Markkinointi, mainos, vale ja tosi

Kuusivuotias poika katseli astianpesuainemainosta ja kysyi minulta: -Käytätkö sinä tuota?
-En käytä, mutta ei tuo pesu noin helppoa ole, vastasin.
Pikkumies ilmoitti minulle:
-On se, koska se on televisiossa!  
Yritin selittää mainonnan tavoitteita, mutta poika pysyi kannassaan:
-Totta on!

Samoihin aikoihin toinen, hieman vanhempi poika, kertoi käyneensä Tytyrin Elämyskaivoksessa. Kysyin, minkälaista oli 80 metriä maan alla. Poika sanoi olleensa sadan metrin syvyydessä. Yritin selittää, että museotaso on 80 metriä maan pinnan alapuolella. Poika totesi, että hänen tietonsa on netissä ja oikein. Kun vanhemmat eivät korjanneet pojan käsitystä, annoin asian olla. 

Valetta, totta, mainontaa ja markkinointia? 

Oikein kirjoittamista? 

Tarkoituksellista harhauttamista? 

Lukujen pyöristämistä jopa 25 prosentilla?

Viime päivinä olen kipuillut kotikaupunkini kesän kulttuurikävelykierrosten uutisoinnin kanssa. Kulttuurikävelykierrokset ovat kestoltaan noin tunnin ja matkaltaan noin kilometrin mittaisia. Ne ovat jonkin teeman tai paikan tarkempaa tutkimista ennalta sovitusta näkökulmasta oppaan johdolla. Niillä on aikaisempina vuosina ollut kiva olla. Nyt niitä mainostetaan kolmessa eri kirjoitusasussa: "kulttuurikävelykierros", "kulttuuri kävely kierros" ja "kulttuurikävely-kierros". Ärsyttää pirusti!

Kun etsin kahvilaa, jossa voisin herkutella, niin en ainakaan mene kahvilaan, joka mainostaa päivän tuotetta tekstillä "kuiva kakkupala". En ole edes utelias selvittämään, onko kyseessä rehellisyys vai kirjoitusvirhe. Kallistun mielessäni jälkimmäiselle kannalle.

Eräällä ravintoloitsijalla on tapana päivittää nettiin kertomuksia tapahtumista. Ikävä lukea tekstiä, jossa ei ole pilkkuja ainakaan oikeissa kohdissa ja jossa lukee "ompa", kun pitäisi olla "onpa". Tekstissä vielä vilahtelee "kaippa", "breku", "diippi", "tasting", "asap" väärin kirjoitettuna, "törkeenmakee" jne. Ilmeisesti en ole  kohderyhmää.

Äitini opetti aikoinaan käyttämään suomenkielistä sanaa, jos sellainen on olemassa. Lukiossa Suomiskaksi kutsuttu äidinkielen opettaja oli tarkka oikeakielisyydestä. Molemmat olivat kirjallisuuden suurkuluttajia. Luulisin molempien järkyttyvän, jos näkisivät minkälaista sittua (lempisanani) koneellisesti syydetään kaikelle kansalle.