxyXHAVbpv_QQuLsxSj/s2048/IMG_E3397.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1420" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEU-HvlItSDPAB-Ydr-GHakVJNeiJD1fiK4QOQbyyQIg8iKKRmnWbhuna7wFNSJ0MXZ49eXKaBhrSFkcNZxnZLJobYf7T2YN39FoUqFjDwq3xq8qKRZDFNVLnWVsxyXHAVbpv_QQuLsxSj/s320/IMG_E3397.JPG" width="320" /></a></div><i><div style="text-align: center;"><i>Kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha.</i></div></i><p>Seuraavana päivänä luimme lehdestä, että kuningatar, Edinburghin herttua ja Walesin prinssi olivat olleet avaamassa kuningataräidin muistoksi rakennetun puiston osan. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJuA13BdfLnxS9eVw7zjOj6NHnMp3F-N550JLXMWnpYMKTLB8elP5eBRU4vPCdt87P1N_aPtxhdRsCoJ67_7at4iUeBHzq43kd8O8C0PGhX2RnYcWIx-3i8XKR2O2X3ow9_SYzjQqi1eW3/s2048/IMG_E3399.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1560" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJuA13BdfLnxS9eVw7zjOj6NHnMp3F-N550JLXMWnpYMKTLB8elP5eBRU4vPCdt87P1N_aPtxhdRsCoJ67_7at4iUeBHzq43kd8O8C0PGhX2RnYcWIx-3i8XKR2O2X3ow9_SYzjQqi1eW3/s320/IMG_E3399.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Lehtikuvassa kuningatar ja prinssi viisitoista vuotta sitten.</i></div><div style="text-align: center;"><i>Nuorekkaita kahdeksankymppisiä.</i></div><p>Tällä kertaa emme olleet näköetäisyydellä kuten linnassa noin parin metrin päässä. </p><p>Edinburghin linnalta johtaa katu, The Royal Mile, Holyrood Parkiin. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNoSeYjG7bBwMqyG5GIZirBH4mc6smgWcjb8XSym9GhG25o74X3gblrAWJ1LHifb8JIFxQcs1QdPfRjXVTrr-Lp-SLmOUdyuJydrj4qBxQJJYedYTbyRM8LAYFS0jsL9OLoyDTmcD8jup-/s2560/IMG_E3393.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1229" data-original-width="2560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNoSeYjG7bBwMqyG5GIZirBH4mc6smgWcjb8XSym9GhG25o74X3gblrAWJ1LHifb8JIFxQcs1QdPfRjXVTrr-Lp-SLmOUdyuJydrj4qBxQJJYedYTbyRM8LAYFS0jsL9OLoyDTmcD8jup-/s320/IMG_E3393.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Vanha pääkatu The Royal Mile koostuu useasta erinimisestä tiestä.</i></div><div><br /></div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8WJGLpwGtYir9P45tEgfNcVEgNfN6JUeKiXv_4JHnZJejHW7HXDX1tBgaK85JKtGjfBEIsfA8Moxqj0uQeJotRkp5kzRWdj-m7o77LnR4ys4BL4WUUZs_-LZMC_1x1PASct9Ei2uI2iky/s2048/IMG_E3400.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8WJGLpwGtYir9P45tEgfNcVEgNfN6JUeKiXv_4JHnZJejHW7HXDX1tBgaK85JKtGjfBEIsfA8Moxqj0uQeJotRkp5kzRWdj-m7o77LnR4ys4BL4WUUZs_-LZMC_1x1PASct9Ei2uI2iky/s320/IMG_E3400.JPG" width="320" /></a></div></div><div style="text-align: center;"><i>Royal Mile tuntui tosi pitkältä.</i></div><br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimgzRau6ttgi5W4-B5rwJ_xjSKRSon-KKHf3SQ7gOKavF4fwFWo_OwiCpayZOHqfxJVCdKliv9vjuZ_oZUVAC7RXl6M9XHTOyHOp6DLZStwJSUiZTm5_F0qPyehgt80yG6jIq18V584UfT/s2048/IMG_E3401+%25282%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1619" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimgzRau6ttgi5W4-B5rwJ_xjSKRSon-KKHf3SQ7gOKavF4fwFWo_OwiCpayZOHqfxJVCdKliv9vjuZ_oZUVAC7RXl6M9XHTOyHOp6DLZStwJSUiZTm5_F0qPyehgt80yG6jIq18V584UfT/s320/IMG_E3401+%25282%2529.JPG" width="320" /></a></div><i><div style="text-align: center;"><i>Kuningattaren galleria Holyrood puistossa.</i></div></i><p></p><p>Emme päässeet vieraillulle Palace of Holyroodhouseen, joka on kuningattaren virallinen asunto Skotlannissa. Palatsi on avoinna yleisölle silloin, kun kuningatar ei ole paikalla.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikYzfj-9r6j6zxJp6RBx6IO0C8LaizaTY3Fl3lCf3n8yIenGeNWsdge7N6cTl2J5TvCBlBhphk6rNQ4XWvIa26OOkvInkuyVWCF3if8_cbn9tD8Sfa1ND7idzesBvADbAbazsYk9BUetgt/s2048/IMG_E3402.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1224" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikYzfj-9r6j6zxJp6RBx6IO0C8LaizaTY3Fl3lCf3n8yIenGeNWsdge7N6cTl2J5TvCBlBhphk6rNQ4XWvIa26OOkvInkuyVWCF3if8_cbn9tD8Sfa1ND7idzesBvADbAbazsYk9BUetgt/s320/IMG_E3402.JPG" width="320" /></a></div><i><div style="text-align: center;"><i>Lähelle palatsia ei päästy.</i></div></i><p>Parin päivän ajan on uutisoitu lähes satavuotiaan prinssin kuolemasta ja kerrottu hänen elämästään. Hän oli syntyjään Tanskan ja Kreikan prinssi, mutta joutui luopumaan näistä titteleistään solmiessaan avioliiton kruununprinsessan kanssa. Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen kuningatar myönsi Edinburghin herttualle takaisin prinssin arvon, niin hänestä tuli prinssi Philip. Työparina Elisabet ja Philip olivat vertaansa vailla. Heistä voisi nykyajan pariskunnat ottaa mallia, kuinka voi tukea toista tämän työssä. Molemmat, sekä kuningatar että prinssi, ovat kuningatar Viktorian jälkeläisiä. Aberdeenissa kuljin päivittäin kävellen toimistolle kuningatar Viktorian puiston ohi.</p><p><br /></p><br /><br />Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-5498849700995204312021-03-20T13:56:00.001-07:002021-03-20T14:05:35.506-07:00Lankapuhelin<p>Ensimmäinen muistoni puhelimesta on musta laite matalalla eteisen pöydällä. Ajoittain se pirisi ja vanhemmat puhuivat sille. Olin kolme tai neljä, kun pikkusisareni kanssa päätimme kokeilla tuota apparaattia. Sisareni oli rohkeampi minua ja nosti luurin ilmoittaen "puhelissa". Tapaus ilmeisesti huvitti vanhempiamme ja meitä neuvottiin jättämään laite vanhempien käyttöön.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRUkliAXkwgg3AB8LOUrgmiylLM3Z-zDUMStkEoRRWrZLpXtFqEetUdbTRO2GhG24YZORUq4uil2uW705HcNNeQjnsznYWa5RS3287TUNptan9s_cIEUA__HJ2ptPsfIAYJtD34uwJ-bu-/s1600/lankapuhelin.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRUkliAXkwgg3AB8LOUrgmiylLM3Z-zDUMStkEoRRWrZLpXtFqEetUdbTRO2GhG24YZORUq4uil2uW705HcNNeQjnsznYWa5RS3287TUNptan9s_cIEUA__HJ2ptPsfIAYJtD34uwJ-bu-/s320/lankapuhelin.JPG" width="320" /></a></div><p>Kun muutimme uuteen omakotitaloomme, niin puhelin sijoitettiin isän työhuoneeseen. Puhelin oli isän kirjoituspöydällä kirjoitusalustan vasemmalla puolella. Silloin jo opin pitämään luuria vasemmalla korvalla, jotta oikea käsi jäi vapaaksi muistiinpanoille. Puhelin oli kytketty käsivälitteiseen keskukseen ja puhelinnumeromme oli 195. Kun halusimme soittaa jonnekin, niin pyysimme yhdistämään puhelun käyttäen vastaanottajan nimeä tai puhelinnumeroa. Kaukopuhelut, puhelut toisten keskusten kautta, tilattiin. Tilatessa piti tietää vastaanottajan tietojen lisäksi halusiko tavallisen puhelun, pikapuhelun tai jopa salamapuhelun. Puhelun hinta määräytyi puhelun tyypin mukaisesti. Joulun aikaan välitettiin vain salamapuheluita. Kun keskus automatisoitiin, niin paikallispuhelut saattoi itse valita, mutta kaukopuhelut piti vielä tilata. Tuolloin puhelinnumeroomme tuli pari numeroa lisää alkuun.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiRnGWoLCGjUyosMVbNrfzx0qJcYLCcPV_V94jzB2E1XmGJIGq6sqFh8-ZNdYc2S_ELFuMC0whVLFPTPZH-sI2URg2c5Kw-F8A9UHDbEuWtS4lpJTsCkU6mPg-uSu3be0rKegOXtq9Dw1G/s1600/lankapuhelin+2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiRnGWoLCGjUyosMVbNrfzx0qJcYLCcPV_V94jzB2E1XmGJIGq6sqFh8-ZNdYc2S_ELFuMC0whVLFPTPZH-sI2URg2c5Kw-F8A9UHDbEuWtS4lpJTsCkU6mPg-uSu3be0rKegOXtq9Dw1G/s320/lankapuhelin+2.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Aloittaessani opiskelun Helsingin Yliopistossa, hankin kotiini Helsingin Puhelinyhdistyksen liittymän. Ennen kuin puhelin toimitettiin kävin soittamassa puhelinkopissa tai kaukopuhelut lennättimessä. Oli juhlaa, kun pystyi puhumaan kotoa. Tuohon aikaan kaukopuhelutkin olivat automatisoituja. Paikallispuhelut maksoivat kaksikymmentä penniä puhelu kestosta riippumatta. Minulla oli opiskelukaveri, jonka kanssa saatoimme puhua neljäkin tuntia putkeen. Hänen kanssaan puhelumme jatkuvat edelleen luontevasti, vaikka olisi ollut vuosienkin taukoja yhteydenpidossa.