Olenko minä tosikko ja pilkunviilaaja. Olen. Pakko myöntää. Luin viikonloppuna sekä Hesaria että facebookia. Hesarissa oli pieni kirjoitus hallitusohjelmasta ja toteamuksesta "pilkkuakaan ei tarvitse muuttaa". Toimittaja kertoi, että tämä olisi tarpeen, koska tekstistä puuttuu pilkku. Innostuin lukemaan hallitusohjelmaa netistä. Sattuman varaisesti löysin yhdyssana- ja pilkkuvirheitä. Nykyajan tekstiksi hyvin kirjoitettua, mutta ne virheet häiritsevät lukemista.
Samassa lehdessä oli toinen kirjoitus, jossa puhuttiin kielen köyhtymisestä. On olemassa paljon sanoja, joita nuoret ihmiset ja koululaiset eivät ymmärrä. Mitä tarkoittaa makeisvero, kun sana makeinen on outo. Karkki ja karkkipäivä sen sijaan ovat tuttuja ja jokapäiväisiä sanoja. Törmäsin eräässä nettipäivityksessä sanaan nuorikko. Asiayhteydestä päättelin, että kirjoittaja tarkoitti esikouluikäistä tytärtään. Netistä löytyikin paljon pohdintoja sanan merkityksestä. Vaikkei kyseessä ole aivan jokapäiväiseen kielenkäyttöön kuuluva sana, niin hämmästelen kuitenkin.
Tietenkin on olemassa paljon uusia sanoja, jotka liittyvät nettiin ja peleihin. Näistä osa on helppo johtaa ja ymmärtää, mutta saattaa olla sellaisiakin, jotka jäävät hämärän peittoon. Uusia ja kummallisia sanoja löytyy myös erilaisten potkulautojen käyttöön liittyen. Tuntuu siltä, että nopeasti kehittyvässä ja muuttuvassa maailmassa sukupolvien välinen kielellinen kuilu kasvaa yhä nopeammin.
Lopuksi täytyy todeta, etteivät nämä minun tekstini ole virheettömiä. Näistä löytyy yhdyssanavirheitä, mutta vähemmän välimerkkivirheitä. Kotoa tulee heti palaute. Onneksi olemme samanlaisia pilkunviilaajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti