Ystäväni järjesti sadonkorjuujuhlan. Hän pyysi kutsussaan meitä vieraita tulemaan 1800-luvun lopun talonpoikaishengessä. Juhlatilana oli 150-vuotta vanha talonpoikaisen rakennuksen tupa. Etukäteen ystäväni oli varmistanut, että juhlatilassa on penkit. Kun hän saapui paikalle, niin pitkän pellavaliinalla peitetyn pöydän ympärillä oli parikymmentä Ikean muovituolia. Kun ystäväni kysyi luvattuja penkkejä, niin hänelle todettiin, että siellähän ne ovat. Tuo oli ensimmäinen kerta, kun ystäväpiirissämme törmäsimme siihen, että nykyisin jotkut kutsuvat tuolia penkiksi. Rattoisan illan aikana 1800-luvun tamineissa ja hengessä välillä nauroimme ”penkeille”, joilla istuimme.
Muutama viikko sitten olin näyttelyssä, joka oli 1950-luvulla rakennetussa talossa. Nuori taiteilija kertoi, eikö täällä olekin ihanat kakluunit. Pyörin huoneen keskellä kuin väkkärä, enkä löytänyt kakluunia. Lopulta taiteilija osoitti minulle pyöreää pönttöuunia. Ensimmäinen ajatukseni oli ”kumpi meistä on pönttö?”. Kakluuni -nimitys tulee kaakeliuuni -sanasta. Kakluuni on siis kaakeleilla päällystetty uuni, jonka historia on pitkä. Tiettävästi vanhin kakluuni Suomessa on pystytetty Turun linnaan 1500-luvulla. Pönttöuunit on kehitetty 1800-luvulla. Vaikka kakluunin ja pönttöuunin lämmityssysteemi on samankaltainen, niin peltipäällysteinen pönttöuuni ei ole kakluuni – ainakaan minulle.
Uuneista saankin aasinsillan polttopuihin. On ärsyttävää, kun joissakin mainoksissa myydään halkosäkkejä ja kuvassa on pieni klapipussi. Minulle halko on noin metrin pituinen halkaistu puu. Lapsuudessani maalla polttopuut säilytettiin halkopinoissa. Kun puita tarvittiin, nostettiin halko sahapukille. Siinä se sahattiin kaarisahalla kolmeen yhtä pitkään pätkään. Nämä palat nostettiin pölkylle ja lyötiin kahteen kolmeen osaan halkaisukirveellä. Yhdestä halosta saatiin uunin pesällinen klapeja. Jos nykyisin tilaan polttopuita kolme kuutiota kotiin, niin saan kolme heittokuutiota klapeja useimmiten säkeissä. Arvioisin, että kolmesta kuutiosta pinottuja halkoja saadaan ainakin kaksinkertainen määrä klapeja.
Maailma muuttuu ja kieli. Se kuitenkin aiheuttaa väärinkäsityksiä, joihin ei aina osaa varautua. Lapsena jäin odottamaan, kun serkkuni sanoi lähtevänsä ulos mekossa. Kun hänellä oli yllään hame, niin luulin hänen vaihtavan vielä vaatteensa. Vain toinen meistä tiesi, miten hame ja mekko eroavat toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti