sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Tiikeri

Helmikuun alussa alkoi Tiikerin vuosi kiinalaisessa horoskoopissa. Tiikeri on kiinalaisessa ajattelussa eläinten kuningas ja vuorten valtias. Tiikerillä on ääretön voima, ja se on rohkea. Tiikerin vuoden uskotaan tuovan muutoksia tai ainakin mahdollistavan ne. Tiikeri on uhanalainen kissaeläin. Kiinantiikeriä esiintyy luonnossa vain 10 - 20 eläintä. Bengalintiikeri on tiikerikannan yleisin alalaji. Niitä luonnossa on noin 2500 yksilöä. Muutama päivä sitten MTV3:n uutisten loppukevennyksessä oli kiinantiikerikaksoset, jotka olivat syntyneet eläintarhassa ja ne olivat neljän viikon ikäisiä.

Kolmekymmentäkuusi vuotta sitten sain syliini viiden viikon ikäisen tiikerin. Arvelisin tuon kissan olleen bengalintiikerin, koska tuo hellimishetki tapahtui Ceylonilla tai oikeammin Sri Lankassa Colombossa. Olimme tuolloin parin viikon matkalla Beruwelassa, josta teimme kahdestaan päivän retken pääkaupunkiin. Matkasimme runsaan 50 kilometrin matkan vuokraamallamme autolla, jossa oli kuljettaja ja apumies. Auto oli vaalea, samanlainen farmari kuin sedälläni oli ollut parikymmentä vuotta aiemmin sinisenä. Muistan kaksi kohdetta pääkaupungissa: viiden tähden hotellin, jossa lounastimme, ja eläintarhan. Oikeastaan eläintarhasta muistan vain tuon tiikerin.

Kävellessämme eläintarhan käytävillä sikäläinen työtekijä tuli kysymään meiltä, haluammeko nähdä tiikerivauvan. Tietysti halusimme, ja meidät ohjattiin rakennuksen suojaan. Kissan kokoinen vauveli tuotiin nähtävillemme, kun olimme hieman asiasta maksaneet. Sain tuon pienen tiikerin syliini. Minulle neuvottiin kuinka pidän sen jaloista kiinni, etten satuta itseäni kynsiin. Lasse otti valokuvan siitä hetkestä, kun hellin tiikerivauvaa. Mutta, tuo valokuva epäonnistui, kehitetyllä filmillä oli vain rakeinen heilahtanut kuva. Vieläkin harmittaa. Vaikka kyseessä oli mieleenpainuva kohtaaminen, niin pitäisi kai paheksua tuon työtekijäkaksikon omaa liiketoimintaa.

Saarella liikkuessamme näimme varaaneja teiden varsien kosteikoissa ja vuorisilla alueilla suuria mustia lepakoita laumoittain roikkumassa puissa. Nämä tai muut myöhemmät eläinkokemukset esimerkiksi safarilla Keniassa eivät ole tuon tiikeritapaamisen veroisia. Ceylonilla kuitenkin tapahtui toinenkin ikimuistoinen, uhanalaisen lajin kohtaaminen. 

Eräänä iltapäivänä pieni joukko meitä turisteja lähti rannalle, jossa merikilpikonnan poikaset olivat kuoriutuneet. Ne matkasivat heti mereen. Me pääsimme katsomaan tuota vaellusta. Saimme myös auttaa niitä nostamalla ne hiekalta veteen. Tuo matka on erittäin vaarallinen, koska pedot syövät pieniä poikasia. Niiden oma keino on se, että samaan aikaan useat naaraskilpikonnat munivat jopa 200 munaa samalle hiekkarannalle. Yhtä aikaa kuoriutuvat ja vaeltavat merikilpikonnan poikaset turvaavat toisiaan ja osa pääsee veteen saakka. Ihminenkin voi olla avuksi. Minua kiehtoo ajatus, että jokin auttamani kilpikonna, joka on parhaassa lisääntymisiässä, nousee tänäkin vuonna rannalle munimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti