Erika Viktorina

  Erika Viktorina 36-vuotiaana

(vasemmalla alkuperäinen kuva, oikealla tekoälyn värittämä)

Vein tänään sukuhaudalle kynttilän, kun oli kulunut 90 vuotta isotätipuoleni kuolemasta. Mietin kotiin kulkiessani hänen elämäänsä. Erikan tai Riikan, kuten häntä suku on kutsunut, tytär on kirjoittanut suvun historiaa muistiin. Äidistään hän kertoo monia juttuja. "Äitini oli raskaan työn raataja sanan täydessä merkityksessä. Itseään säästämättä hän ahkeroi toisten töissä, tuntien usein raskaana elämän taakan. Oli monia, jotka antoivat hänelle tunnustuksen "hyvä työntekijä". Joskus hän sai myös kokea sen, että kiittämättömyys on maailman palkka."

Puoli tusinaa hopealusikoita kahdeksan vuoden palveluksesta Karstun Sepällä

Riikka kävi Sammatissa Elias Lönnrotin Emännyyskoulun 1899-1900. 

Elias Lönnrotin Emännyyskoulu 1900 vieraina Västankvarnin "isäntäkoululaiset"

Erika toinen rivi ylhäältä ja seitsemäs oikealta
Alla kuva tekoälyn värittämänä

Koulun jälkeen hän toimi karjanhoitajana ainakin Joenpellon talossa, Nummen Siipoolla ja Karstun Sepällä. Kotimökkien pihapiirissä hän kasvatti kukkia, joita oli paljon sekä tuvassa että pihalla. "Oi sitä kukkien paljoutta ja ihanuutta. Oli kukkivia ruusuja ja kiiltävälehtisiä myrttejä", kertoo tytär.

Erika Viktorina 22-vuotiaana (tekoälyn väritys)

Kotieläimet olivat hänelle tärkeitä työn ulkopuolellakin. Kotona oli kissa, joka toi pyydystämänsä hiiret nähtäväksi. Silloin Kisu Kattista kehuttiin urhollisuudesta. Kerran Kisu toi pahaa aavistamatta pyydystämänsä pikkulinnun kehuttavaksi. "Ei tämä nyt puheesta parane, on tosi toimet edessä. Tästä ei tule kehumista, tästä tulee kuritusta", Riikka-äiti sanoi, otti koivusta oksan ja antoi kissalle "krapsatefiun". Enää ei tullut lintuja nähtäväksi, eikä Kisu pelännyt Riikkaa, joka aina antoi iltalypsyn aikaan maitoannoksen  ja puolusti kissaa vihollisilta.

Erika Viktorina 23-vuotiaana (alkuperäinen ja tekoälyn värittämä)

Riikan tyttären isä kuoli, kun tyttö oli pieni. Niin tytär kasvoi äitinsä kanssa isoäidin tukiessa tytärtään ja tyttärentytärtään. Riikan tytär oli lahjakas. Hänen koulutodistuksessaan oli enemmän kymppejä kuin ysejä eikä muita numeroita lainkaan. Tyttären kaunis laulu palkittiin kilpailuissa. Riikan tytär oli ahkera ja taitava kirjoittaja. Vielä nykyisin voin lukea hänen kirjoittamiaan tarinoita.

Erika Viktorina 50-vuotiaana (tekoälyn värittämä)

Syksyllä 1935 Riikan äiti on sairastanut useita kuukausia. Riikka hoiti äitiään tämän kodissa kuolemaan saakka. Vajaan vuoden kuluttua Riikka kuoli levinneeseen syöpään. Hautajaiset pidettiin 15.11.1936 Kulkin talossa, jonka emäntä oli Riikan nuoruuden ystävä ja toveri Emännyyskoulusta.

Kulkin talon pellavatalkoot noin 1930, hymyilevä nainen on Erika
Alla tekoälyn värittämä kuva pellavanloukutuksesta

Tämä olkoon muistokirjoitus Riikasta, jonka tytär on rikastuttanut sukuamme kirjoittamillaan muisteloilla. Minulla on kirjoitusten ja valokuvien lisäksi nuo hopealusikat. Blogin kaikki alkuperäiset kuvat ovat Riikan tyttären arkistosta, joka on minulla säilytettävänä.