perjantai 7. syyskuuta 2018

Suvaitsematon?

En pidä siitä, että naapuruston kissat kakkaavat puutarhaani - olen siis suvaitsematon.
Kiusaannun, kun koira hyppii minua vasten - olen siis suvaitsematon.
Ihmettelen ääneen, että alle viisivuotiaat lapset saavat yksin pyöräillä autotiellä - olen siis suvaitsematon.
Ihmettelen, että äiti lapsen kanssa liikkuessaan, näprää kännykkäänsä - olen siis suvaitsematon.
En hyväksy, että vain osa liikennerikkeistä on vaarallisia muille tiellä liikkujille - olen siis suvaitsematon.
Argumentoin faktoilla, kun olen jonkun kanssa erimieltä - olen siis suvaitsematon.
Pidän kiinni tekijänoikeuksistani - olen siis suvaitsematon.

Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään. Suvaitsematon sanalle on tullut uusi merkitys. Monelle se tarkoittaa ihmistä, joka on hänen kanssaan erimieltä. Joskus kuvittelen, että se on helpoin tapa vaientaa toinen. Jos sanot toisen olevan suvaitsematon, saatat olla sitä itse.

Minulle suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että ymmärtää ja hyväksyy toisen ihmisen mielipiteet, ihonvärin, poliittisen näkemyksen, elämäntavan ja uskonnollisen vakaumuksen joitakin asioita mainitakseni. Itse en aina ole suvaitsevainen. Esimerkiksi ammattiyhdistykset ovat monessa asiassa minulle kauhistus.

Olen elämäni aikana tavannut kolme ihmistä, jotka todella ovat suvaitsevaisia, siten kuin minä ymmärrän. He ovat edesmennyt äitini, sisareni Leena ja ystäväni Eija. Äitini ymmärsi ihmisten lähtökohdat ja osasi kohdata heidät oikein. Sisareni puhuu kaikille ihmisille myös muiden hyljeksimille. Eija auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan. Esimerkkejä siitä miten heille kaikille ihminen on ihminen, vaikka elämä olisi kohdellut näitä ihmisiä kaltoin tai näiden ihmisten näkemykset poikkeaisivat heidän näkemyksistään. Kukaan heistä ei ole hyväuskoinen hölmö, vaan mitä humaanein ihminen, mikä tarkoittaa suvaitsevainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti