Isoäidin vegaaniset herkut

Jämähdin 1960-luvulle miettimään isoäitini tarjoamia ruokia. Isoäiti oli erinomainen ruuanlaittaja. Monet ruokalajit ovat sukumme piirissä legendaarisia. Kun mietin omaa "Top 10" -listaa, niin huomasin kolmen kärjen olevan vegaanisia ruokia. Näiden valmistuksen isoäitini oli oppinut kotonaan ja Elias Lönnrotin emännyyskoulussa ennen Suomen itsenäistymistä. Ruuat ovat työläitä kuten seuraavassa ilmenee.

Kolmanneksi listalla sijoittuu Sallatti alias Rosolli, joka loppukesän herkkuna on aivan verraton. Perusraaka-aineet ovat punajuuri, peruna ja porkkana lisäksi sipulia ja kurkkua. Ripaus suolaa. Kaikki ainekset ovat siis kasvikunnan tuotteita. Perunat, porkkanat ja punajuuret keitetään ja jäähdytetään. Kuoritut juurekset pilkotaan kuutioiksi. Isoäidillä kuutiot olivat saman kokoisia. Sivun pituus noin 7 mm. Hän pieni näppärästi juurekset kädessään aina samalla luottoveitsellä. Tykkäsin lapsena, että Sallatti oli sellaisenaan hyvää ilman kalaa tai kermakastiketta. Nautin syödä tätä vegaanista kesäruokaa. Itsellä nuo kuutiot ovat vähän erikokoisia. Laitan näin loppukesästä myös Uunirosollia. Siihen pilkon juurekset noin 2 cm kokoisiksi kuutioiksi kuorittuani ne raakana. Laitan kaikki ainekset matalaan uunivuokaan. Sekoitan mukaan ruokaöljyä, suolaa ja mahdollisesti jotain yrttejä. Puolituntia uunissa ja niin on herkullinen kasvisateria valmis.

Toiseksi listalla sijoittuu Inkoonpuuro, joka valmistetaan perunoista ja ohra- tai ruisjauhoista vedestä ja suolasta. Perunat keitetään ja soseutetaan. Vesi-perunaseokseen lisätään jauhoja. Keitetään, sekoitetaan ja haudutetaan. Puuro on erinomaista voisilmän kanssa ja vegaanisena versiona vaikka puolukkasurvoksen kanssa. Viimeksi olen syönyt Inkoonpuuroa yli 20 vuotta sitten, kun äitini ja tätini valmistivat sitä. Pitkän valmistusajan (haudutus) vuoksi en ole itse kokeillut valmistamista. Parasta puuro on valmistusta seuraavana päivänä voissa paistettuna, kun puurossa on rapea pinta. Tässä toinen vegaaninen, maukas ja edullinen ruoka.

 

Jännitys kohoaa! Mikä onkaan kärjessä? No sehän on mämmi. Ei mikä tahansa kaupan mämmi, vaan Isoäidin tekemä Omenamämmi. Tarveaineet ovat vesi, ruismallas, ruisjauho ja omena. Kaupan mämmeissä on sokeria ja siirappia, tässä mämmissä ei. Mämmin makeus perustuu imellytykseen. Tämän mämmin valmistus on parin päivän prosessi, jotta imelyys ja rakenne on oikeanlaista. Isoäiti valmisti tämän isossa rautapadassa. Erityisen tarkkaa on lämpötilat ja eri vaiheisiin käytetyt ajat. Mämmimassaan Isoäiti lisäsi omenaa tai omenasosetta, joka taittoi imelyyden ja teki mämmistä raikasta. Mämmin Isoäiti paistoi tuohisessa tuokkosessa. En tiedä kultaako aika muistot, mutta vieläkin tunnen tuon herkun maun suussani. Tämä on muuten ainoa mämmi, johon ei tarvitse edes kermaa tai maitoa mukaan.  Isoäidin Omenamämmiä voi syödä sellaisenaan. Tämäkin on vegaaninen herkku! Minusta ei olisi noin pitkän valmistusajan vaativan ruuan valmistajaksi, mutta tämä sopisi varmaankin Lohjan "omenakaupungin" yhdeksi herkuksi.