Tänään Suomen itsenäisyyspäivänä 2018 sain olla mukana Sammatin Sampaalassa itsenäisyyspäivän juhlassa, jonka järjestivät Sammattiseura, Vaahterateatteri ja monet muut yhdistykset. Tämä juhla oli yksi parhaimmista kymmenien vuosien aikana järjestettyjen juhlien ketjussa. Vaahterateatteri esitti runopotpurin ja nuoret muusikot musiikkia. Erityiskiitos kirjailija Hannu Mäkelälle juhlapuheesta, joka monimuotoisuudessaan ja kannanotoissaan oli juhlien historian paras. Erityisesti mieleeni jäi se, että "Suomen kieli on yhtä uhanalainen kuin Saimaan norppa, mutta vain Saimaan norppaa suojellaan". Olen itsekin saanut juontaa tämän juhlan kerran kahdeksan vuotta sitten.
Muuten olen viettänyt monenlaisia itsenäisyyspäiviä. Lapsuudenkodissa kävimme sankarihautausmaalla, jossa kolme setääni lepää. Päivän ohjelmaan kuului myös juhlalounas. Joskus illalla paistoimme koko perheen voimin joulupipareita. Äiti toimi opettajana ja joulun alusen aika oli kiireistä koulussa juhlavalmistelujen ja arvostelujen vuoksi. Näin ollen jokainen vapaapäivä hyödynnettiin oman perheen joulun valmisteluissa.
Opiskeluaikana ohjelmaan kuului soihtukulkue ja Helsingin juhlinta. Joitakin kertoja kävin Tähtitorninmäellä katsomassa lipunnostoa. Työaikana itsenäisyyspäivä oli vapaapäivä, jos työskentelin Suomessa. Työn merkeissä itsenäisyyspäivää olen viettänyt Bostonissa, Dublinissa ja Stavangerissa. Huvittavin kokemus oli ensimmäinen lento Brysseliin 7.12. vuonna 200x aamulla. Silloin eräs aisti oli kovalla koetuksella.
Jokaiseen itsenäisyyspäivään on kuulunut kello kuusi kaksi kynttilää ikkunoilla, jos vain olen ollut kotona.
Ranskan kansallispäivää olen viettänyt niin Pariisissa kuin Nizzassa. Nizzan paraati oli hauska ja ilotulitus upea.
Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti