Kylämme keskustan baari uudistui noin kymmenen vuotta sitten nykyaikaiseksi ruokapaikaksi. Ennakkoluuloni hälveni, kun tuttavamme kehuivat burgereita. Menimme tutustumaan paikkaan. Tilauksen jätettyämme kyselin lounastarjonnasta, koska ruoanlaitto ei ole lempipuuhaani. Paikan omistaja kertoi "... ja joka päivä on makkaraperunoita". Luonnollisesti kysyin ihmeissäni "mitä ne ovat?". En osaa sanoa, kumman hämmästys oli suurempi, minun vai ravintoloitsijan, joka yllättyi tietämättömyydestäni. Silloin asia jäi arvoitukseksi.
Joitakin aikoja sitten ystäväpariskuntamme rouva kertoi, että nuorena hän oli usein parhaan ystävänsä kanssa ostanut grillikioskilta makkaraperunoita tullessaan tansseista. Tällä kertaa minut yllätti se, että ruokalaji onkin ollut olemassa jo kymmeniä vuosia. Kun pohdin omaa grillikioskilla asiointiani, niin muistan kaikki kolme käyntiäni. Ensimmäinen oli parikymppisenä Maarianhaminassa, kun matkaseurani halusi ostaa yöpalaa grillikioskilta. Edellämme oli suomalaisia juopuneita miehiä, joista yksi huusi myyjälle "puhu perkele suomea" ja kippasi kaiken ketsupin ja sinapin annoksensa päälle. Hävetti. Seuralaiseni sai annoksensa, minä en halunnut.
Toinen kerta grillikioskilla oli Kaisaniemessä vappuyönä, kun olin kävelemässä kotia kohti silloisen poikaystäväni kanssa. Silloinkaan en halunnut mitään grilliruokaa. Kolmas kerta oli kuuluisalla Jaskan grillillä, kun olin seurueeni kanssa palaamassa joko Bottan latotansseista tai Manalasta. Grillikioskien tarjonta jäi tuollakin kerralla vieraaksi. Opiskeluaikoinani kävin joskus kavereiden kanssa Carrolsilla hampurilaisella. Muissakin pikaruokapaikoissa olen käynyt, tosin en vuosiin. Kriteerini ruokapaikalle ovat hyvän ruoan lisäksi liinat pöydillä ja se, että ruoka tuodaan eteen. Tosin monissa hyvissä ruokapaikoissa on tingitty liinoista. Voileipäpöydät tai nykykielellä buffat eivät koskaan ole olleet minun juttuni.
Ravintola Lossiranta, Angelniemi. Kuva Timo Aunio
Angelniemellä Kokkilan lossirannassa on ravintola Lossiranta, jossa poikkesimme lossia odotellessamme. Meillä oli suolaisen nälkä. Ruokalistalla oli makkaraperunat ja päätin maistaa niitä. Innoissani valitsin lisukkeita ja odotin annostani. Se tuotiin pöytään oikealla lautasella. Nykyisin käymme kerran kesässä tällä viihtyisällä terassilla, jonne pääsee sekä autolla että mereltä veneellä. Kauniina kesäpäivänä voi nauttia kauniista maisemista, tuopillisesta olutta ja niistä mystisistä makkaraperunoista.