<p></p><p>Töissä 1980-luvulla pystyin siirtämään puheluni sihteerille, jos olin kokouksissa. Sihteeri kirjoitti soittopyynnöt keltaisille postikortin kokoisille lomakkeille. Lomakkeet hän järjesti pöydälle eri kriteerein. Niistä oli helppo valita ja soittaa takaisin toivottuna aikana. Kerran minulle tapahtui keväisenä ja kauniina iltana noin seitsemän aikoihin pieni kömmähdys. Valmistelin seuraavan päivän kokouksia, ja sihteerin huoneessa omaa huonettani vastapäätä soi puhelin. Olin ainoa paikalla ja päätin vastata puheluun. Niin menin sihteerin huoneeseen, katsoin puhelimen paneelista kenen nimen kohdalla välkkyy valo ja vastasin "Partasen puhelimessa P-a-r-t-a-n-e-n". Toisessa päässä oli hetken hiljaista ja sitten kuului "tiedätkö sinä kuka olet". </p><p>Vielä tämän vuosituhannen alussa olivat lankaliittymät tarpeen erityisesti tietoliikenneyhteyksissä. Hyvät yhteydet olivat minullekin tärkeät etätöitä tehdessäni. Lankaverkoista päästiin kuitenkin jo kauan sitten eroon. Nykyisin käytettävissä on 5G-verkkoja, joiden teho tiedonsiirrossa on aivan uskomaton. Tiedän lähipiirissäni yhden henkilön, jolla on käytössään lankapuhelin, eikä kyseessä ole yhdeksänkymppinen isäni.</p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-74357355048726107602021-03-08T23:20:00.000-08:002021-03-08T23:20:57.383-08:00"Minulla on idea"<p>Kun joku toteaa perhepiirissä "Minulla on idea", niin kyseessä on usein yhdessä tekeminen, kodin sisustaminen, lomamatkan suunnittelu tai jokin hankinta. Perheessä mahdollisuudet idean toteuttamiselle ovat melko nopeasti selvillä: onko rahaa ja aikaa sekä haluavatko eri perheenjäsenet idean toteuttamista.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijRFp49kisUWWS2Bfey_NACGTvuu26hxCorRyFzGTBLdNMP9DurqCGoLWLCby9Jtaxg_hXxkiPCrZes-T8oa7GVtJZ5fl9_JAvGb0AT9yhfzBSHft2Q7lQtSYBdJhUeOO_miCgv2W60iaA/s2048/WP_20150804_21_50_10_Smart.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijRFp49kisUWWS2Bfey_NACGTvuu26hxCorRyFzGTBLdNMP9DurqCGoLWLCby9Jtaxg_hXxkiPCrZes-T8oa7GVtJZ5fl9_JAvGb0AT9yhfzBSHft2Q7lQtSYBdJhUeOO_miCgv2W60iaA/s320/WP_20150804_21_50_10_Smart.jpg" width="320" /></a></div><br /><p>Hyvin johdetuissa yrityksissä, joissa on selkeät tavoitteet ja toimintamallit, löytyy ideoiden käsittelylle oma prosessinsa. Ideoiden esittämiseen jopa kannustetaan ja niistä voidaan palkita. Ideat voivat koskea liiketoiminnan tai henkilöstön kehittämistä.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcpNpiWDbYEez4-Vu2F-wUUqWIHXrE_fj_dLlEoQhCCleGtg-Tkl1ICDDeSr6utQJoqighcLikkU5dMGAUZm2Lb05yvJ9GEq-gM0uWg8bwzeILSWhMn3CkwRAgvYWUlfnEEFBqPU4XHC3o/s2048/IMG_0024.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcpNpiWDbYEez4-Vu2F-wUUqWIHXrE_fj_dLlEoQhCCleGtg-Tkl1ICDDeSr6utQJoqighcLikkU5dMGAUZm2Lb05yvJ9GEq-gM0uWg8bwzeILSWhMn3CkwRAgvYWUlfnEEFBqPU4XHC3o/s320/IMG_0024.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Huomattavasti monimutkaisempaa on idean toteuttamisen arviointi harrastusryhmissä tai yhdistyksissä, kunnallishallinnossa sekä politiikassa. Harrasteryhmissä joku hakee ideoillaan oman egonsa pönkittämistä, kavereita ilmaiseen työhön idean toteuttamisessa ja jopa riskin jakamista, jos kyse on taloudellisista panostuksista. Usein yhdistyksissä ja ryhmissä puuttuu sekä kyky että halu analysoida ideaa.<div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju-U66D5MB3fGbio6m3yFHDTr2EuwFYK_TiZAajEmIzw0n2IOIK16iDR0xaX7u1m_K8Us3blIzHr_YX-QWBBV_KN9T5MHe9IABhKyMVvVJBPce0RqX6APqLITBHDVlQLx5NsuROl9qXk56/s4272/DSC00547.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju-U66D5MB3fGbio6m3yFHDTr2EuwFYK_TiZAajEmIzw0n2IOIK16iDR0xaX7u1m_K8Us3blIzHr_YX-QWBBV_KN9T5MHe9IABhKyMVvVJBPce0RqX6APqLITBHDVlQLx5NsuROl9qXk56/s320/DSC00547.JPG" width="320" /></a></div><br /><div>Kuntien ja kaupunkien toiminnassa olen monessa eri yhteydessä törmännyt kunnan organisaatioiden pehmeyteen hoitaa asioita yritysten kanssa. Tämä on houkutellut kuntien yhteistyökumppaneiksi epämääräisin vaikuttimin toimivia yrityksiä. Selvästi on havaittavissa kunnan tai kaupungin organisaation kyvyttömyys laatia sellaisia sopimuksia, joissa turvataan oma selusta. Kuntien viranhaltijoita houkuttaa yritysten tarjoamat henkilökohtaiset edut kuten messumatkat Australiaan, Yhdysvaltoihin, Kiinaan tai Japaniin. Samalla jäävät sopimusten riskin kantajiksi veronmaksajat.<br /><br /><div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx8mUgmHYMYswQCceLghi2533EYBUxb_9AxORr8Cz9u5F7X7T9VIS9lAePmYZDs96nCKCZNa1t8qbVWsUyH1sitf_uy5PmgggbvuL46U73OkxIcW_T0F_IYFwuKEj7G5h5Goldmmy51DTF/s2048/IMG_0023.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx8mUgmHYMYswQCceLghi2533EYBUxb_9AxORr8Cz9u5F7X7T9VIS9lAePmYZDs96nCKCZNa1t8qbVWsUyH1sitf_uy5PmgggbvuL46U73OkxIcW_T0F_IYFwuKEj7G5h5Goldmmy51DTF/s320/IMG_0023.JPG" /></a></div></blockquote></div><p>Poliittisista ideoista "viidentoista minuutin kunta" on viimeaikoina mietityttänyt minua. Ensimmäisenä tuli mieleeni Lapissa asuva ystäväni, jonka lähikauppa on 60 kilometrin päässä. Muutin yli 15 vuotta sitten pieneen kuntaan, jossa oli kaikki palvelut: kaupat, pankit, ravintolat, kahvilat, koulu ja terveydenhuolto kilometrin säteellä kodistamme. Julkinen liikennekin oli toimiva. Kuntaliitos vei palvelut ja julkisen liikenteen. Asumme lähiössä, josta on omalla autolla lähes puolentunnin matka kaupungin keskustaan.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDQ1O7POOV4usiCptRIBdD7yTQrJoczuQxsu823rO8oVNPsQrzphr7jKk-0s6kn7x76H9ouqRi_daCkhLPPYSN7rhA6Xp3a7WIojk8EUYLDcfFMDYIXbTWRWkmlQg3pUn4lNlgJqDx5w9g/s2048/WP_20150719_14_45_09_Smart.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1152" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDQ1O7POOV4usiCptRIBdD7yTQrJoczuQxsu823rO8oVNPsQrzphr7jKk-0s6kn7x76H9ouqRi_daCkhLPPYSN7rhA6Xp3a7WIojk8EUYLDcfFMDYIXbTWRWkmlQg3pUn4lNlgJqDx5w9g/s320/WP_20150719_14_45_09_Smart.jpg" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Meidän tapauksessa on "viidentoista minuutin kunta" mahdollista toteuttaa siten, että lakkautetut palvelut luodaan uudelleen. Toinen mahdollisuus on Neuvostoliiton mallin mukaiset, Stalinin aikaiset pakkosiirrot, joissa Inkerinmaalta siirrettiin henkilöt Mustanmeren seutuville ja Uralilta asukkaat Inkerinmaalle. Otetaan ihmisten asunnot yhteiskunnan hallintaan ja ihmiset siirretään asumaan työpaikkansa lähelle. Maksetaan kaikille kansalaispalkkaa ei muuta. Parinvaihtokin ohjautuu yhteiskunnan toimesta, jos puolisot ovat töissä eri paikkakunnilla. Yhteiskunta tarjoaa jokaiselle polkupyörän ja talvella nastakengät. Näin toteutuu Utopia.<p></p></div>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-2057198146618835272021-02-14T09:04:00.001-08:002021-02-14T09:09:57.369-08:00Mankeli<p>Pieni tyttö soitti ovikelloani ja päästyään eteiseen kysyi "Mitä teet?". Kerroin mankeloivani. Tyttö ihmetteli "Mitä se on?". Asia oli hiukan vaikeaa selittää, joten menimme kodinhoitohuoneeseen katsomaan mankelia ja mankeloimista. Kiinnostus asiaan hiipui, kun en uskaltanut tytön antaa kokeilla yksin tuota konetta. Pelkäsin pienien käsien jäävän rullien väliin.</p><p>Toinen pieni vieraani, poika, ihmetteli yökylässä ollessaan kuinka ihanan sileät ja viileät lakanat ovat. Tuntui ihanalta ihollansa. Perheessämme hyvin mankeloidut lakanat ovat itsestäänselvyys. Ne tuovat hyvän unen.</p><p>Kun olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla, niin uusi omakotitalomme valmistui. Sinne hankittiin pulsaattoripesukone, pyykkilinko ja sähkömankeli. Täysautomaattipesukoneita ei silloin vielä ollut saatavissa. Vanha käsin veivattava mankeli annettiin pois. Siinä oli puiset mankelitelat ja muuten se oli siniseksi maalattua metallia. En muista, kuka näitä uusia koneita aluksi käytti, kotiapulainen vai äiti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1Tt3eW2IMxnYGaAqluBrMXxZgig8SpdW8vvTQWJPr2zcwVhLwCKfWuqMTWZQQ8fadzNFzA0xfog7P38qWh2_BwcKoSWO5xfkvwENYJGSqvG_BdoiKYQWZ_vOPrI5Q9HkI0-U5glg7Ie3H/s2016/Upo+mankeli.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="2016" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1Tt3eW2IMxnYGaAqluBrMXxZgig8SpdW8vvTQWJPr2zcwVhLwCKfWuqMTWZQQ8fadzNFzA0xfog7P38qWh2_BwcKoSWO5xfkvwENYJGSqvG_BdoiKYQWZ_vOPrI5Q9HkI0-U5glg7Ie3H/s320/Upo+mankeli.jpeg" width="320" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Nykyinen mankelimme, Upo.</i></div></i><p>Muutaman vuoden kuluttua sain jo osallistua lakanoiden vetämiseen mankelointia varten. Se oli mielestäni kivaa puuhaa. Siinä oppi työskentelemään toisen kanssa saumattomasti ja pystyi samalla juttelemaan asioista. Pyykin mankelointiin osallistuivat ne perheemme jäsenet, joilla sattui olemaan aikaa. Kotiapulaisia oli enää harvoissa perheissä, meillä ei ollut.</p><p>Kun aloitin opiskelun, muutin omaan kotiin. Silloin oli etsittävä mankeli, koska uudessa taloyhtiössämme ei heti ollut omaa mankelihuonetta. Kävin mankeloimassa yhdessä tätini, serkkujeni ja opiskelukaverini kanssa. Vähän ajan kuluttua pystyin asian hoitamaan omassa talopesulassa, jossa oli mankeli ja vetopuu. Tuon vetopuun ansiosta minusta tuli itsenäinen mankeloija. Poikkeustilanteissa olen joutunut tyytymään lakanoiden silittämiseen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCll2M1RCs3w_TWz7HA8amdPtb8vbEXMT9COBhTxJPdWQUASlzt7ohg-1DMSyXS5pVXks9mvTFp2TjmdcaG1Yte8_1ljyuosRs3ySue-24beaVkL-k-ESK47mpf_jA6-sVXbi7XAW1Xl3E/s1994/oskarin+pihti.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="902" data-original-width="1994" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCll2M1RCs3w_TWz7HA8amdPtb8vbEXMT9COBhTxJPdWQUASlzt7ohg-1DMSyXS5pVXks9mvTFp2TjmdcaG1Yte8_1ljyuosRs3ySue-24beaVkL-k-ESK47mpf_jA6-sVXbi7XAW1Xl3E/s320/oskarin+pihti.jpeg" width="320" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Nykyinen vetopuumme, Oskarin Pihti, Oskari-tuote Sammatti.</i></div></i><p>Nykyisessä kodissamme on kodinhoitohuone, jota mieluimmin kutsuisin tekstiilien hoitohuoneeksi. Siellä on pesukone, vetopuu, mankeli, integroitu silityslauta ja muutama silitysrauta. Vetopuu on paikallisen Oskari-tuotteen Oskarin pihti. Verraton apulainen! Mankeli on Upo kuten oli se lapsuudenkodin ensimmäinen sähkömankeli. Parasta on loppukesällä, kun ei enää ole puiden siitepölyä, ja voi kuivattaa liinavaatteet omalla pihalla. Kesätuulen kuivattama lakana on jo melko sileä, mutta mankeloituna upea.</p><p>Sähkömankeleiden valmistus alkoi Suomessa 1958. Edeltäjiä, käsikäyttöisiä mankeleita oli valmistettu 1700-luvulta lähtien. Mankelin edeltäjä oli Suomessa kaulauslauta ja kaulaustukki. Kummitätini, isäni vanhin sisar, oli taitava kaulauslaudan käyttäjä. Kutomansa pellavaliinat saivat käsittelyssään sileän ja kiiltävän pinnan, jolle sähkömankeleiden jälki kalpenee.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi5qlyiyAFpotmP47WQlwNN5n906BNzMlHl4cRFOAyrvq-9WCwlPzmnMv_-Hep_26hyXSS_2SlbsSU2OI1gjbqEObdjow84UF4iQPW-W3NC6PI085HzQxYdf_r2_wcdRDeaNcOpuXVs9X3/s853/Kaulauspuut+Paikkarin+torpassa%255B243%255D.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="405" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi5qlyiyAFpotmP47WQlwNN5n906BNzMlHl4cRFOAyrvq-9WCwlPzmnMv_-Hep_26hyXSS_2SlbsSU2OI1gjbqEObdjow84UF4iQPW-W3NC6PI085HzQxYdf_r2_wcdRDeaNcOpuXVs9X3/s320/Kaulauspuut+Paikkarin+torpassa%255B243%255D.jpg" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Kuvassa on Paikkarin torpan seinällä olevat kaulauslauta ja -tukki.</i></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-48342940734943429462021-01-10T13:46:00.001-08:002021-01-10T13:46:56.514-08:00Joulun loppu<p>Minulle joulunaika on päättynyt aina Nuutin päivänä vanhan sanonnan mukaisesti "hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Monelle joulu päättyy loppiaiseen. Työssä ollessani pidin tämän ajattelun mukaisesti pari päivää lomaa ennen joulua, jos se vain oli mahdollista. Viime vuosina vapaana taiteilijana olen voinut järjestellä aikatauluni muista riippumatta. Nyt lopuillaan oleva joulu oli poikkeuksellinen. Ei ollut yhteistä jouluherkkujen valmistusta, kun noudatimme suosituksia. </p><p>Ei ollut muitakaan valmisteluja, joten en lähettänyt yhtään joulukorttia, en ostanut lainkaan joululahjoja, en ostanut joulukukkia, en soittanut tai laulanut joululauluja. Oliko sitten joulua? Voiko sellainen päättyä, jota ei ollut? Meillä oli jouluvalot ulkona ja muutama koriste sisällä. Piparkakkujen paistopäivänä oli jouluinen tuoksu keittiössä. Nyt koristeet on purettu pois loppiaisen ja Nuutin päivän puolivälissä. Vuosikin vaihtui huomaamatta. Korona vei joulun.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1AY1rXxOOUyqpGVU6Fjsom-Qn2PY4fY0B6KogW7CTZoFQ5LbMPYNvutf_syn3E3GCMu_g_sOwCQ62InzQTt6gcLkxLQEeeLBWoQDOcHHbpX2zXGquVV4mUZkqqutNKDSKqWKC4zQn9tnw/s1600/ODHL4586%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1AY1rXxOOUyqpGVU6Fjsom-Qn2PY4fY0B6KogW7CTZoFQ5LbMPYNvutf_syn3E3GCMu_g_sOwCQ62InzQTt6gcLkxLQEeeLBWoQDOcHHbpX2zXGquVV4mUZkqqutNKDSKqWKC4zQn9tnw/s320/ODHL4586%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div><p>Viime vuodesta (2020) on ollut myös hyötyä. Keväällä olin 6.3. toistaiseksi viimeisen kerran bussilla Helsingissä. Kun Uusimaa suljettiin, olimme muutaman kilometrin päässä rajalta. Samaan aikaan koulut siirtyivät etäopetukseen ja ravintolat suljettiin. Tästä oli se hyöty, että opin tekemään ruokaa joka päivä kotona. Toinen hyödyllinen seikka keväällä oli entistä runsaampi liikkuminen ulkosalla.</p><p></p><p>Saimme yhdessä Tarinataiturin kanssa kesällä 2019 pilotoidut Tarinataiturin draamaopastukset tuotteistetuksi. Nyt Tarinataiturilla on kolme draamaopastusta Sammatissa. Paikkarin torpalla opastaa Elias Lönnrot yhdessä aikalaisensa Eva-Stinan kanssa. Lammin talolla oppaina toimivat kanslianeuvos Borg kera Miina Lönnrotin. Sammatin keskustassa Lönnrotin aikalaisina opastavat Johannes Lohilampi ja kyläläinen Edla. Mukana olijoilla on mahdollisuus osallistua aktiivisesti.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHWYZ_HpXXMOzyw59royM0W-BywCR_HBHZI0OH1KQsVd1oEc0B7y4Anorx9ajtX_6yTgAhX8CS6NGCP4bfnqblTRF73-OKPWus65ZSeAT2NTILX_gOwAEqLnJ1kzv9yC7KTY_aOaNp9JV7/s1600/SZKU9341%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHWYZ_HpXXMOzyw59royM0W-BywCR_HBHZI0OH1KQsVd1oEc0B7y4Anorx9ajtX_6yTgAhX8CS6NGCP4bfnqblTRF73-OKPWus65ZSeAT2NTILX_gOwAEqLnJ1kzv9yC7KTY_aOaNp9JV7/s320/SZKU9341%255B1%255D.JPG" /></a></div><p>Syksyllä saimme (isä, sisar ja minä) poikkeusoloista huolimatta isäni muistelmien toisen osan painatetuksi kirjaksi, joka on tarkoitettu sukulaisille ja ystäville lahjaksi. Kirja ei ole myytävänä. Näin pienen pojan "Lapsuusmuistot" saivat jatkoa "Vuosisadan tiellä". </p><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCwK5IwOOLv6_YW5GyR8pGB4aks8bTqzG5IjI64axtr-O9lmGRlwKaUkzFoGe3r2984GMRNaT2-rm8xg4Q2gDK7x3BuKO135tHyWTbZ_j6pU479PKsHB76VeZLOKp2BU_0dadHHQBGSIpC/s2048/IMG_3080%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCwK5IwOOLv6_YW5GyR8pGB4aks8bTqzG5IjI64axtr-O9lmGRlwKaUkzFoGe3r2984GMRNaT2-rm8xg4Q2gDK7x3BuKO135tHyWTbZ_j6pU479PKsHB76VeZLOKp2BU_0dadHHQBGSIpC/s320/IMG_3080%255B1%255D.JPG" /></a></div><p>"Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin" -sanonta toteutui uusien asioiden oppimisena ja saavuttamisena. Toivon samaa vuonna 2021 niin itselle kuin teille lukijoille!</p><p></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-53129127024319953402020-12-31T14:13:00.003-08:002021-01-01T11:38:12.969-08:00Koiranelämää<p> Minä olen Vili, koira. Emäntäni on Elsa, joka hemmottelee minua. Saan päivisin hyvää ruokaa. Elsa lähtee kanssani ulos, oli sää mikä hyvänsä. Elsa on lenkkeillessämme aika suurpiirteinen. Minulla on pimeällä heijastinliivi, mutta Elsa kulkee ilman heijastinta. Elsa ostaa minulle enemmän joululahjoja kuin kenellekään muulle. Minun täytyy repiä ne kaikki auki jouluaattona, vaikka haluaisin nauttia herkkupaketin sisällöstä. Nyt sain jouluna herkkujen lisäksi leluja ja vaatteita.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1_wlLE5gHNmMqFXzgMNuh3RdSR_eFVK8mtAhMQ6F15jfzQzUImQg7zv9SH_FRNnDQZDStBfNSVSA54UZJ8L4Lthjy98DzWX51_vszUzrGOPigOP0ed9QquLAcNX52b9cfnq-y15253heH/s2048/Almien+Jeppe-koira+kerj%25C3%25A4%25C3%25A4m%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1568" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1_wlLE5gHNmMqFXzgMNuh3RdSR_eFVK8mtAhMQ6F15jfzQzUImQg7zv9SH_FRNnDQZDStBfNSVSA54UZJ8L4Lthjy98DzWX51_vszUzrGOPigOP0ed9QquLAcNX52b9cfnq-y15253heH/s320/Almien+Jeppe-koira+kerj%25C3%25A4%25C3%25A4m%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div><p>Yhdessä paketissa oli töppöset. Elsa toivoo, etteivät jalkapohjani palele pakkasella. Niitä piti kokeilla ensimmäisenä pakkaspäivänä. Noloa! Onneksi Elsa unohti avaimensa ja pääsin livahtamaan pakoon. Siitä se soppa syntyikin. Minä yritin kiskoa töppösiä pois jaloistani naapurin kompostorin takana. Elsa soitteli ja sometti "Vili on kadonnut". Kun en saanut töppösiä jalastani, niin palasin vähin äänin kotiin. Ei Elsa ottanut töppösiä pois, vaan sometti "hän on löytynyt". Niin puhelin lauloi koko illan samaa laulua "hienoa, että hän löytyi".</p><p></p><p>Kerran kakkasin erään portin eteen, kun olin syönyt paljon herkkuja ja minulla oli ripuli. Elsa olisi jatkanut matkaa kanssani, mutta talosta tuli vihainen mies. Mies käski siivota kasan pois, koska se oli hänen pihallaan. Portti oli siis pihan puolella. Elsa totesi viileästi, että se on löysää ja yritti potkia jätöstäni sivuun. Mies jo punoitti ja komensi siivoamaan kunnolla. Niin Elsa kantoi kasaani toiselle puolelle katua ojaan uudet nahkahanskat kädessään. Haju niistä hanskoista ei lähtenyt koskaan. Tämän jälkeen minä kakkasin aina viereisessä korttelissa jalkakäytävälle. Siinä ne jätökset ovat yleensä vielä seuraavanakin päivänä. Joskus joku on saattanut astua kasani lyttyyn.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih1JhXeWxtHYg5yaeqekaPqZ5MTrl0l6reNs-ZRjhLbfqrFQ5p4KkWa9cdO1CYiSaRqtN52t5Lagsouftqb5DGg7XtsS-2YZ0PFEdC3PtrKKgbBgIwF4hOB_1p7AHeLCUPQcLhQ81Sto0Z/s2048/Koira+sy%25C3%25B6+j%25C3%25A4%25C3%25A4tel%25C3%25B6%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1786" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih1JhXeWxtHYg5yaeqekaPqZ5MTrl0l6reNs-ZRjhLbfqrFQ5p4KkWa9cdO1CYiSaRqtN52t5Lagsouftqb5DGg7XtsS-2YZ0PFEdC3PtrKKgbBgIwF4hOB_1p7AHeLCUPQcLhQ81Sto0Z/s320/Koira+sy%25C3%25B6+j%25C3%25A4%25C3%25A4tel%25C3%25B6%25C3%25A4.jpg" /></a></div><p>Nyt on uudenvuoden aatto ja Elsa on panikoinut jo monta päivää, että Vili pelkää ilotulitteita. En niitä oikeasti pelkää, mutta Elsan mieliksi olen pelkäävinäni. En suostu ulos. On kiva kerrankin löhöillä rauhassa ja tehdä tarpeet sanomalehdelle kuten pentuna. Veljeni Huli, joka asuu syntymäkodissani, ei pelkää paukkuja. Hulille on opetettu, ettei pommeja ja paukkuja tarvitse pelätä. Huli sai minutkin uskomaan, että pelko on turhaa. Taas Elsa somettaa, että älkää paukutelko Vili pelkää. Elsa kiroilee ja haukkuu kaikki ne, jotka haluavat ampua ilotulitteita.</p><p></p><p>Meidän naapurissa asuu mummeli, jonka nimi on Martta. Martta pelkää koiria. Hänen entisen naapurinsa pieni puudeli oli purrut aikoinaan Marttaa nenään. Martan nenässä on vieläkin arpi. Minua Martta ei pelkää, antaa karkkejakin ja kertoo juttuja. Minä säälin Marttaa, joka pelkää koiria joka päivä. Me koirat pelkäämme ilotulitteita kahdeksan tuntia vuodessa. On se iso ero. Haluaisin kertoa Martalle, että naapurit ilkkuvat hänelle hänen koirapelostaan. Vaikka kyllä Martta sen tietää. Muutamat ovat huomautelleet hänelle mielenosoittamisesta.</p><p>Juttelin kerran veljeni Hulin kanssa, kuinka epäreiluja ihmiset ovat toisilleen. Koirat pääsevät joka paikkaan, mutta ei allergiset ihmiset. Oikeasti on ihmisiä, jotka ovat allergisia koirille, eivätkä voi käydä kirjastoissa, kaikissa kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa, joihin koirat pääsevät. Me, Huli&Vili, toivomme, että ihmiset välittäisivät toisistaan yhtä paljon kuin meistä eläimistä. Jos korona olisi meidän koirien sairaus ja ihmiset levittäisivät sitä koiriin, niin kaikki käyttäisivät maskia.