Sunnuntaina 17.10.2021 oli Hesarissa Anna-Stina Nykäsen kirjoitus kaupan rakenteen muutoksesta, ja esimerkkinä maalaiskylistä oli Rautalampi. Kaupoista mainittiin kaksi, jotka olivat olemassa jo lapsuudessani 1960-luvulla. Olemme joskus keskustelleet, että tuohon aikaan Rautalammilla oli pääraitin varrella 17 kauppaa. Mietin, mitä niistä muistan. Rautalammin pääraitti oli hiekkatie, jonka varrella oli viisi katuvalopylvästä. Seuraavat liikkeet, ja mitä muuta reitin varrella oli, muistan. Aloitan kylän Jyväskylän puoleisesta päästä ja etenen oikean puoleisten liikkeiden mukaisesti, koska suurin osa kaupoista valitussa kulkusuunnassa oli oikealla puolella.
Kuvassa reitin lähtöpaikka Rautalammin pääraitilla talvella 1961. Syyskuussa valmistunut omakotitalomme, joka maalattiin seuraavana kesänä vaaleaksi. Ensimmäiseen liikkeeseen matkaa runsas sata metriä.
Ensimmäisenä kaupoista oli Punkin sekatavarakauppa, jossa kävin joskus ostamassa lakritsipatukoita tai "pennin" nallekarkkeja. Kauppa oli kouluikäisten suosiossa, olihan se lähinnä keskuskansakoulua ja kansalaiskoulua. Joinakin kesinä kaupalla oli jäätelökioski. Punkin kaupan edustalla oli katuvalotolppa, ja siitä lähti tie, joka johti aina Äijäveden rannalla sijainneeseen pappilaan saakka. Seuraavana oli Lyyran kukka- ja hattukauppa, jossa myytiin paperipäällysteisiä toffeekarkkeja hintaan viisi penniä. Kaupparakennuksessa oli vuokrahuoneita. Seuraavana oli Nikkilän sekatavarakauppa, joka 1960-luvun alussa vaihtui Valosuon kenkäkaupaksi. Yrjö Valosuo ja Nikkilä olivat veljeksiä, joista toisella oli liikerakennus Rautalammilla ja toisella Keiteleellä. He vaihtoivat paikkakuntia liikkeineen. Tien toisella puolella oli talo, jossa oli joskus 1940-luvulla ollut matkailijakoti. Tuohon aikaan siinä oli vuokralaisia ja vähän aikaa kampaamo.
Eteenpäin mentäessä oli Laineen tekstiililiike. Rakennus oli ainoita liikerakennuksia, jossa ei asunut kauppias tai työntekijöitä. Kaupan omistaja eleli Suonenjoella, jossa heillä oli myös liike. Myymälänhoitaja kävi töissä polkupyörällä monen kilometrin päästä. Me ostimme joskus tuosta kaupasta käsityötarvikkeita. Toisella puolella tietä oli pieniä puita kasvava, soinen metsä. Rautalammilla toimi kaksi liikennöitsijää, joista Rautalammin auton tallirakennus ja Jääskeläisen omistajaperheen koti olivat seuraavana.
E-liikkeen paikallinen kauppa, Kansanvoima, oli seuraavana. Aluksi liiketilat olivat kaikki samassa rapatussa kivirakennuksessa, jossa oli myös asuintoja ja toimistotilat. Vastapäätä oli Kansanvoiman kahvila, leipomo- ja asuinrakennus. Rakennukset olivat puurakenteisia vihertäväksi maalattuja. Liiketilasta muistan vain elintarvikeosaston, koska ostimme sieltä silloin tällöin leipomotuotteita. Myöhemmin elintarvikeosastolle rakennettiin kahvilarakennuksen viereen uudet tilat ja kaikkia Kansanvoiman toimintoja laajennettiin. Nykyisin tuolla paikalla taitaa olla uusi liikerakennus.
Kansanvoiman jälkeen lähti tie oikealle, joka johti urheilukentälle ja seurojentalolle. Siellä kulki kaksi pääraitin suuntaista tietä, ja oli jonkin verran asuintaloja. Kulmauksessa oli valokuvaamo. Tien toiselle puolelle rakennettiin 1960-luvun alussa liikerakennus, jossa toimi Posti, Lehtosen baari ja Hotakaisen elintarvikeliike. Hotakaisen kauppa oli valintamyymälä lihatiskeineen. Liikerakennuksen taakse rakennettiin pienkerrostalo. Tämän liikerakennuksen ja hautausmaan kiviaidan välistä lähti tie Vaajasalmelle.
