Vappu ennen ja nyt

Vuonna 2021 suositellaan vapun viettämistä rauhallisesti kuten 2020. Täytyi oikein miettiä vappujani kautta aikain. Lapsuuden kodissa vappua vietettiin hyvin rauhallisesti. Meillä oli kotona tehtyä simaa, munkkeja tai tippaleipiä. Ilmapallot ja serpentiinit kuuluivat koristeisiin. Vapunpäivänä kävimme joko vappulounaalla tai mieskuoron vappulaulajaisissa, mikäli vanhempien työtilanne salli. Maalla asuneelle lapselle lounas lähikaupungissa oli aina juhlaa.

Nalle on viettänyt vappua kanssani kauemmin kuin muistan. Tänä vuonna se sai päähänsä lakkini.

Opiskeluaikaisiin vappuihin kuului Mantan lakitus, joka neljänä ensimmäisenä opiskeluvuotenani tapahtui puolenyön aikaan. Mantan saatua lakkinsa oli ylioppilaillakin lupa käyttää valkolakkiaan aina syksyn lakinlaskijaisiin saakka. Suurta hämmennystä aiheutti se, kun Mantan lakitus siirtyi tapahtuvaksi jo kello 18. Milloin laitan lakin päähän? Olin teekkareiden kanssa samoilla linjoilla, puolenyön aikaan.

Vapunpäivän aamuna varhain suunnistimme silloisen poikaystäväni kanssa joko Ullanlinnan mäelle tai läheiseen Kaisaniemen puistoon, jossa ruotsinkieliset ylioppilaat juhlivat. Laulujen ja puheiden jälkeen lähdimme vappulounaalle, jonka nautimme eri paikoissa. Lounaan taso vaihteli suuresti. Vertasin joka kerta tarjontaa ensimmäiseen opiskeluaikani vappulounaaseen Tornissa, jossa lounastin sukulaisteni kanssa. Kaupungilla kuljeskellessa pysähdyimme joskus katsomaan vappumarsseja, joissa siihen aikaan oli runsaasti osallistujia. Puheita emme kuunnelleet, vaan menimme jonnekin tanssimaan. 

Työaikani vapuista muistan sen, että Mantan lakitukselle ehdin vain kerran. Samana vappuna matkustin ainoan kerran metrossa maksamatta. Sisareni vakuutti, että ei tänne kukaan uskalla tulla kyselemään lippuja. Oli sen verran villi meno. Vappulounasta lukuun ottamatta vaputkin kuluivat työn merkeissä tulevaan valmistautuessa tai rästihommia tutkaillessa. 

Timon ottama kuva tämän vuoden simasta.

Takaisin maalle muutettuani vaput ovat olleet rauhallisia. Mahdollinen vappulounas oli Kievarissa, jonka kaupunki päätti lakkauttaa pari vuotta sitten. Nykyisin vappulounas on hyvää ruokaa itse tehtynä. Pari kertaa olen tehnyt simaa, mutta sitä on vaikea tehdä niin vähän kuin meillä menee. Onneksi tänä vuonna oli mahdollista ostaa kotitekoista ja hyvää simaa. Munkkeja olemme muutamana vuonna tehneet itse. Kun rakennutimme taloamme, niin olimme vappuaattona autokatoksessa syömässä eväitä ja grillaamassa, silloin naapurin rouva toi meille juuri paistamiaan munkkeja. Ystävällinen ja mieleenpainuva ele mukavalta ihmiseltä.

Rauhallista vappua kaikille!

Edinburgh ja herttua

Työskentelin 2000-luvun alkupuolella Aberdeenissa Skotlannissa jonkin aikaa. Lähes viikoittain työni vei yli Pohjanmeren Stavangeriin. Työni liittyi öljyyn. Aberdeen on Skotlannin itäisellä rannikolla Edinburghin pohjoispuolella. Kaupunkien välillä kulkee maisemistaan tunnettu junarata.

Pidin kovasti Skotlannista ja työstäni siellä. Kun Skotlannin ikävä iski, niin läksin sisareni kanssa Edinburghiin kesällä 2006. Ensimmäisenä aamuna kävelimme keskustassa sijainneesta hotellistamme korkealle kalliolle rakennettuun Edinburghin linnaan.

Edinburghin linna.

Kun olimme tutustuneet linnan alueeseen, niin päätimme jatkaa toisiin kohteisiin. Olimme aukiolla, jolla sijaitsi komendantintoimisto ja muutama ravintola. Silloin tiet ja jalkakäytävät suljettiin ja meidät turistit ohjattiin jalkakäytäville. Tietä saapui arvokkaasti viininpunainen kuninkaallinen auto. Kuljettajan vieressä istui Edinburghin herttua ja takapenkillä kuningatar yhdessä nuorimman miniänsä Sophien kanssa.

Kuninkaallinen ajoneuvo poistumassa komendantin toimistolta.

He menivät komendantin toimistoon. Meidän ei sallittu poistua aukiolta, joten menin ravintolaan oluelle.

Grassmarketissa oli parhaat pubit.

Sisareni jäi kadun varteen. Ehdin hyvin juoda pinttini tyhjässä pubissa - tarjoilijatkin olivat kadun varressa -  ja mennä muiden kanssa katselemaan kuninkaallisia. Herttua ja kreivitär menivät autoon, mutta kuningatar käveli auton vierellä tervehtimässä turisteja ja kansalaisiaan. Kuninkaallisten poistuttua pääsimme mekin jatkamaan matkaamme.

Eräänä toisena aamuna suuntasimme Edinburghin kasvitieteelliseen puutarhaan. Kiertelimme mielenkiintoisessa puutarhassa, mutta osa puutarhasta oli suljettu.

Kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha.

Seuraavana päivänä luimme lehdestä, että kuningatar, Edinburghin herttua ja Walesin prinssi olivat olleet avaamassa kuningataräidin muistoksi rakennetun puiston osan. 

Lehtikuvassa kuningatar ja prinssi viisitoista vuotta sitten.

Nuorekkaita kahdeksankymppisiä.

Tällä kertaa emme olleet näköetäisyydellä kuten linnassa noin parin metrin päässä. 

Edinburghin linnalta johtaa katu, The Royal Mile, Holyrood Parkiin. 

Vanha pääkatu The Royal Mile koostuu useasta erinimisestä tiestä.

Royal Mile tuntui tosi pitkältä.

Kuningattaren galleria Holyrood puistossa.

Emme päässeet vieraillulle Palace of Holyroodhouseen, joka on kuningattaren virallinen asunto Skotlannissa. Palatsi on avoinna yleisölle silloin, kun kuningatar ei ole paikalla.

Lähelle palatsia ei päästy.

Parin päivän ajan on uutisoitu lähes satavuotiaan prinssin kuolemasta ja kerrottu hänen elämästään. Hän oli syntyjään Tanskan ja Kreikan prinssi, mutta joutui luopumaan näistä titteleistään solmiessaan avioliiton kruununprinsessan kanssa. Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen kuningatar myönsi Edinburghin herttualle takaisin prinssin arvon, niin hänestä tuli prinssi Philip. Työparina Elisabet ja Philip olivat vertaansa vailla. Heistä voisi nykyajan pariskunnat ottaa mallia, kuinka voi tukea toista tämän työssä. Molemmat, sekä kuningatar että prinssi, ovat kuningatar Viktorian jälkeläisiä. Aberdeenissa kuljin päivittäin kävellen toimistolle kuningatar Viktorian puiston ohi.