perjantai 4. lokakuuta 2024

Olutta

Piti kirjoittaa kahvista, mutta kaljajuttu siitä tuli. ”Oluen kristillinen historia” -luento sai minut pohtimaan oluen merkitystä. En tiennyt, että ensimmäiset olutta koskevat merkinnät ovat noin 6000 vuoden takaa (4000 eKr.). Olut on maailman suosituin alkoholijuoma. Sen tiesin, että keskiajalla olut oli tärkeä juoma, joka korvasi veden, minkä saattoi olla saastunutta. Sitä en tiennyt, että oluella oli merkitystä sekä leivän korvikkeena että lääkkeenä. Suomessa 1800-luvulla juotiin yli kaksi litraa olutta päivässä ja sotilaat yli neljä litraa. Oluen vahvuus oli keskiajalla 2 - 2,5 prosenttia. Eri väestöryhmille tarkoitetut oluet olivat laadultaan ja vahvuudeltaan erilaisia.

En ollut aiemmin pohtinut tuota luennon aihetta, mutta tietysti luostareissa elettiin ravinnon suhteen samoilla ehdoilla kuin muuallakin. Luostareihin kehittyi merkittävä oluen panimotuotanto. Kun olutta alettiin myydä pulloissa ja kuljettaa pitkiä matkoja, oluesta oli tehtävä vahvempaa säilyvyyden takaamiseksi. Tunnetuin luostarin panimossa työskennellyt nunna lienee ollut Katharina von Bora, joka vuodesta 1525 lähtien oli Martti Lutherin vaimo. Martti Luther oli oluen ystävä, joka viihtyi oluttuvissa ja vietti railakasta opiskelijaelämää Erfurtissa. Häihinsä Lutherin kerrotaan tilanneen 11 tynnyrillistä olutta (4400 litraa). Martti Luther kutsui usein vieraita kertoen vaimonsa panneen uutta olutta.

Luennoitsija esitti teorian, että luterilaiset alueet olisivat olleet olutseutua ja katolilaiset viiniseutuja. Tosin hän kumosi väitteensä toteamalla, että esimerkiksi Baijerissa juodaan olutta ja siellä ollaan katolilaisia. Minä ajattelin, että oluen ja viinin suosion on määritellyt ilmasto. Niillä alueilla, jossa viinirypäleet eivät menesty, mutta humala ja ohra kasvavat, on luonnollista tehdä olutta.

Lohjan Kirkniemen kartanon osti Flemingien suvulta Augustin Ehrensvärd vuonna 1759. Hän perusti kartanoon olutpanimon tarkoituksenaan tuottaa olutta myytäväksi Viaporin rakentajille. Rakennusmiehiä oli Viaporissa tuohon aikaan noin 7000, jota voisi sanoa melkoiseksi asiakaspotentiaaliksi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kuljetus pitkin kuoppaista tietä. Olut ei säilynyt hyvänä ja niin Ehrensvärd myi kartanon jo seuraavana vuonna. Uudet omistajat kuljettivat oluen Raaseporiin, jonne matka oli lyhyt ja olut säilyi hyvänä tuon matkan.

Lapsuuden kotiini ostettiin ruokakaupasta ruokajuomaksi pilsneriä, jota tuolloin ei pidetty alkoholijuomana. Alkoholia myytiin vain Alkoissa. Pilsneriä myytiin puolenlitran pulloissa, joita oli puukoreissa 24 kappaletta. Korit olivat suuria ja painavia. Teini-iässä ruokajuomakseni tuli perheen päivällisellä lasillinen pilsneriä. Nykyisin liitän joihinkin perinteisiin ruokalajeihin lager-tyyppisen oluen. 

Ensimmäisen olueni oluttuvassa join 16-vuotiaana matkalla Stuttgartista kielikurssille Innsbruckiin. Ryhmämme bussi pysähtyi juuri suljetun oluttuvan pihalle. Meidät otettiin vastaan, jokaiselle tuotiin litran kolpakko olutta ja makkaraa. Kun yritin nostaa tuoppiani kahvasta, niin isäntä koputti minua olalle ja näytti oikean otteen. Tuon otteen hallitsin, kun opiskeluaikana Italian helteessä tilasimme isot oluet. Se olikin 1,5 litraa, josta puolet jäi tuoppiin.

Luostarioluista olen Brysselissä tutustunut Leffen oluisiin. Ne ovat hieman vahvempia, ja niitä löytyy suomalaisista kaupoista. Intiassa oluen valinta oli helppoa, kun tarjolla oli vain Kingfisheriä. Oikeastaan tiedän oluesta hyvin vähän. Brittiläisissä pubeissa on vaikea valita useista hanaoluista. Tšekkiläinen olut on poikkeuksetta hyvää ja useimmiten vahvuudeltaan keskiolutta. Prahan oluttuvissa on tarjolla oluen lisäksi erinomaista ruokaa. Lähiseudun laajin olutvalikoima löytyy tammelalaisesta Keppanakellarista.

Muutama vuosikymmen sitten, kun sisareni kanssa olimme lounaalla Helsingin keskustassa, viereisen pöydän kaksi iäkästä rouvaa tilasivat pullon olutta jaettavaksi keskenään. Silloin se huvitti, mutta ei enää. Nuoruusajan kaksi kolme tuopillista olutta on vaihtunut miehen kanssa jaettavaan tölkilliseen olutta, kun tarjolla on oluen vaativaa ruokaa. Oikeastaan minä vaadin olutta, koska mieheni ei pidä oluesta eikä mistään muustakaan alkoholijuomasta, joten valinta viinienkin suhteen on minun.


Tekstiä varten maisteltuja oluita. Vasemmalla olevat pullot ovat Alkon myymiä luostarioluita. Tölkki oikealla on hankittu kylän Salesta ja se on Auran Bock-tyyppinen linnaolut. Bock-oluet olivat myös Lutherin mieleen.