Pieni tyttö soitti ovikelloani ja päästyään eteiseen kysyi "Mitä teet?". Kerroin mankeloivani. Tyttö ihmetteli "Mitä se on?". Asia oli hiukan vaikeaa selittää, joten menimme kodinhoitohuoneeseen katsomaan mankelia ja mankeloimista. Kiinnostus asiaan hiipui, kun en uskaltanut tytön antaa kokeilla yksin tuota konetta. Pelkäsin pienien käsien jäävän rullien väliin.
Toinen pieni vieraani, poika, ihmetteli yökylässä ollessaan kuinka ihanan sileät ja viileät lakanat ovat. Tuntui ihanalta ihollansa. Perheessämme hyvin mankeloidut lakanat ovat itsestäänselvyys. Ne tuovat hyvän unen.
Kun olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla, niin uusi omakotitalomme valmistui. Sinne hankittiin pulsaattoripesukone, pyykkilinko ja sähkömankeli. Täysautomaattipesukoneita ei silloin vielä ollut saatavissa. Vanha käsin veivattava mankeli annettiin pois. Siinä oli puiset mankelitelat ja muuten se oli siniseksi maalattua metallia. En muista, kuka näitä uusia koneita aluksi käytti, kotiapulainen vai äiti.
Muutaman vuoden kuluttua sain jo osallistua lakanoiden vetämiseen mankelointia varten. Se oli mielestäni kivaa puuhaa. Siinä oppi työskentelemään toisen kanssa saumattomasti ja pystyi samalla juttelemaan asioista. Pyykin mankelointiin osallistuivat ne perheemme jäsenet, joilla sattui olemaan aikaa. Kotiapulaisia oli enää harvoissa perheissä, meillä ei ollut.
Kun aloitin opiskelun, muutin omaan kotiin. Silloin oli etsittävä mankeli, koska uudessa taloyhtiössämme ei heti ollut omaa mankelihuonetta. Kävin mankeloimassa yhdessä tätini, serkkujeni ja opiskelukaverini kanssa. Vähän ajan kuluttua pystyin asian hoitamaan omassa talopesulassa, jossa oli mankeli ja vetopuu. Tuon vetopuun ansiosta minusta tuli itsenäinen mankeloija. Poikkeustilanteissa olen joutunut tyytymään lakanoiden silittämiseen.
Nykyisessä kodissamme on kodinhoitohuone, jota mieluimmin kutsuisin tekstiilien hoitohuoneeksi. Siellä on pesukone, vetopuu, mankeli, integroitu silityslauta ja muutama silitysrauta. Vetopuu on paikallisen Oskari-tuotteen Oskarin pihti. Verraton apulainen! Mankeli on Upo kuten oli se lapsuudenkodin ensimmäinen sähkömankeli. Parasta on loppukesällä, kun ei enää ole puiden siitepölyä, ja voi kuivattaa liinavaatteet omalla pihalla. Kesätuulen kuivattama lakana on jo melko sileä, mutta mankeloituna upea.
Sähkömankeleiden valmistus alkoi Suomessa 1958. Edeltäjiä, käsikäyttöisiä mankeleita oli valmistettu 1700-luvulta lähtien. Mankelin edeltäjä oli Suomessa kaulauslauta ja kaulaustukki. Kummitätini, isäni vanhin sisar, oli taitava kaulauslaudan käyttäjä. Kutomansa pellavaliinat saivat käsittelyssään sileän ja kiiltävän pinnan, jolle sähkömankeleiden jälki kalpenee.
Kuvassa on Paikkarin torpan seinällä olevat kaulauslauta ja -tukki.
