Kummallisia tekosia

Oletko joskus tehnyt jotain oikein kummallista? Minä olen tehnyt tänä kesänä pariinkin otteeseen jotain kummalliselta tuntuvaa. Kesäkuussa, kun olimme Napolissa, menimme illalla Toledon metroasemalle ja ostimme liput metroon. Emme kuitenkaan nousseet junaan, vaan olimme asemalla lähes tunnin. Asema on yksi maailman hienoimpia metroasemia. Siellä on upeita mosaiikkiseiniä, valokuvataidetta, maalauksia ja valoteoksia - mitä hienoin taidehalli. Raiteet ovat todella syvällä, historiallisten kerrosten alapuolella. Menimme liukuportaita sekä portaita ylös ja alas, kuljimme aseman toiseen päähän kuljetinhihnoilla. Uusilla tasoilla ja kulman takana aina jotain uutta. Tähän taidenäyttelyyn pääsi metrolipun hinnalla.

Luin keväällä lehdestä, että pihan kivetyksen saa puhtaaksi tummentumista painepesurilla ja sopivalla pesuaineella. Minä ostin pesurin ja kivipesuaineen ja kumppani pesi pihan. Pesuainetta ei tarvittu. Paineella tuleva vesi puhdisti kivet ja kivien pienet raot. Sammal, vähäiset rikkaruohot ja asennushiekka kivien välissä saivat kyytiä. Hiekka tuli laittaa uudelleen. Ostimme puhallushiekkaa, jota käytetään pihakivien väleissä. Levitin pihallemme lähes kaksisataa kiloa hiekkaa elokuun helteellä, kirjaimellisesti hiekoitin pihan. Harjasin lopulta ylimääräisen pois. Piha on nyt kuin uusi.

Yllä olevat metrolipun ostaminen, että pääsee asemalle ja pihan hiekoitus helteellä ovat koomisia, kummallisia tekosia. Asiaa voi tarkastella myös vakavammasta näkökulmasta. Joskus varmaan jokainen yrittää oikaista jonkin asian tekemisessä, jotta saisi nopeammin tuloksia aikaiseksi. Usein tämä tapahtuu laadun kustannuksella. Kun kitken vain isoimmat rikkaruohot ja haraan pienet kumoon mullan alle, niin petän itseäni ja joudun saman tekemään kohta uudelleen.

Katselin tuossa kesken jäänyttä ikonia, johon sain hyvin tarkat ohjeet opettajalta kurssilla. Kultaus näyttää huonosti tehdyltä - opettajan mukaan vanhalta. Syy, siihen miksi näin on, on se, että kultaus tehtiin kepulikonsteilla ja virheellisillä ohjeilla aineiden sekoitusjärjestyksestä. Menin mukaan tähän vouhotukseen ja se harmittaa minua kovin. Kävin lähes kymmenen vuotta sitten kultaajamestarin opissa ja hallitsen kultaustavat, myös sen miten kultauksen saa vanhannäköiseksi. Kunnollinen tulos vaatii kurinalaista työskentelyä, hyviä työvälineitä ja materiaaleja.

Jokaisen meistä täytyy itse arvioida se, voiko hyväksyä huonosti tehtyä itseltä tai muilta. Onko oikein tilata valmisosia Kiinasta, koota niistä tuote ja laittaa lappu "handmade in Finland". Tuleeko minun kertoa asiakkaalle, jos käyttämäni kulta ei olekaan 24 karaatin kultaa, vaan esimerkiksi 22 karaattia tai jos käytänkin synteettisiä värejä maa- ja kivivärien sijaan. Jos teen tuotteen tai palveluksen toiselle, niin silloin, jos muuta ei sovita, tulee käytettävien materiaalien ja työprosessin olla parhaan mahdollisen.