Nuoruudessani olin pienen ryhmän kanssa kansainvälisessä koulutuksessa. Kun suomalainen ryhmämme oli ensimmäisellä yhteisellä illallisella, niin yksi ryhmän miehistä pyysi vieressään istuvaa naista vippaamaan hänelle viisi puntaa. Nainen kieltäytyi kovaäänisesti ja muu ryhmä oli hyvin hämmästynyt. Keskustelimme asiasta. Me muut ymmärsimme kyseessä olevan lainan, mutta nainen ymmärsi, että mies pyysi antamaan tuon rahan. Väärinkäsityksen aiheuttama kiusallinen tilanne ja tunnelma laukesi, kun perusteellisesti puimme eri sanojen merkitystä. Totesimme monien väärinymmärrysten johtuvan siitä, että sanoilla on eri merkitys eri ihmisille johtuen esimerkiksi kielialueesta ja kulttuuritaustasta.
Muutosjohtaminen on vaikea käsite, jonka helposti jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Muutosjohtaminen on hyvin erilaista dynaamisessa ja tavoitehakuisessa organisaatiossa verrattuna verkkaisaan ja byrokraattiseen ympäristöön. Näin väärinkäsitykset ovat todennäköisiä. Kun keväällä valittu kotikaupunkini kaupunginjohtaja irtisanoutui koeajalla, alkoi some laulaa "hyvä mies" -laulua eräästä kaupungin viranhaltijasta. Lopulta hänet valittiin määräaikaiseksi kaupunginjohtajaksi saatesanoin "hyvä valinta". En tunne miestä enkä tiedä hänen hyvyyttään, mutta aika näyttää johtamiskyvyn.
Kun otin ensiaskeleitani esimiehenä, liittyi uuteen pestiini viikkojen esimieskoulutus eri jaksoina työn ohessa. Ennen kuin olin käynyt rekrytointijakson, esimieheni palkkasi tiimiini uudet työntekijät. Ehdotin esimiehelleni valintakriteereiden yhteistä läpikäyntiä väärinkäsitysten välttämiseksi. Hän totesi, että hän voi palkata "miehen kadulta", ja minun tehtäväni on tehdä hänestä "osaava työntekijä ja hyvä mies". Kun itse pääsin rekrytoimaan, niin meitä oli aina vähintään kaksi haastattelijaa ennalta määriteltyine rooleinemme. Palkkasimme ammattitaitoisia ja hyviä ihmisiä - miehiä ja naisia.
Työelämän valinnat tapahtuvat tai ainakin niiden tulisi tapahtua faktaperusteisesti. Yksityiselämän puolella valintoja ohjaa usein tunne. Kun halutaan vaihtelua, eivät kaikki osaa erota kauniisti. Jotkut syyttävät entistä puolisoa huume-, päihde- tai peliriippuvaiseksi, taloudellisissa asioissa holtittomaksi tai väkivaltaiseksi. Iskostavat nuo käsitykset lapsille, ystäville, sukulaisille ja julkisuuteen. Joskus tuo tapahtuu sen vuoksi, että haluaa peittää oman osuutensa eroon. Pahimmillaan väärinkäsitykset jäävät elämään ja ne rakentavat pysyvän kuilun toisen vanhemman ja lapsen välille. Lehtien palstoilta voi ajoittain lukea tuollaisen kohtalon kokeneista henkilöistä, joista osa on entisiä hyviä miehiä.
Surullinen henkilöhistoria ajoittuu yli 120 vuoden taakse. Silloin hyvä mies, kartanon pehtoori ja työtä pelkäämätön nainen, kartanon karjanhoitaja rakastuivat. Hyvä mies olisi halunnut mennä naimisiin, mutta parin välillä oli väärinkäsitys ja nainen kieltäytyi avioliitosta. Suhteesta kuitenkin syntyi lapsi, jonka nimen viereen syntyneiden luetteloon pappi kirjoitti äpärä. Lapsi tunsi molemmat vanhempansa, mutta isä kuoli, kun lapsi oli viiden vanha. Äitinsä kuoleman aikaan lapsi löysi henkisen kotinsa kirkon vanhakristillisistä piireistä. Maallisiin rientoihin kiintynyt suku käänsi selkänsä tuolle lapselle, joka luuli hylkäämisen johtuvan äpärä -leimasta. Todellisuudessa suku pelkäsi kristillisyyttä. Tämä väärinkäsitys ei koskaan paljastunut tuolle sukunsa hylkäämälle orpolapselle.
.JPG)
