Näistä lähtökohdista minulle puutarha tarkoittaa konkreettisesti sanoja PUU ja TARHA. Puutarhassa on puita, pensaita, koriste- ja hyötykasveja. Kaikkea on runsaasti, on rehevää, mutta ei välttämättä aivan pedantisti hoidettua. Puutarhoja, joita ihailen, löytyy esimerkiksi Napolinlahden ympäristöstä. Siellä viljellään kolmessa kerroksessa: alimmaisena on perunaa, sipulia ja muita hyötykasveja, keskimmäinen kerros on viiniköynnöksiä ja ylimmäisenä kasvavat oliivipuut, seassa hieman kukkia ja sitruunapuita.
Uusi naapuri ehti ensin jo helmikuussa, jolloin alkoi puiden kaataminen, juurien nostaminen ja mullan ja soran ajaminen. Pörinää ja tärinää yli kolmen viikon ajan. Onneksi puiden kaataminen tehtiin lintujen pesinnän suhteen sopivaan aikaan. Eräs ystäväni kertoi hänen naapurinsa kaadattaneen pihapuunsa toukokuun lopussa, mikä aiheutti harmia pesiville linnuille. Viihtyisä puutarha vaihtui kaksiosaiseksi kentäksi, jossa on multaosa ja sorapintainen osa. Tämä ei täytä minun kriteereitäni puutarhasta, koska ei ole puita eikä muitakaan kasveja. Ilmeisesti kyseessä on moderni versio pihamaasta. Tämä tärinä ja pörinä teki minusta luonnonmukaisen puutarhanhoidon ystävän. Niinpä täydessä yhteisymmärryksessä sovimme, ettei meille tule kaivuria.
Kun luovuimme kaivuriajatuksesta, niin päätimme ensimmäiseksi, että teemme uudistamisen perinteisin työkaluin ja omin voimin. Aikaa saa kulua niin kauan kuin on tarpeen. Aloitimme puutarhan siivouksen sammalenpoistosta. Tällöin totesin, että turhaan olisimme syksyllä haravoineet lehdet, nehän lähtevät nyt samalla. Mitä mainioin väline sammalenpoistolle sekä juurien ja kantojen poistamiselle on vanhanaikainen perunakuokka, jolla joskus on tehty perunavakoja. Muita hyödyllisiä välineitä ovat pistolapio, erilaiset haravat, kirves, puukko ja saha. Roskaa tulee ja kunto kasvaa. Käsin poistaessa voi eri tuotteet lajitella omiin säkkeihin: haravointijäte, juuret ja oksat. Kuinka helppoa nämä onkaan viedä oikeisiin kohtiin jäteasemalla. Vielä on paljon tehtävä, jotta voimme kylvää uutta nurmea, mutta joitakin pensaita olemme jo istuttaneet. Uusien ruusujen valitsemista ja istutusta odotan innolla.
Näen tässä lähestymistavassa vain hyötyjä. Toimintamme saastuttaa mahdollisimman vähän. Kaikki jäte kierrätetään optimaalisesti. Oma kunto kohenee, kun lihakset saavat toimintaa. Ei tarvitse murehtia koronan takia suljettujen liikuntapaikkojen perään. Minimoimme täten kontakteja. Lintujen laulu kuuluu. Oman työn jälki näkyy ja siitä voi iloita. Kaikkein parasta on se, että samalla kadulla muutaman talon päässä on talo, jonka puutarhassa uudet asukkaat poistavat puiden kantoja ja juuria lihasvoimalla. Luonnonmukainen puutarhanhoito on siis kivaa ja trendikästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti