Miehelle auto on perheenjäsen. Autosta huolehditaan - pestään ja puunataan. Autoa ruokitaan - lisätään polttoainetta, öljyä ja muita nesteitä mitä ne sitten ovatkin. Auto katsastetaan ts. viedään vuosittaiseen terveystarkastukseen. Auton arvoa arvioidaan. Auton sukulaisia tarkkaillaan liikenteessä, montako serkkua näkyy.
Nykyisissä autoissa on paljon ominaisuuksia, jotka ihastuttavat maskuliinista auton omistajaa. Auto käskee kuljettajaa pitämään kädet ohjauspyörällä tai pitämään kahvitauon. Samaa auto voi toistaa muutaman kilometrin tai minuutin välein. Mies tykkää, että ne ovat auton hienoja ominaisuuksia. Jos vieressä istuva puoliso tekisi saman, huomauttaisi asioista monta kertaa, niin hän nalkuttaisi. Naisen mielestä auton paras ominaisuus on se, että takaluukku aukeaa itsestään ja ostoskassit saa helposti autoon.
Auton navigaattori kertoo miehen ajavan ylinopeutta. Mies inttää "en aja". Tämä toistuu, kun nopeus vaihtuu. Tämäkin on ominaisuus, vaikkakin aiheuttaa riitaa auton ja miehen välille. Vieressä istuva nainen ei ole aivan yhtä tyly. Nainen huomauttaa tarvittaessa "jarruta hyvä mies". Tämä saa miehen naurahtamaan, että "meillä on toinenkin navigaattori".
Naiselle auto on väline, jota käytetään silloin, kun omat jalat eivät riitä kävelyyn tai polkupyörällä ajamiseen tai julkista liikennettä ei ole. Monelle miehelle auto on esine, joka kuvaa miehen menestystä ja kyvykkyyttä. Nainen muistaa autostaan värin. Mies muistaa rekisteritunnuksen, kiihtyvyyden nollasta sataan ja hevosvoimat. Nainen ihmettelee, että eihän autossa ole hevosia. Olen kerran sortunut miehiseen statusautoon. Silloin piti saada kirkkaan punainen Audi -urheiluauto. Se kuulkaa tytöt kulki kovaa, reilusti yli 200 kilometriä tunnissa - enkä vielä ottanut kaikkea irti. Selvyyden vuoksi Saksassa Autobahnalla, ei ylinopeutta.
Kuvasin vuosia sitten työhuoneeni ikkunasta, kun miehet paikkasivat katua. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti