Muutamaa vuotta aiemmin olin pari päivää ennen joulua Alkossa ostamassa viinejä joulupöytään. Valintamyymälät olivat uusia ja viinivalikoima kovin vaatimaton nykyiseen verrattuna. Kassalle mennessäni edelläni on mies, joka kaivaa taskustaan kolikoita. Lopulta taskusta löytyy enää sahanpurua ja hiekkaa. Vielä uupuu muutamia kymmeniä pennejä. Kassa odottaa kärsivällisenä, minulla on olevinaan kiire, ja jono takanani kasvaa. Kaivan lompakostani puuttuvat pennoset. Myyjä on tyytyväinen, kun ei tarvinnut valita alennuksen tai myymättömyyden välillä. Jono takanani huokaisee helpotuksesta. Mies saa Sorbuksensa. Hän hymyilee ja kiittelee. Minä saan sen joulun parhaat ja aidosti sydämestä tulevat hyvän joulun toivotukset.
Tuolloin olin miesvaltaisessa työpaikassa. Muutaman naisen porukka päätti käydä tyylikonsultin värianalyysissä. Emme olleet mitään viikareita, vaan jokainen kävi omalla kustannuksellaan ja vapaa-ajallaan. Menin tyylikonsultille hyvän ystäväni kanssa. Sain silmämeikille ohjeet, joita vieläkin noudatan silloin, kun teen silmämeikin. Huulipunastani konsultti sanoi "saat pitää tuon". Olisin pitänyt sen joka tapauksessa, vaikka se tuli laittaa huolella voimakkaan punansa vuoksi. Mikään huulipuikosta sipaisu ei olisi onnistunut. Sain kasan värilappuja, joissa on minulle sopivat vaatteiden värit. Muistelen ystäväni analyysin kestäneen omaani kauemmin.
Kun työpaikalla vertailimme värianalyysin kokemuksia, kertoi eräs kollega heittäneensä pois kaikki vaatteensa, jotka olivat "väärän värisiä". Roskiin oli joutunut myös ruskea kaniturkki, jonka korvasi värjätty minkki. Me muut olimme kauhuissamme, koska meille tuo oli pääosin leikkiä. Työtoverini oli meitä vanhempi, hänen lapsensa olivat ikäisiämme. Vaikka kyseinen työtoverini poikkesi käytökseltään, koulutukseltaan ja osaamiseltaan meistä muista, niin arvostimme häntä työtoverina ja ihmisenä. Hän tunsi eriomaisesti asiakkaamme liiketoiminnan ja ymmärsi asiakkaiden tahtotilan. Hänen merkityksensä liiketoiminnallemme oli korvaamaton. Hänen ansiostaan osana toimivaa tiimiä toimintamme kehittyi ja kasvoi.
Työpaikoilla ja yhteisöissä erilaisuus on vahvuus, jos se hyväksytään ja sitä osataan käyttää. Eri ikäiset, eri sukupuoliset, erilaiset koulutukset ja kokemukset antavat mahdollisuuden tarkastella asioita monista eri näkökulmista. Samoin toisilta oppiminen on mahdollista. Tämä kuitenkin vaatii, että työyhteisön jäsenet luottavat ja arvostavat itseänsä. Tällöin toistenkin arvostaminen ja muihin luottaminen on mahdollista. Jos yhteisön jäsenet kertovat, että he ovat saman ikäisiä ja henkisiä, niin pidän tuon yhteisön kehittymismahdollisuuksia vähäisinä. Jos vielä todetaan, että heillä on keskenään hauskaa, niin peli on menetetty. Kun on avoin toisenlaisille ihmisille ja valmis kuuntelemaan heitä, niin voi menestyä paremmin.
Erilaisten ihmisten yhteisössä, jossa luottamus on kohdallaan, voidaan myös riidellä. Kovista sanoista huolimatta riitakin on rakentavaa. Näissä yhteisöissä niin yhteisö kuin yksilöt kehittyvät käsi kädessä. Erilaisuus tuo voimaa!
