Lohja - sinnepäin

Suomen itsenäistymisen ensimmäisinä vuosina Kansalaissodan jälkeen monen maatyöläisen oli mietittävä elämäänsä uudelleen. Olot maaseudulla olivat muuttuneet. Vaikka torpparit ja mäkitupalaiset pystyivät lunastamaan viljelemänsä maan omakseen, niin taistelu naapureita vastaan oli jättänyt syvät arvet. Ei niilläkään ollut helppoa, joka olivat pysyneet puolueettomina. Ympäristökunnista maatyöläisiä houkuttelivat Lohjalle teollisuuslaitokset ja kaivos. Lohja - sinnepäin! Vaikka työolot olivat vaikeat, niin riippumattomuus ja vapaus vapaa-ajalla kutsuivat. Säännöllisistä työajoista huolimatta työ oli raskasta ja terveydelle haitallista. Kaivosmiehen terveyttä uhkasivat pölykeuhkot, kuulon heikkeneminen ja valkosormisuus. Sellutehtaan työoloja kuvasi 17-vuotias nuorukainen ”olen helvetissä uunimiehenä”.

Maaseudun töitä 1930-luvulla

Mahdollisuus ostaa maata ja rakentaa oma koti tarjoutui Lohjalle muuton yhteydessä. Rantakantille muodostui työläisasuinalue. Pieniinkin taloihin tehtiin oman perheen kodin lisäksi hellahuone tai kaksi vuokrattavaksi toisille työläisperheille. Pihapiirissä kasvatettiin perunaa ja muita kasviksia, jotka varastoitiin talveksi. Marjapensaat ja omenapuut tuottivat lisäansioita vuokratulojen lisäksi. Onnea oli oma talo ja piha, jolla joskus kesäisin saattoi käyskennellä talven varalle kasvatettu porsas. Merkittävää oli se, että lapset pääsivät kouluun. Kauppalan keskustassa oli kansa- ja yhteiskoulu. Lapsilla oli mahdollisuus vielä parempaan.

Rantakantin taloja 1930-luvulla

Hyvällä yhteishengellä ja naapuriavulla selvittiin vaikeista ajoista, pulavuosista ja sodasta. Pommisuojina toimivat Multapään rinteessä olleet maakellarit. Naapurin menestyksestä iloittiin yhdessä. Alueen ensimmäisiä ylioppilaita juhli koko Rantakantti. Uutta ylioppilasta halusivat kaikki muistaa ja lahjaksi tuotiin vaikka herätyskello. Korkeakoulut ja yliopistot kutsuivat Turussa tai Helsingissä.

Keskusaukio 1930-luvun lopulla

Onnelaan alkoi tulla säröjä, kun kauppalan keskustaa alettiin modernisoida. Viehättävät puutalot ja puutarhat jyrättiin pala palalta uusien monikerroksisten kivitalojen alta. Samalla rikkoutui yhteisöllisyys. Kun kouluaukio muuttui keskusaukioksi, moni jo muualle muuttanutkin suri. Näihin aikoihin rakennettiin ja rakennettiin, mutta moni uusi rakennus jäi huonolle hoidolle ja rappeutui. Päästiin taas purkamaan. Viimeisimpänä on ollut purkutyön alla seurakunnan omistama Kanttorila, jonka annettiin rappeutua korjauskelvottomaksi.

En osaa sanoa milloin kaupungin hallinnossa alkoi sinnepäin -meininki. Hallinnollisia yksityiskohtia en tunne, mutta meitä kaupunkilaisia informoidaan jatkuvasti epäonnistuneista kiinteistökaupoista, pitkittyneistä ja kustannuksiltaan kasvaneista rakennushankkeista ja sisäilmaongelmista jopa uusissa rakennuksissa. Kaikkeen tähän tulevat kuvaan julkiset nokittelut ja valituskierteet. Myytävät kiinteistöt saattavat olla tyhjillään vuosikausia, kun lopullinen kauppa odottaa valitusten käsittelyä hallinto-oikeuksissa. Sinnepäin näkyy erityisesti viestinnässä. Viestintä on puutteellista, joko vahingossa tai tarkoituksella. Kielellisesti ongelmia tuottavat mm. yhdyssanat ja päivämäärät. Tarkoittaako 12.10 kelloaikaa vai päivämäärää? Todella huonon kuvan markkinointiviestinnässä antaa se, että päivämäärä 12.10. onkin ilmaistu kelloaikana. Yhdyssanat tuntuvat olevan ongelmallisia ja niin vuoden vaihteessa Lohjalla juhlittiin Uuden vuoden juhlaa, kun varmaankin tarkoitettiin uudenvuodenjuhlaa.

Sinnepäin -viestintä korostuu matkailun markkinoinnissa. Puolessa tunnissa Helsingistä Lohjalle ajat vain runsasta ylinopeutta tai kaupunkien rajalta toiselle. Onneksi nykyisin ymmärretään pääkaupunkiseudun merkitys Lohjan matkailulle eikä enää haahuilla Kiinan tai Japanin markkinoille. Näitä sinnepäin -juttuja riittäisi. Tytyrin museokäytävien mainostetaan olevan 100 metrin syvyydessä, kun todellisuus on paljon vähemmän, noin 80 metriä. Voisiko tästä kaikesta saada aikaan jotain sellaista, että Lohjasta voitaisiin todeta ”sinnepäin” tuossa sadan vuoden takaisessa positiivisessa merkityksessä. Lohja – sinnepäin? Lohjan keskustan kolme matkailupilaria olisivat mielestäni Puu-Anttila – kirkko – museo, ”Sokeripalaan” kunnostettu taidemuseo ympäröivine yksityisine gallerioineen ja Aurlahti.

Kun seisoo Laurinkadun ja Suurlohjankadun risteyksessä selkä Keskusaukiolle, voi nähdä Puu-Anttilan lohjalaisen koulutuksen helmen, joka nykyisessä asussaan elää uutta kukoistuskautta. Puu-Anttilan pihapiirissä on Anttilan tilan renkitupa, nykyisin kotiseututalo. Pihan pysäköintipaikoille voisi mielestäni rakentaa puutaloja. Modernit puutalot täydentäisivät alueen puurakentamisen eri vuosisatoja kuvaavaksi keskittymäksi. Kirkkokenttä on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Kirkko ja kirkkomaa kuvaavat aluetta jopa yli 500 vuoden takaa. Museon aluetta kehutaan jo nyt matkailijapiireissä upeaksi. Se on 1900-luvun alkupuolen vauraan maalaistalon, kartanon tai pappilan pihapiiri. Pedagogion näyttely voisi kuvata lohjalaista koulutusta aikojen kuluessa. Tämä olisi ”Aikojen saatossa” -reitti.

”Sokeripalan” kunnostaminen tarjoaisi Lohjalle uuden ja uniikin funkkiskohteen ja taidemuseon. Sinne voisi sijoittaa nykyiseen Lohjaan kuuluvilla alueella toimineiden taiteilijoiden teoksia. Ansioituneen taitelija Adolf Lietsalon maalauksia on tällä hetkellä sijoitettuna jopa terveysaseman keittiösyvennykseen. Jos ”sokeripalaan” sijoitettaisiin kuvataiteen museo, niin se tukisi myös ympärillä olevia gallerioita ja saisi nekin uuteen kukoistukseen. Kuvataide on suurelle joukolle matkailijoita se tärkein tutustumisen kohde. Kävelymatkatkin ovat lyhyet tälle taidereitille.

Lohja kutsuu itseään järvikaupungiksi ja sitä se tosiaankin on. Onhan Lohjalla Etelä-Suomen suurin järvi ja noin sata muuta järveä. Aurlahden ranta hiekkakenttineen ja paikallaan polkevine palveluineen muodostaa jonkinlaisen olohuoneen Lohjan keskustan asukkaille, mutta se ei tarjoa mitään turisteille. Järvi-Suomesta löytyy todellisia matkailijalle suunnattuja järvihelmiä, esimerkkinä vaikka runsaan 2000 asukkaan Puumala, jossa rannan palveluista löytyy jopa samppanjabaari näköaloineen. Aurlahti vaatisi kokonaissuunnitelman, jossa järvi, rehevä kasvillisuus ja rakennettu ympäristö erilaisine palveluineen muodostavat kokonaisuuden, josta jokainen löytää haluamansa. Sen verran täytyy Aurlahtea kehua, että 2023 oli rantaravintolassa aivan erinomainen palvelu.

Kun edellä esittämäni kolme kokonaisuutta saadaan kuntoon, voidaan Lohjan keskustan matkailutarjonnasta todeta Lohja – sinnepäin!

Kuvat Taina Partasen arkisto