Olen elämäni aikana saanut kuulla tai joutunut kuuntelemaan satoja puheita, joista osa juhlapuheita. Näistä puheista yksi on jäänyt erityisesti mieleeni. Se on juhlapuhe lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Juhlapuheen piti Sammatin Sampomäellä Sampojuhlissa silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen. Päivä oli helteinen. Me löysimme katsomosta varjopaikat. Nummen soittokunta soitti Riitan polkan ennen puhetta.
Riitta Uosukainen aloitti puheensa ”täällä sentään soitettiin Riitan polkka. Kun keväällä olin Tuusulassa, niin Raine Ampujan orkesteri soitti ennen puhettani Ison Iitan”. Yleisöllä oli hauskaa ja kaikki seurasivat taidokasta puhetta ja reagoivat puheen mukaisesti. Kalevala ja Lönnrot olivat puheessa sopivasti mukana. Samoin asu, joka oli helteestä huolimatta muinaispuku, paksua villaa. Minulla on ollut tilaisuus kuulla valtioneuvos Riitta Uosukaisen puheita monia kertoja. Henkilökohtaisesti muistan hänet käyttämäni töölöläisen kampaajan asiakkaana. Kun hän saapui kampaajalle, hän otti tilan haltuun, mutta oli ystävällinen.
Monissa tilaisuuksissa olen tuntenut myötähäpeää puhujan kanssa. Miltä sinusta tuntuisi, kun
- Puhuja aloittaa "minä en ole mikään puheen pitäjä".
- Tervetuliaissanat kestävät puoli tuntia ja juhlapuhe vartin.
- Tehtävään valittu puhuu paatoksella tunnin kiitospuheenvuorossaan.
- Paatoksellinen pilkka naapurimaastamme.
- Puhuja sekoilee paperiensa kanssa.
- Puhuja ei saa selvää omasta käsialastaan ja takeltelee.
- Juhlapuhuja saapuu paikalle, kun tilaisuus on päättymässä, ohjelma on esitetty ja loppukahvit juotu. Hän haluaa kuitenkin pitää puheensa, jossa hän puolituntia kehuu itseään. Hän ei sanallakaan mainitse juhlan aihetta eikä juhlan kunniavieraita, noin yhdeksänkymmentävuotiaita. Monella senioreista taksi odottaa.
- Juhlapuhuja sekoilee vuosiluvuissa ja aikamäärissä.
- Juhlapuhujalle vierasperäiset sanat ovat vaikeita esimerkiksi "kansakoulun isän" nimi voi olla vaikka Cygnazius.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti