Puhe ja juhlapuhe

Olen elämäni aikana saanut kuulla tai joutunut kuuntelemaan satoja puheita, joista osa juhlapuheita. Näistä puheista yksi on jäänyt erityisesti mieleeni. Se on juhlapuhe lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Juhlapuheen piti Sammatin Sampomäellä Sampojuhlissa silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen. Päivä oli helteinen. Me löysimme katsomosta varjopaikat. Nummen soittokunta soitti Riitan polkan ennen puhetta. 

Riitta Uosukainen aloitti puheensa ”täällä sentään soitettiin Riitan polkka. Kun keväällä olin Tuusulassa, niin Raine Ampujan orkesteri soitti ennen puhettani Ison Iitan”. Yleisöllä oli hauskaa ja kaikki seurasivat taidokasta puhetta ja reagoivat puheen mukaisesti. Kalevala ja Lönnrot olivat puheessa sopivasti mukana. Samoin asu, joka oli helteestä huolimatta muinaispuku, paksua villaa. Minulla on ollut tilaisuus kuulla valtioneuvos Riitta Uosukaisen puheita monia kertoja. Henkilökohtaisesti muistan hänet käyttämäni töölöläisen kampaajan asiakkaana. Kun hän saapui kampaajalle, hän otti tilan haltuun, mutta oli ystävällinen.

Monissa tilaisuuksissa olen tuntenut myötähäpeää puhujan kanssa. Miltä sinusta tuntuisi, kun

• Puhuja aloittaa "minä en ole mikään puheen pitäjä".
• Tervetuliaissanat kestävät puoli tuntia ja juhlapuhe vartin.
• Tehtävään valittu puhuu paatoksella tunnin kiitospuheenvuorossaan.
• Paatoksellinen pilkka naapurimaastamme.
• Puhuja sekoilee paperiensa kanssa.
• Puhuja ei saa selvää omasta käsialastaan ja takeltelee.
• Juhlapuhuja saapuu paikalle, kun tilaisuus on päättymässä, ohjelma on esitetty ja loppukahvit juotu. Hän haluaa kuitenkin pitää puheensa, jossa hän puolituntia kehuu itseään. Hän ei sanallakaan mainitse juhlan aihetta eikä juhlan kunniavieraita, noin yhdeksänkymmentävuotiaita. Monella senioreista taksi odottaa. 
• Juhlapuhuja sekoilee vuosiluvuissa ja aikamäärissä.
• Juhlapuhujalle vierasperäiset sanat ovat vaikeita esimerkiksi "kansakoulun isän" nimi voi olla vaikka Cygnazius.

Edellä mainittuja juttuja sattuu niin kauan, kun juhlapuhuja valitaan aseman perusteella, ei osaamisen perusteella. Ääni on asiantuntemuksen lisäksi toinen tärkeä seikka. Riitta Uosukaisella on puhuessaan käytössään sekä osaaminen että asema. 

Tämän päivän suosikkipuhujani on tasavallan presidentti Alexander Stubb. Ylen vaalitentissä pitämänsä puhe oli upea teknisenä suorituksena. Ilman paperia, yleisöön katsoen ja kestoltaan sekunnilleen oikean pituinen puhe. Sanavalmius ja kielitaito ovat hänellä erinomaiset ainakin suomi, ruotsi, englanti. Yhden Stubbin saksankielisen puheen olen seurannut. Ääntämys oli hyvä, mutta ei äidinkielen tasoa. Seuraan  netistä hänen puheitaan. Mistä en ole pitänyt ovat valtiovierailujen juhlapuheissa jotkut vitsit tai kevennykset. Ne pilaavat muuten taidokkaan puheen ja oivallisen esiintymisen.

Agricolan patsas Viipurissa

Matkanjohtaja ja matkaopas

Matkanjohtaja ja matkaopas ovat samankaltaisia ammattinimikkeitä kuin opettaja ja terapeutti, joista aiemmin kirjoitin. Ne ovat tehtäviä, joihin on tarjolla opinnot ammattiin, mutta nimikkeitä voi käyttää kuka tahansa ilman koulutusta ja osaamistakin. Kerron tässä vain räikeimmistä kohtaamisista. Suurin osa on osaavia ammattilaisia, jotka täyttävät matkanjohtajan tai matkaoppaan kriteerit, joita ovat asiakaspalvelutaito, matkakohteiden tuntemus, selkeä suullinen esiintyminen ja hyvä kielitaito sekä kaikkien asiakkaiden kohtaaminen tasapuolisesti.

Muutamia oppaiden lausahduksia vuosien takaa: "meillä ei asiakkaat syö koskaan ravintolassa, vain me oppaat", "tuo vuori edessä on nimeltään, kun menette taukopaikan ovesta sisään vessat ovat vasemmalla", "tapaamispaikassa täytyy olla kymmenen minuuttia ennen ilmoitettua aikaa", ”huoneeseen 13 majoittuvat jonkin sortin pariskunta Tiina ja Tauno” vain muutamia mainitakseni. 

Kun aikoinaan kysyimme Luxorissa oppaalta kuinka pääsemme Niilin yli Kuninkaiden laaksoon, emme saaneet kysymykseen vastausta, vaan toteamuksen "ei sinne voi mennä kuin ryhmän kanssa". Selvitimme itse mitä haluamme nähdä ja kuinka matkaamme. Lopulta tuo opas oli samalla lautalla menossa yli, matka maksoi silloisessa rahassa viisi penniä. Lautalla oli useita taksinkuljettajia ja erään kanssa pääsimme sopimukseen päivän kuljetuksesta. Retkemme oli onnistunut ja näimme kaiken minkä halusimme.

Olen ollut kerran matkalla, jossa matkanjohtaja oli niin huppelissa, että puhe sammalsi. Sen sijaan, että hän olisi huolehtinut ryhmästään, niin kaksi matkaseurueen jäsentä hoivasivat tuota matkanjohtajaa. Viimeisenä päivänä hän johdatti meidät aivan vastakkaiseen suuntaa kuin piti ja kotimatkamme kesti viisi tuntia kauemmin kuin ohjelmassa oli kerrottu. Tuolla ylimääräisellä kierroksella käytiin mitä merkillisimmissä paikoissa, jotka eivät mitenkään liittyneet matkan aiheeseen. Ne olivat osa matkanjohtajan henkilöhistoriaa.

Edellä kerrotuista ja joistakin muista kokemuksista johtuen pidän omatoimimatkoista. Niiden huono puoli on se, että joihinkin paikkoihin pääsee vain ryhmän mukana. Tuolla edellä kerrotussa Kuninkaiden laaksossa jouduimme soluttautumaan erääseen suureen saksalaisten ryhmään, kun Tutankhamonin hautaan pääsi vain ryhmän mukana. Hyviä puolia on paljon. Voi tutustua niihin asioihin, joista on kiinnostunut. Aikataulun voi määritellä itse. Sisäistää asiat paremmin, kun ottaa niistä itse selvää. Voi syödä ja juoda, kun haluaa. On täysin vapaa ja vastuussa vain itsestään.

Omatoimimatkoja olen tehnyt ehkä viisikymmentä yhtä ryhmämatkaa kohden. Seura- tai ryhmämatkan tulee olla jotenkin erityinen, jotta lähden sellaiselle. Niin paljon paremmat kokemukset minulla on omatoimimatkoista. Tänä kesänä meillä oli mahdollisuus tehdä omatoimiretki Johanna Oraksen taidekartanoon Koski Tl:ssä. Tuo kohde on avoinna vain ryhmille, mutta tänä vuonna heinäkuussa se oli avoinna yksittäisille vieraille. Aivan ihanat lukiolaisnuoret oppaina ja taiteilijan itsensä nauhoittaman esittely kodistaan. Oli kuin hän itse olisi ollut paikalla. Upea kokemus!

Kuva omatoimimatkalta Venetsiaan