Tutkin viikonloppuna isoäitini jäämistön valokuvia. Kuvia oli paljon kymmenien vuosien ajalta. Oli kuvia häistä ja hautajaisista, tutuista ja tuntemattomista niin kotimaassa kuin ulkomailla. Jotenkin oli sykähdyttävää, kuinka paljon oli erään isoäidin ystävättären lähettämiä kuvia Yhdysvalloista 1950-luvulta isoäidin kuolemaan saakka. Oli äidin luokkakuvat ja Saara-tädin kuvat pikkutarkoin merkinnöin. Kun laitoin kuvalaatikkoa pois, sieltä putosi pieni mustavalkoinen kuva. Kuvassa ei ole yhtään ihmistä, kuvassa on hautakumpu runsaine kukkalaitteineen ja taustalla Elias Lönnrotin hauta.
Minua kiinnosti kovasti voisiko hautajaiskuva olla isoäitini vanhempien hautajaisten ajalta. Heidän hautansa on lähellä Lönnrotin hautaa, mutta onko suunta oikea. Kumppanini läksi tutkimaan hautausmaalle ja minä tutkin tietoja netistä ja sukututkimuspapereista. Keksin jotain ja niin me molemmat olimme pian tutkimassa hautoja. Oikea löytyi. Kyseessä oli isoäitini vanhimman sisaren perheen hauta. Tämä sisar oli 29 vuotta isoäitiäni vanhempi ja kuollut paljon ennen syntymääni. Näin ollen hän ja hänen perheensä oli jäänyt minulle vieraaksi tai en ollut osannut yhdistää ihmisiä oikein. Henkilö, joka oli isoäitini ikätoveri ja hyvä ystävä, olikin isoäidin sisaren tytär. Isoäitini puhui hänestä usein, mutta en muista olenko tavannut hänet. Näitä isoäidin ikäisiä ihmisiä oli paljon perhejuhlissa, enkä aina tiennyt sukulaisuussuhteita. Tässäkin tapauksessa isoäiti oli kyseisen ikätoverinsa täti. Tätä ei varmaankaan kerrottu, koska isoäiti halusi olla nuorekas eikä häntä saanut kutsua mummoksi tai mummiksi. Meille lapsenlapsille hän oli mamma tai fammu.
Tämä uusi tiedossani oleva sukulaisperheen hauta ei jättänyt minua rauhaan. Isoäidillä oli 13 sisarusta, josta seitsemän eli aikuisiksi. Kolmeen veljeensä ja heidän perheisiinsä oli isoäidillä läheiset välit. Kahden veljen perheillä on perhehauta läheisellä kirkkomaalla, kolmannella on muualla. Nämä olen tiennyt koko ikäni. Nyt tiesin vanhimman sisaren tarinan. Entä ne kolme muuta sisarta. Kaikkien kohtalon tiedän nyt pääpiirteissään. Yhden sisaren perheen haudan löysin läheiseltä kirkkomaalta. Tämäkin sisar oli kuollut paljon ennen syntymääni. Näiden henkilöiden elämänkaaren selvittäminen ei ole helppoa, koska tiedot ovat osittain alle sata vuotta vanhoja. Täytyy miettiä, mitä kaikkia kanavia on käytettävissä ja miten kohtalot löytyvät.
Näin kävi, kun suljin huolimattomasti täpötäyden valokuvalaatikon ja pieni taittunut valokuva putosi lattialle. Valokuvalaatikon kannessa on sisäkuva Paikkarin torpasta. Kerron ehkä lisää henkilöistä ja taloista, kun tiedän enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti