Oikeastaan aika huvittavaa palata vanhaan kirjoitukseen. Muistelen kuinka me vapaa-ajan tai vakituiset sammattilaiset taistelimme kirkon ja Paikkarin torpan puolesta. Nyt 260 vuotta täyttänyt kirkko uhattiin sulkea talvella. Sammatti sai kuitenkin pitää kirkkonsa avoinna. Kirkkoon liittyy myös Elias Lönnrot, joka saarnasi siellä, kun pappi ei ehtinyt Karjalohjalta. Museovirasto luopui Paikkarin torpasta ja nyt sen aukiolosta vastaa Lohjan kaupunki, Paikkarin torpan tuki ry ja vapaaehtoiset yksityishenkilöt. Kiitos heille, että pieni pala Suomen kulttuurihistoriaa säilyy.
Jotenkin minusta tuntuu, että Guggenheim-hanke Helsingissä polkee paikallaan. Olen aina ollut Guggenheimin museoiden ystävä. Olihan minulla ja sisarellani oma Guggenheim-projektimme, kävimme Guggenheimin museoissa. Osa niistä on jo suljettu. Suljetuista mielenkiitoinen oli vanha pankkisali Berliinissä, koska se poikkesi melkoisesti muista Guggenheim-hankkeista. Suosikkini on Peggy Guggenheimin kokoelmat Venetsiassa. Museota ei ulkoisesti havaitse, vaan se on samanlainen kuin venetsialaiset talot ja maastoutuu kanaalinsa varrelle.
Euroopan suurin Guggenheim-museo sijaitsee Bilbaossa, Euroopan laidalla. Tuskin olisin matkannut Bilbaoon ilman sen Guggenheimia. Museo on mielestäni matkan arvoinen. Helsingin Guggenheim-hankkeen ongelma on sen samankaltaisuus Bilbaon jo olemassa olevan taidemuseon kanssa: molemmat Euroopan laidalla, uusi upea rakennuskokonaisuus kaupungin parhaalla paikalla. Erottaisiko kokoelmat riittävästi museot toisistaan? Mikä tekisi Helsingin Guggenheimista matkustamisen arvoisen? En tiedä riittävästi, että löytäisin ratkaisun.
Riittäisikö se, että Helsinki on profiloitumassa taidekaupungiksi. Mielestäni kuvataiteen tarjonta kaupungissa on mahtava. Ateneum, kaupungin museot, tuleva Amos Rex jne. harvassa kaupungissa on pinta-alaan ja asukaslukuun suhteutettuna yhtä paljon taidetarjontaa. Nautittavaa!
Toivon Helsinkiin Guggenheimia, mutta omaleimaisena ja yksityisin varoin toteutettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti