Otsikko voisi olla myös Paikka, kaksi vai peräti kuusi. Tarvitsin joitakin päiviä sitten opiskeluuni kirjan, joka piti noutaa Helsingin keskustan kirjakaupasta. Nettitilauksen saaminen olisi vienyt liian kauan aikaa. Meillä on kuuden kilometrin päässä moottoritien liittymä, josta kulkee Vainion bussit Kamppiin alle tunnissa, täsmällisesti ja hienosti palveltuna. Ostan usein paikkalipun, jotta saan mieleiseni istumapaikan. Hauskoja tapahtumia on näiden paikkojen suhteen sattunut, vaikka ne on merkitty Varattu -lapulla. Kerran eräs nainen istui varaamani paikan viereisellä paikalla ja oli peittänyt laukullaan Varattu -lapun. Toisen kerran eräs herra oli ottanut Varattu -lapun pois ja istui paikallani, vaivoin hän suostui siirtymään, kun kuljettaja pyysi. Kolmannella kerralla paikallani istui huivipäinen nainen vieressään toinen. Heillä oli pusseja ja kasseja. Tällöinkin kuljettaja joutui käskemään naista siirtymään. Löysin paikan saatuani Varattu -lapun rypistettynä edellisen istuimen verkkotaskusta.
Kirjan ostosmatkalle lähtiessäni ostin lipun netistä ja kiireessä paikan varaaminen unohtui. Kun astui bussiin, aloin etsiä minulle istumapaikkaa, joka olikin hankalaa, vaikka bussi oli puolitäysi. Ensimmäisellä rivillä oikealla istui ikkunapaikalla nainen, jonka laukku oli käytäväpaikalla. Vasemmalla istui nainen ikkunapaikalla myöskin ja hänen laukkunsa oli käytäväpaikan jalkatilassa. Toisella rivillä oikealla istui nainen käytäväpaikalla ja hänen laukullaan oli ikkunapaikka. Vasemmalla puolella nainen istui ikkunapaikalla ja hänen laukkunsa oli käytäväpaikalla. Kolmannella rivillä naiset istuivat ikkunapaikalla. Vasemmalla puolella keskipaikalla oli uusi iPhone kytkettynä valkoisella johdolla pistorasiaan. Oikealla puolella käytäväpaikalla oli vanha kiinalainen. Katsoin eteenpäin - kaikki paikat olivat varattuja joko ihmiselle tai laukulle. Päätin istua vanhan kiinalaisen päälle. Kun olin asettamassa ahteriani tälle istuimelle, niin ikkunapaikalla istunut nainen nappasi kännykkänsä pois.
Varauduin käymään kahdessa paikassa etsimässä kirjaa itselleni Suomalaisessa ja Akateemisessa. Sain kirjan ensimmäisestä, joten toinen paikka oli turha kuten bussinmatkustajilla. Matkatavaroille on bussissa olemassa paikkansa ja käsilaukun tai kännykän voi pitää sylissään. Jos haluaa koko penkkirivin yksin, niin voi varata lipun oston yhteydessä paikan ja istua sitten viereiselle paikalle.
Tietenkin kirjakaupan lisäksi oli toinenkin paikka, jossa kävin. Tein isäni kanssa treffit Oodiin. Tapasimme siellä ja päätimme tutustua paikkaan kunnolla. Ylimmässä kerroksessa minulla oli tarvetta käydä asioilla. Tiesin paikan olevan sukupuolineutraalin. Menimme isän kanssa yhdessä kohti toilettia, edellisestä kerrasta taisikin olla kuutisen kymmentä vuotta. Emme päässeet vielä ovesta sisälle, kun kaksi brittiherraa alkoi kertoa, että ne ovat unisexpaikkoja. Herroja kuunnellessa ovesta tuli järkyttynyt brittirouva, joka kertoi olleensa ainoa nainen monen miehen joukossa. Minulle jäi sellainen kuva, että näille turisteille jäi hienosta Oodista mieleen vain tuo vessa.
Lohjalla avattiin pari viikkoa sitten uusi kauppakeskus, jossa on myös ravintola. Menimme kolmestaan kokeilemaan paikkaa. Ravintola näytti tyhjältä, mutta meille ei ollut paikkaa, koska isoissa vähintään kuudenhengen pöydissä istui yksi tai kaksi ihmistä. Pöydät olivat yhdistettyjä kahden- ja neljänhengen pöydistä tai jättikokoisia pyöreitä. Jonotimme ja saimme paikan. Tuntuu hassulta, että yhdistettyjen pöytien välissä ei ole pientä väliä. Silloin käyttöaste olisi aivan toinen.
Tästä voinkin heittää itse kullekin pohdittavaksi montako paikkaa tarvitset? Asumiseen? Istumiseen? Ruokailuun? Matkustamiseen? Milloin yhden paikan politiikassa mennään liian pitkälle? Tähän viimeiseen kysymykseen vastaisi varmaan mielellään tapaamani iäkäs brittirouva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti