Isoäidin herkut - osa 2

Yleisön pyynnöstä jatkan kertomustani isoäidin ruuista. Tässä sijat 4 - 10. Ruuat on isoäitini valmistanut 1910-luvulta peräisin olevan oppinsa perustella, toki 1960-luvulle sovitettuina. Silloista ruokaa voisi kuvata lähiruuaksi, joka valmistettiin huolella tuoreista raaka-aineista. Myös siisteys oli ruuanlaitossa tärkeää. Laitan tähän kuvan Sumppeen leipureista 1930-luvulta. Tunnistan kuvista vain isoäitini, joka jäätyään leskeksi alle 40-vuotiaana työskenteli jonkin aikaa Sumppeella. Kuvasta näkee kuinka siististi leipurit olivat pukeutuneet valkoisine esiliinoineen ja päähineineen.

Kuva Isoäidin arkistosta. Isoäiti takana vasemmalla, muita en tunne.

 

Sijalle 4 pääsee paistettu silli. Silli oli kaupan sillitynnyristä ostettu nk. rasvasilli. Vielä 1960-luvulla oli suuri uutinen, kun sillilaivat palasivat saaliinsa kanssa ja kaupasta oli saatavissa uutta silliä. Rasvasilli oli kokonainen silli, joka putsattiin kotona. Sillistä jäi käytettäväksi kauniit fileet. Samanlaisia saa nykyisin ostaa muoviin pakattuina. Sillifileet käärittiin voipaperiin ja pakettia paistettiin kuumalla valurautaisella paistinpannulla käännellen, ettei paperi pala. Pehmeiksi paistetut sillifileet laitettiin pitkulaiselle kalavadille. Päälle silputtiin ruohosipulia ja lorautettiin kermaa. Mitä parhain lisuke varhaisperunoille oli siinä. Vahva kilpailija tälle sijalle oli voissa paistetut tuoreet silakat.

Koko suvun ja tuttavapiirin mukaan legendaariset "Mamman lihapullat" pääsevät sijalle 5. Ne olivat eriomaisia kuten äitinikin tekemät lihapullat, mutta eivät kuitenkaan minun listallani pääse tämän korkeammalle. Näitä erinomaisia lihapullia voi edelleenkin saada isäni valmistamana. Ilmeisesti äitini opetti ohjeen isälleni. Meillä asuva herrahenkilö tekee myös hyviä lihapullia, jotka paranivat huomattavasti, kun hän korvasi sipulikeittojauheen oikealla sipulilla.

Jokaisella aterialla isoäiti tarjosi jälkiruokaa. "Ottakaa jälkiruokaa, se sulattaa ruoan", näin hän totesi lohjalaisittain. Isoäidin jälkiruuat olivat kiisseleitä, jotka oli valmistettu oman puutarhan antimista, omena, kirsikka, herukat, raparperi. Joskus syksyllä oli tarjolla omenariisipuuroa. Jälkiruuat pääsivät sijalle 6. Listani kärjessä on pääsiäisen ajan jälkiruoka, omenamämmi.

Sijalle 7 pääsee isoäidin valmistama pannukakku. Pannukakkua isoäiti valmisti, jos oli jäänyt jäljelle manna- tai riisipuuroa. Pannukakku oli paksua ja se oli maustettu kardemummalla. Kuulostaako tutulta? Ahvenanmaan pannukakkua! Samanlaista tehtiin myös Sammatissa tai Lohjalla. Toinen isoäidin valmistama kardemummaherkku oli tavallinen pulla. En kuitenkaan kutsuisi sitä tavalliseksi, se oli erinomaista.

Isoäidin valmistamista keitoista muistan kesäkeiton. Se oli valmistettu kesän ensimmäisistä kasviksista. Erinomaisesti valmistettu keitto pääsee sijalle 8. Muita isoäidin keittoja en muistakaan. Laatikkoruuista mieleeni tulee ensimmäisenä silakkalaatikko ja kaalilaatikko. Laitan kaalilaatikon sijalle 9. Sijoittumiselle on se syy, että kaaliruokien valmistus on periytynyt minulle saakka. Äitini valmisti erinomaista kaalilaatikkoa ja niin kutsuttua kaalipataa. Kaalipata on kesäkeittiöissä helppo, seurustelun ohessa valmistettava ruoka. Nyt aikuisena on nautinnollista istua valmistamassa tätä ruokaa ja nauttia ystävien seurasta ja vaikka valkoviiniä siinä ohessa. Padassa paistetaan jauhelihaa. Liha maustetaan suolalla. Vähitellen ja pienin annoksin lisätään suikaloitua varhaiskaalia. Kun kaikki kaali on lisätty maustetaan seos valkopippurilla ja siirapilla. Hyvin kypsytettynä tuo ruoka vie kielen mennessään.

Kaalilaatikosta pitää kertoa tarina siitä, kun ehdotin nykyiselle kumppanilleni vuosia sitten varhaiskaalin ilmestyttyä kauppoihin, että tekisin meille kaalilaatikkoa. Hän tyrmäsi ajatukseni todeten "en pidä kaalilaatikosta". En antanut periksi herkkuruokani suhteen ja totesin "et ole syönyt minun laittamaa". Minä teen kaalilaatikon äitini ohjeen mukaan. Paistan jauhelihan, joka on mieluusti sika-nautajauhelihaa. Maustan jauhelihan suolalla. Pilkon kaalin melko pieniksi paloiksi, poistan kaikki kovat, valkoiset osat ja keitä kaalin. Samoin keitän riisi- tai ohraryynejä, molemmat ovat sopivia. Sekoitan kaikki kypsät aineet ja maustan valkopippurilla ja siirapilla, lisään tarvittaessa suolaa. Nesteenä käytän kaalinkeitinlientä. Tätä seosta paistetaan vähintään tunti. Viime viikolla kumppanini pyysi minua valmistamaan "sitä hyvää kaalilaatikkoa".

Sijalle 10 laitan syltyn. En sen vuoksi, että olisin siitä pitänyt. Syltty oli isoäidillä siankyljestä valmistettu maustettu rulla, joka keitettiin. Aikoinaan sylttyä käytettiin leikkeleenä ja alkupalojen yhtenä osana. Isoäitini oli tottunut nuoruudessaan, että kaikki käytettiin hyväksi teurastuksen yhteydessä. Muistan kuinka isoäitini opetti paikkakuntamme nuorelle lihamestarille tuon liharullan käärimisen siankyljestä. Isoäiti keitti sen. Minä en sitä syönyt kuten en muulloinkaan.

Tässä katsaukseni mieleenpainuvimpiin isoäidin ruokiin. Monta herkkua jäi ulkopuolelle listaani. Erinomaisia olivat palapaisti, patapaisti ja pihvit. Kasviksista isoäiti valmisti herkullisia salaatteja. Usein ruokapöydässä oli vihreää salaattia, jossa oli kanamuna-kermakastike. Joskus isoäiti innostui tekemään myös perunasalaattia. Monipuolista ja huolella valmistettua ruokaa voita ja kermaa unohtamatta.