Yhden asuinrakennuksen jälkeen oli Tuomaisen parturi-kampaamorakennus, jossa toimi myös kemikalio. Tämän jälkeen oli Leskisen kirjakauppa, josta ostin kaikki oppikoulun kirjat. Seuraava rakennus oli Rautalammin osuuskaupan kahvila, jota seurasi varsinainen osuuskauppa. Vaaleassa puurakennuksessa oli elintarvike-, siirtomaatavara-, rauta- ja tekstiiliosastot, toimistotilat ja asuintilat. Mitä aukiolla oli, en ole varma, ainakin siinä sijaitsi myöhemmin matkahuolto.
Tien varrella oli matala rakennus, jossa toimi kukkakauppa. Rakennus oli alun perin ollut kolmivuotinen keskikoulu. Osuuspankin rakennuksessa oli Väänäsen elintarvikeliike. Kauppias toimitti kotiin ostokset pienellä ranskalaisvalmisteisella pakettiautollaan. Jos asiakkaalta ei tullut tilausta, niin Väänänen soitti ja kysyi "mitä tuodaan". Osuuspankki oli keskellä ja toisessa päädyssä toimi Eila Reinikaisen lanka- ja vaateliike.
Punaiseksi maalatussa hirsirakenteisessa liikerakennuksessa oli Tuutin kodinkone- ja autoliike. Tuosta kaupasta meille ostettiin televisio, kun lähetykset alkoivat näkyä Rautalammilla. Myöhemmin tuon rakennuksen viereen Tuutti rakennutti valkotiilisen liikerakennuksen, jossa toimi oman liikkeen lisäksi apteekki. Tontin kulmassa oli jäätelökioski ennen alas uimarannalle menevää tietä. Museon pihapiirissä oli tien varrella asuintalo, jossa kävin pianotunneilla. Vaajasalmen tienristeyksestä lähtien on näitä rakennuksia vastapäätä ollut hautausmaa, kirkkopuisto ja kirkko. Kirkkopuiston läpi rantaan kulki tie rannalla sijaitsevaan lastenkotiin.
Pääraitin ja uimarannalle vievän tien risteyksessä olleella kioskilla jäätelöä ostamassa 1960 yhdessä sukulaistädin kanssa. Kioskin muistin, mainoksia en. Jäätelö oli nykyisten kermatölkkien kaltaisissa pakkauksissa ja kooltaan ne olivat muutamia desilitroja. Kuvassa Eevan kädessä olevassa pussissa taisi olla kaksikin pakkausta.
Hesarin jutussa mainittu Hemmingin kelloliike toimi Pilvenpiirtäjäksi nimetyssä talossa. Sieltä meillekin ostettiin kelloja, koruja ja aterimia. Talon toisessa päädyssä oli Honkasen parturi-kampaamo. Vastapäätä oli säästöpankki. Keltaisessa puutalossa oli kirjasto ja jonkin aikaa hammaslääkäri. Vastapäätä oli kunnantalo, jonka vieressä sijainnut apteekkirakennus paloi maan tasalle sinä kesänä, kun olimme muuttaneet Rautalammille. Vanhassa puutalossa toimi KOP. Rakennuksessa oli pankinjohtajan asunto, kuten muissakin pankkien rakennuksissa.
Parin omakotitalon jälkeen oli valkeaksi rapattu matala talo, jossa jonkin aikaa toimi apteekki. Vastapäätä oli omakotitaloja ja Taimela, jonka omistajatahoa en tiedä. Oppikoulurakennuksen jälkeen oli matkakoti ja Kalevan baari. Baarissa käytiin joskus ruokatunnilla. Omakotitalon kellarikerroksessa toimi Kansanvoiman sivumyymälä, jossa oppikoululaiset kävivät karkkiostoksilla. Viimeinen liikerakennus kylän raitilla oli Niskasen sekatavarakauppa. Sieltä koululaiset ostivat makeisten lisäksi Berliinin tai Hollannin munkkeja.
Tallinniemen tie vei oikealle. Mäntyjä kasvavalta harjulta oli näkymä alas järvelle ja asuintaloihin. Tie kaarsi Latsinmäen rinnettä Toholahden sillalle, jota ennen oli kunnanlääkärin asuin- ja vastaanottorakennus sekä tien toisella puolella sairaala. Tietä pitkin pääsi Kuopioon omalla autolla, paikallisten omistamilla Savon Matkan tai Rautalammin Auton linja-autoilla. Mahdollista oli matkata myös konnevetisen Koivurannan Jyväskylä-Kuopion -reitin linja-autolla tai Postiautolla. Näin tehtiin, kun oman kylän tarjonnasta ei löytynyt sopivaa. Tältä näytti Rautalampi seitsemänvuotiaan Tainan silmin. Täytyy joskus käydä katsomassa, mitä tästä on jäljellä!
Kuvassa kirjoittaja kuusivuotiaana lähdössä ensimmäistä kertaa kouluun Rautalammilla 1961.
