Lähipiirini ja monet tuttavani kirjoittavat ahkerasti. Osa on ammattilaisia: kirjailijoita, toimittajia ja äidinkielen opettajia. He tuottavat laadukasta tekstiä, jossa oikeinkirjoitus, kielioppi, teemat ja rakenteet ovat oikeaoppisia. Eräs heistä tekee jokaiseen tekstiinsä virheen, joko kieliopillisesti tai oikeinkirjoitusvirheen. Se on hänen tavaramerkkinsä. Osa kirjoittajista on puoliammattilaisia. He kirjoittavat yhtä hyvin kuin ammattilaiset, mutta ansaitsevat elantonsa jostain muusta. Nämä puoliammattilaiset käyttävät vapaa-aikansa kirjoittamiseen ja kirjoittamisen opiskeluun.
Minä ja muutamat muut, jotka kirjoitamme ahkerasti, olemme amatöörejä. Kirjoitamme, kun siltä tuntuu ja ilmaisemme huolemme tai havaintomme kuten muussa yhteydessä olemme oppineet. Oma kirjoittaminen pohjautuu koulussa opittuun, opiskeluun liittyvien opinnäytetöiden tekemiseen ja työssä kirjoittamiseen. Kaikki nämä ovat vaatineet täsmällistä ilmaisua. Strategiseen kirjoittamiseen sain mentoriltani ohjeen "älä käytä adjektiiveja". Näin ollen olen muutamia kymmeniä vuosia välttänyt laatusanoja. Televisiota katsellessa saatan ajatella, että onpa kaunis ihminen. Kumppani saattaa sanoa "onpa kirveellä veistetty". Samainen kumppani saattaa sanoa "kaunis ihminen" ja minusta hän on pallinaama. Tämä kertoo hyvin sen, miksi asiatekstiin ei kuulu adjektiivit.
Jotkut kirjailijat rikkovat tahallaan oikeinkirjoitussääntöjä. Tämä on heille tehokeino. Jotkut pitävät tekstiään lennokkaana, kun kirjoittamisen sääntöjä rikotaan. On kirjailijoita, jotka eivät käytä pilkkuja. Virkkeissä ei eroteta päälausetta ja sivulauseita. Virkkeet saattavat olla useita rivejä. Hankalaa luettavaa? Joku toinen erottaa päälauseet pilkuilla. Pitkä rimpsu päälauseita muodostaa virkkeen. Hypitään asiasta toiseen ja kaikki samaa pötköä. Sellaista on todella vaikeaa lukea. Tulee välttämättä mieleen Ping Pong. Pöytätennis on nopea peli. Pallo liikkuu puolelta toiselle eikä silmät tahdo pysyä mukana. Kutsun pilkutonta kirjoitusta ja päälauseiden erottamista pilkuilla pisteen sijaan "Ping Pong"-kirjoitukseksi.
Samaan "Ping Pong"-sarjaan luen huonosti taitetut kirjat. Kun tehokeinoina käytetään kaikkea mahdollista: vasen suora, oikea suora, keskitetty, tasareunat ja vielä samalla sivulla, on vaikutelma levoton ja ikävä lukea. Usein se, mitä kirjoittaja tai taittaja pitää hienona, on lukijalle kiusallista. Rauhallinen visuaalinen ilme ja oikeaoppisesti kirjoitettu teksti on helppolukuinen. Tekstistä löytyy rytmi, joka vie mukanaan kuin valssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti