Alma oli isoäitini ikätoveri ja hyvä ystävä. Hän oli myös isoisäni sisarpuolen tytär. Hänestä ei koskaan puhuttu serkkuna tai tätinä. Hän oli Alma. Alman elämä oli traaginen. Hän menetti isänsä hyvin varhain. Äitinsä, isoäitinsä ja enonsa hän menetti ennen kuin täytti kolmekymmentä vuotta. Tädit ja serkut olivat hänen läheisimpiä sukulaisiaan.
Alma Nikun talon puutarhassa 1900-luvun alussa Anna Nevanlinnan ottamassa kuvassa.
Alma oli lahjakas lapsi. Koulutodistuksessa oli vain ysejä ja kymppejä. Alman musikaalisuus toi hänelle voittoja laulukilpailuissa. Kansanopiston kronikassa 1920-luvulla pojat kirjoittivat "Alman laulunääni yli muiden helää. Sellainen tyttö vaikka kanttorina huoleti voisi elää." Alman esikuvia laulajattarina olivat "Ruotsin satakieli" Jenny Lind ja Elna Eliasson. Alma oli läsnä laulajatar Elna Eliassonin ensikonsertissa Helsingin Yliopistolla 14.11.1935. Alma lauloi yksin, kvartetissa ja kuoroissa.
Alma oli harras kristitty. Tämä oli hänen elämänsä kivijalka. Alma palveli Herraansa ja ihmisiä. Työuransa hän teki koti- ja talousapulaisena. Joku voisi sanoa: hukattu lahjakkuus. Alma vietti paljon aikaansa Vivamossa kursseilla. Almalta jäi paljon kuvia ja materiaalia Vivamosta. Alman pitkäaikainen koti oli Turussa.
Kuvassa näkymä Alman kodin parvekkeelta.
Alman kotikirkko oli Turun tuomiokirkko ja tuomiokirkkoseurakunta.
Alman rakkaus kotiseutuaan Sammattia kohtaan ei koskaan ehtynyt. Alma oli Helsingissä asuessaan 1930-luvulla perustamassa Sammattiseuraa ja kuului seuran ensimmäiseen hallitukseen. Alma toimitti Sammatin sanomat numeron 2. Näitä lehtiä on säilynyt viisi numeroa.
Kävimme monena kesänä Alman kanssa Sammatissa, ja 1980-luvulla myös Miinan mökissä. Almalle oli tärkeää käydä isoäitinsä pienessä talossa Haarjärvellä. Talon uudet omistajat ottivat meidät joka kerta sydämellisesti vastaan. Tästä olen vieläkin heille kiitollinen. Matkamme jatkui Miinan mökille, jossa ensimmäisessä käsityönäyttelyssä vieraillessamme Alma kertoi Miinasta, johon Alma oli lapsena tutustunut. Miina oli antanut Almalle pienen muistoesineen. Paikkarin torpalla Alma kertoi Elias Lönnrotista ja torpan historiasta. Koivikon kievarissa lounastimme ja jatkoimme matkaa Sammatin kirkkoon. Hautausmaalla Alma kertoi suvun ja tuttavien haudoista sekä puiden historiasta.
Alma jätti sisarelleni ja minulle suuren määrän kuvia ja kirjoituksia Sammatista, suvusta, Sammatin murteesta, luonnosta sekä Elias Lönnrotista. Harmillista, että hänen suurtyönsä Elias Lönnrotista jäi kesken, kun hänen näkönsä heikkeni, eikä hän pystynyt enää lukemaan ja kirjoittamaan. Alman aineistojen avulla on moni sammattilainen asia ja Elias Lönnrotin elämä konkretisoitunut tavalla, jota ei löydä kirjoista ja jota ei nuorena osannut kysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti