Syntymäkotini oli kansakoululla, jossa äitini oli opettajana. Kotimme oli tilava: sali, kaksi kamaria ja keittiö sekä muut ajanmukaiset tilat. Elettiin aikaa, jolloin suuret ikäluokat olivat aloittaneet koulunkäyntinsä. Opettajien koulutusta oli lisätty, jotta kaikkialle saataisiin päteviä opettajia. Maksettiin jopa syrjäseutulisää. Opettajat olivat arvostettuja henkilöitä yhteisössään. Äitini kertoi, kuinka häntä kohdeltiin alle kolmekymppisenä lähikartanon rouvan nimipäivillä papista seuraavaksi arvokkaimpana.
Koko ikäni lähipiiriini on kuulunut opettajia. Oma opettajakokemukseni on viikko ja kaksi päivää abiturienttikeväänä. Tulevalle opiskelijalle palkka oli hyvä, niin myös kokemus. Harkitsin itselleni toisenlaisen uran ja hylkäsin matematiikan tai historian opettajan ammatit. Noista ajoista ovat yhteiskunta, koulutus, opettajuus, perheet ja lapset muuttuneet melkoisesti.
Olen kuullut, että eri puolilla maatamme on puute pätevistä opettajista. On kouluja, joissa jopa puolet opettajista on epäpäteviä tehtäväänsä. Varakkaat kunnat kilpailevat palkoilla. Pätevät opettajat, joilla on maisterin koulutus, ovat joutuneet tukalaan tilanteeseen. Palkkakehitys on polkenut paikoillaan. Pedagoginen vapaus on kadonnut, kun eri tahot puuttuvat opetukseen: opetusalan järjestöt, kuntien opetuspäälliköt esikuntineen, yritykset, yhteisöt, vanhemmat. Näillä kaikilla on oma lusikkansa sopassa. Kun tähän lisätään epäpätevien opettajien suuri määrä, niin ei ole ihme, että oppimistulokset heikkenevät. Epäpätevillä "opettajilla" tärkein motiivi lienee varmistaa työpaikkansa seuraavallekin lukukaudelle ja mielistellä rehtoreita, oppilaita ja vanhempia.
Minua ihmetyttää suuresti se, että opettajaksi voi kutsua itseään kuka vain. Ei tarvita pätevyyttä sen enempää opetettavasta aineesta kuin pedagogiikasta. Lapsuudessani nämä henkilöt olivat ohjaajia tai neuvojia ja heillä oli substanssi hallussaan. Itselläni on viime vuosilta kokemusta lähinnä kielten ja taideaineiden opetuksesta. Kielten opettajaksi kelpaa, jos on ulkomaalainen puoliso. Vuosia sitten menin saksan kertauskurssille. Oma saksan kielen taitoni on erittäin hyvä. Opettajana oli henkilö, jolla oli "kyökkisaksa" hallussa, mutta kielioppi täysin hukassa. Monelle jäi kurssilla varmasti vääriä käsityksiä datiiveista ja akkusatiiveista. Oma kurssini jäi kesken, se oli niin turhauttavaa. Taiteen opetuksessa useat kurssit ovat olleet opettajille keskustelukerhoja. Aluksi ajattelin, että opettajat haluavat tehdä oppilaansa riippuvaisiksi itsestään ja näin taata työnsä vielä tulevinakin vuosina. Sittemmin olen havainnut, että esimerkiksi värioppi on ollut näiltä "opettajilta" hukassa. Onneksi nykyisin löytyy nettikursseja ja minulla on mahdollisuus saada erinomaista opetusta. Kiitos teille osaavat opettajani siellä kaukana!
Psykoterapeutit ovat toinen ryhmä, jonka nimikkeiden villi käyttö ihmetyttää minua. Minun ajatusmaailmassani psykoterapeuteilla on psykologin tai lääkärin koulutus, jonka lisäksi koulutusta on täydennetty psykoterapian ja psykoanalyysin menetelmien koulutuksessa. Kävin itse yli kaksikymmentä vuotta sitten työnohjaajan koulutuksen. Kaksivuotinen koulutus antoi menetelmäosaamisen työntekijöiden auttamiseen ja työyhteisöjen ongelmatilanteiden ratkaisuun. Tuolloin opin, että terapian tarpeessa olevat tulee ohjata koulutetuille terapeuteille.
Nykyisin voin lukea nettimainoksia, joissa erilaiset "terapeutit" tarjoavat palveluksiaan. Mainoksissa kutsutaan keskustelemaan terapeutin kanssa, jolla on kokemusta perheenäitinä ja joka on käynyt lyhyen, mutta kalliin opiskelun. Kun tutkin opiskelun tarjoajan nettisivuja, niin terapeutiksi valmistuu viidessä tai kahdeksassa lähiopetuspäivässä. Olen sitä mieltä, että noiden opintojen tarjoaja käyttää ihmisiä hyväkseen sekä hyväuskoisia opiskelijoita että näiden tulevia asiakkaita.
Tämän ajattelun laukaisi tilaisuus, jossa yritystoimintaan liittyvä koulutus ilman ennakkoilmoitusta muuttuikin meditointi-istunnoksi täysin yllättäen. Silmät käskettiin sulkea ja pälpätys alkoi. Pidin silmäni auki ja näin tuon kauheuden. Tiesin kahdella osallistujalla olevan elämässään vaikea vaihe ja he romahtivat. Muutaman päivän pohdin tuota puoskarointia. Olin tosi vihainen. Terve ihminen voi valita rentoutuskeinokseen hieronnat, äänimaljat, meditaation tai vaikka keskustelun niin kutsutun terapeutin kanssa, mutta henkisesti tai fyysisesti sairas ihminen tarvitsee pätevän avun itselleen. Samaa voi sanoa niin lasten kuin aikuisten opetuksesta. Jokaisella on oikeus pätevään opettajaan. Pätevät opettajat ja terapeutit ovat opiskelleet vuosia yliopistoissa ja ovat suorittaneet vähintään maisteritasoiset opinnot. Kutsuttakoon epäpäteviä ohjaajiksi, neuvojiksi tai opastajiksi. Eihän bussinkuljettajaksikaan voi hypätä matkustaja, joka on joskus nähnyt bussia ajettavan. Annettakoon arvo ammatilliselle osaamiselle.
