Viime päivien liukkaat tiet toivat mieleeni tapahtuman, jonka näin keittiömme ikkunasta. Postin jakeluauto ajoi vauhdilla päin postilaatikkoamme. Laatikkomme pyöri ilmassa kuin lumilautailija ikään 1200 astetta kerien päätyen ojaan. Autonkuljettaja olisi sen kiinnittänyt uudelleen, johon en suostunut. Laatikon telineen korjaaminen ja kiinnitys vaati ammattimieheltä kolmen tunnin työn ja uusia tarvikkeita. Posti kyllä korvasi kulut.
Samaiselle laatikolle uusi jakaja ajaa kohtisuoraan, päin ojaa ja peruutettuaan jatkaa matkaa, vaikka 12 metrin liittymä sallisi pienellä kaarroksella ajamisen suoraan. Näin se on toiminut viisitoista vuotta. Ilmeisesti uusissa jakeluautoissa ei ole kääntyviä pyöriä. Tosin tuo laatikko, joka aikoinaan hankittiin sitä silmällä pitäen, että siihen mahtuu viikon lehdet ja postit, alkaa olla turhake. Lehdet ja postilaatikko ovat nykyisin netissä. Ainoastaan poikkeustapauksissa tulee fyysiseen postilaatikkoon jotain paperista. Netin postilaatikko sen sijaan pullistelee asiallisten kirjeiden lisäksi mainoksia ja kyselyitä kertoen asiointini netti- tai kivijalkakaupoissa sekä erilaisissa palveluissa. Hesarin nettilehden opin lukemaan jo lähes 20 vuotta sitten, kun olin töissä Skotlannin Aberdeenissa.
Varhaislapsuudessani postimme tuli kyläkauppaan, kuten kaikkien muidenkin kyläläisten. Posti ei ollut kauppahuoneessa vaan kauppiaan tuvassa penkillä, josta jokainen haki omansa pois, oli kauppiaan perhe paikalla tai ei. Siinä samalla saattoi lukea naapurin Seuran tai Kotilieden. Tämä käytäntö oli olemassa vielä myöhemmin, kun sukuloimme seudulla ja kaaduin polkupyörällä postinhakureissulla niin pahasti, että jouduin sairaalaan operoitavaksi.
Kun olin nuori tai keski-ikäinen, posti tuli ovessa olevasta luukusta eteisen lattialle niin omakoti- kuin kerrostalossa. Vasta 1980-luvun lopulta on postilaatikko tullut tutuksi. Ensin kesämökillä, jossa vanhempani viettivät kesiään eläköidyttyään. Postilaatikko pystytettiin lähinnä olevan talon laatikon viereen. Sisareni lähetti postikortin, jossa luki "Tämä on koelähetys. Katsotaan, kuinka sinne Kusti polkee". Niin postista soitettiin lähitaloon ja kysyttiin, onko siellä näiden mökkiläisten postilaatikkoa. Hyvää palvelua, ja posti kulki. Tosin myöhemmin luovuttiin viikonlopun jakelusta ja jouduimme lehdet hakemaan neljän kilometrin päästä heittolaatikosta. Se oli hyvää lenkkeilyä vapaa-aikana.
Nykyinen postilaatikkomme on oman liittymämme varrella. Runsaat 15 vuotta sitten kyselimme, mihin laatikko sijoitetaan. Koko naapurusto hankki samanlaiset laatikot rivistöä varten. Kun vastausta ei tullut postilta tai kunnalta, niin jokainen laittoi omansa liittymänsä viereen.
Monenlaiset asiat ovat nykyisin turhakkeita. Fyysinen postilaatikko alkaa mielestäni kuulua tuohon kategoriaan. Sähköinen postilaatikko ja arkistot ovat verrattomia, ja niihin mahtuu paljon. Tosin niihin ei pääse käsiksi, jos netti ei toimi. Ennen ainakin maaseudulla postinjakaja tunsi piirinsä asukkaat, ja kaikki toimi moitteettomasti. Itse siirryin vuodenvaihteessa lukemaan ammattilehdet netistä, kun niiden toimitus alkoi venyä seuraavalle viikolle. Miehen ammattilehti, jonka pitäisi tulla perjantaisin, tulikin tällä viikolla postin tuomana jo torstaina, mikä ilahdutti kovasti. Edellinen kun tuli vasta seuraavalla viikolla.