</p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyb1Ilc6Nx7dEPkC_t2lB_zGRAA1Z3zA7FmUIGkBASHS0uNSHMZsiWfJax0IpaaJjxRwvYHW0VcVg7SgCxcE9oQ3Fd66gCW3Yd61CIJQavggpGJ1UNmHXD89wXTi9LLjDB8e6jB4_kJeDL/s307/Tainan+koirat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="307" data-original-width="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyb1Ilc6Nx7dEPkC_t2lB_zGRAA1Z3zA7FmUIGkBASHS0uNSHMZsiWfJax0IpaaJjxRwvYHW0VcVg7SgCxcE9oQ3Fd66gCW3Yd61CIJQavggpGJ1UNmHXD89wXTi9LLjDB8e6jB4_kJeDL/s0/Tainan+koirat.jpg" /></a></div><br /><p><br /></p><br /><p><br /></p><p><br /></p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3803828241656810834.post-21583974685441512912020-12-20T12:05:00.000-08:002020-12-20T12:05:18.982-08:00Vihreä joulutee<p> Tämän joulun puhutuin juoma lienee vihreä joulutee. Keitos on hyvin monimerkityksellinen. Olisi houkuttelevaa kirjoittaa Marian ja Pekan myrkkyseoksesta, mutta jätän aiheen julkiset kannanotot muiden tehtäväksi. Haluan kuitenkin kirjoittaa Pian ja Liisan vihreästä jouluteestä. Tämä nousi lehdistössä esille, kun Helsingin koulujen opettajat saivat joulupussinsa: kaksikymmentä pussia vihreää jouluteetä, jonka vähittäismyyntihinta on 3,15 euroa, kaksi tuikkua ja kaksi suklaakaramellia sekä kiitoskortin.</p><p>Mielestäni harkinta petti tässä joululahjassa monin tavoin, vaikka perusteitakin löytyy. Aikoinaan kouluissa jaettiin opettajille ja oppilaille joulupussit, joissa oli omena ja pipari. Tuikut ilmeisesti symbolisoivat kansankynttilöitä ja suklaakarkit kiitosta. Vihreän jouluteen näen tulevien kunnallisvaalien näkökulmasta kehotuksena opettajille äänestää tiettyä puoluetta.</p><p>Itse juon teetä vain, jos olen sairas. Silloin teen tulee olla mustaa, haudutettua Assam-teetä. Kaikki muunväriset ja maustetut teet ovat mielestäni juomakelvottomia. Olen hyvän ja vahvan kahvin ystävä. Ei tulisi mieleenikään juoda pikakahvia. Sama koskee teetä. Ei teepusseja, vaan huolella haudutettua teetä. Uskon, että ainakin puolet opettajista asettaa kahvin teen edelle. Tuntemistani teenjuojista osa ei pidä vihreästä teestä. Näin ollen arvokkain lahjanosa on kohdennettu marginaalityhmälle.</p><p>Olen joskus omassa työelämässäni miettinyt joululahjoja ja niiden symboliikkaa. Usein asiakkaille ja henkilökunnalle annettiin lahjaksi erilaisia mainoslahjoja. Ymmärsin pyyhkeet henkilökunnalle, että paremminkin olisi voinut mennä, mutta sama lahja asiakkaalle. Saattoi käydä niin, että lahja josta pidin, oli jonkun toisen mielestä typerä. Sain kerran eräältä yhteistyökumppanilta sopraanon esittämiä joululauluja. Ensimmäinen ajatukseni oli "näin paljonko ne mua vihaa". Pidän baritonien, bassojen ja jopa tenoreiden esittämistä joululauluista. </p><p>Mielestäni kaikki opettajat, jotka ovat tämän vuoden aikana joutuneet aivan uuden eteen työssään, ansaitsisivat kunnollisen joulubonuksen. Ensin keväällä siirryttiin valmistautumattomina etäopetukseen. Opeteltiin uudet tavat ja opetettiin ne etänä oppilaille ja vanhemmille. Päivät venyivät pitkiksi, kun hoidettiin normaalit oppiaineet ja vielä yksilöllinen eteneminen etänä. Nyt syksyllä on pitänyt saada taas kaikki veneeseen. Samanaikaisesti lähiopetuksen kanssa on monella opettajalla ollut myös etänä olevia karanteenilaisia opetettavanaan. </p><p>Joululahjan tulisi tulla antajaltaan sydämestä ja pyytämättä. Lahjan arvolla ei ole muuta merkitystä kuin se, että saaja ei saa kokea lahjaa nöyryyttävänä. Vaikka lahja ei miellyttäisikään, niin sitä pitäisi pystyä arvostamaan. Lahjansaajan pitäisi pystyä kokemaan samaa iloa kuin vanhempi, joka saa lapseltaan itsetehdyn yllätyslahjan. Hyvää joulua kaikille kera joulujuoman olipa se kahvi, glögi, kuohuviini tai Vihreä joulutee.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYw4UMtdMiAK91EaiMHObWS7ARBx6BFNTPs5mLHWZQUQSIN4cO9pimqCCCzJEI7ffjRdnyE4AmzJRrYZHXnBK2Cj54jcaTxYqWKPosg_cW-Ew0HytEY52cbSb-fC0PEGMmrliji-Iwp9A3/s2048/WP_20151219_17_47_08_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1530" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYw4UMtdMiAK91EaiMHObWS7ARBx6BFNTPs5mLHWZQUQSIN4cO9pimqCCCzJEI7ffjRdnyE4AmzJRrYZHXnBK2Cj54jcaTxYqWKPosg_cW-Ew0HytEY52cbSb-fC0PEGMmrliji-Iwp9A3/s320/WP_20151219_17_47_08_Pro.jpg" /></a></div><br /><p>P.S. Joulupukki on tänä jouluna etänä!</p>Uusirautu Arthttp://www.blogger.com/profile/15030527384786704188noreply@blogger.com0