Perheemme illallispöydässä äitini kertoi Toinin soittaneen. Toini oli aloittanut uuden harrastuksen - "hän sellainen jokapaikanhöylä". Minä, pieni tyttö, ihmettelin mielessäni - "mikä on jokapaikanhöylä". Kuuntelin tarkkaavaisena vanhempieni puhetta. Toinin uusi harrastus oli posliininmaalaus. Isäni oli aivan ihmeissään, koska se vaatii keskittymistä ja tarkkaavaisuutta, -"ettei vain kävisi kuten jatko-opinnoille, jotka aloititte yhdessä". Kun opintoihin liittyi saksankielisen kirjan tenttiminen, niin Toini luovutti, -"onneksi Sinä suoritit opinnot loppuun". Toini maalasi elämänsä loppuun saakka. Minulla on vieläkin Toinin maalaama lautanen, sellainen harrastelijan tekemä (ei kuvassa).
Toini, jokapaikanhöylä, lauloi kirkkokuorossa. Kirkossa käydessämme tunnistin hänen äänensä ylitse muiden. Ilmeisesti hänen yksityiset laulutuntinsa lähikaupungissa tekivät ääneen voimaa, joka muita puuttui. Toini oli aktiivinen kokoomuslainen ja kuului kunnanvaltuustoon teemanaan "Toini toimii taas". Kukaan ei uskonut hänen tutustuneen asioihin, mutta hän oli mukava ja äänesti muiden mukana. Toini oli mukana Martoissa ja puutarhayhdistyksessä. Hänellä oli miehensä kanssa viisi lasta, joiden pieniksi jääneitä vaatteita hän vei paikalliseen lastenkotiin, jossa toimi eräänlaisena kummina. Toini oli urheilullinen. Hän kävi miehensä kanssa pelaamassa lentopalloa viikoittaisessa työtovereiden porukassa ja useita kertoja viikossa iltakävelyllä. Äitini kanssa he muistelivat joukkueensa juoksemista korkeakoulujen välisissä kisoissa. Toini oli mukana useissa käsityökerhoissa ja ompeluseuroissa. Monia harrastuksia hän aloitti, kuten venäjän kielen, joka kuitenkin lopahti lyhyeen kirjaimien hankaluuden vuoksi.
Toini oli opettajana kansakoulussa. Hän asui perheensä kanssa isossa talossa. Harrastuksia tuli ja meni. Toini perheineen kävi kylää lukuisien tuttavien kanssa. Ystäviäkin tuli ja meni. Toinin miehellä oli menestyvä pieni yritys, joten kotia pyöritti kotiapulainen ja lastenhoitaja. Suursiivoukset teki siivoja. Joululeivonnaiset valmisti koulun keittäjä. Toinin tiedoissa oli suuria puutteita, koska hän ei lukenut kirjoja tai lehtiä. Tuohon aikaan ei vielä ollut monessakaan paikassa televisiota. Radion kuunteleminen taisi jäädä häneltä lauantain toivottuihin. Tietämättömyys paljastui hänen puheestaan, joka oli lähes taukoamaton. Toinin ansiosta opin muutaman vuoden iässä, mikä ero on improvisoinnilla ja inspiroinnilla. Hän oli innokas käyttämään sivistyssanoja, joiden merkityksen äitini kertoi minulle jälkikäteen. Samalla äitini opetti, että kannattaa käyttää suomenkielistä sanaa silloin, kun sellainen on olemassa. Näistä asioista päättelin, että jokapaikanhöylä on sellainen, joka on monessa mukana ja sählää siellä sun täällä.
Wikipediassa todetaan jokapaikanhöylällä olevan monia taitoja, mutta hän ei ole huippuosaaja missään. Spesialisti päihittää aina jokapaikanhöylän. Henkilö, joka on taitava monessa asiassa, on yleisnero. Wikipedia mainitsee esimerkkinä yleisnerosta Leonardo da Vincin. Minä sammattilaisena Elias Lönnrotin. Sanana jokapaikanhöylä on kuvaava. Höylä vuolee lastuja puusta. Käsittelee vain pintaa. Juustohöylän tehtävä on samanlainen: ohuita siivuja juuston pinnasta, kurkusta tai muusta sopivan rakenteisesta elintarvikkeesta. Kun yrityksessä karsitaan kuluja "juustohöylä"-periaatteella, niin uudistumista ja turhien asioiden karsimista ei tapahdu, vaan kaikkia kuritetaan vähän. Voisikohan henkilöä, joka toimii netissä harkitsematta ja kaikkialla, kutsua jokapaikanhiomakoneeksi? Siitähän lentää pieniä hiukkasia lastujen sijaan laajalle alueelle.
