Kukko kiekuu

Asumme keskellä kylää. Kaikki palvelut ovat alle kilometrin säteellä kotoamme. Lähes jokaisessa taloudessa on yksi tai useampi koira. Meillä on aidattu koiravapaa alue. Usein kaduilla tai teillä kävellessä pihoilla olevat koirat haukkuvat ohikulkijoita. Joskus ne jopa murisevat. Osan tiedän nimeltä ja puhuessani niille ne kuuntelevat ja vastaavat. Käytän niistä kuitenkin nimitystä ne en he. Minulle eläimet ovat se ja ne. Kylällämme on myös hevosia ja kissoja.

Eilen kävellessäni aamulla asioille kuulin jalkakäytävälle selvästi kukon kiekuvan. Oli pakko pysähtyä ja kuunnella. Kyllä se todellakin oli kukko. Kiekuminen oli kuitenkin hieman vaisua. Pohdin, että edellisen kerran kuulin kukon kiekuvan kauan kauan sitten. Yritin paikallistaa pihan, josta kiekuminen kuuluu. Oliko se noin sata vuotta vanha rakennus, jossa aikoinaan oli limonaditehdas? Vai oliko se 1980-luvun tiilitalo, jonka pihalla on vanha ulkorakennus? Vai onko se korkean lankkuaidan takana oleva hatuntekijän talo? Uskoin kiekumisen kuuluvan entisen limonaditehtaan pihapiiristä.

Tänä aamuna tulin kumppanini kanssa torilta. Viimeisiä kesätoripäiviä oli tänään. Samaan aikaan aamupäivällä se kukko kiekui. Kiekui kerran, kiekui toisen. Pohdimme yhdessä, mistä kiekuminen kuuluu. Kello oli jo puolen yhdentoista paikkeilla. Lapsena olin kuullut, että kukot kiekuvat aamulla varhain ja herättävät talon asukkaat. Kuvittelin silloin, että kukko kiekuu kuudelta. Jos kuulin kukon kiekuvan muuhun aikaan, ajattelin, että hullu kukko. Tiedän kukoista aika vähän. Lähempää tuttavuutta olen tehnyt aapiskukon kanssa, kun opettelin lukemaan. Toinen tuntemani kukko on se, joka munii tyynyn alle pääsiäisaamuna suklaamunan. Ai miten kukko munii? Lapsuudenkodissani se oli isä tai äiti.

Kolmas tuntemani kukkolaji on kukkopillit, joita minulle on vuosien kuluessa siunaantunut muutama kymmen. Pääasiassa ne ovat savesta tehtyjä perinteisiä, mutta joukosta löytyy myös keraamisia designkukkoja ja jopa puusta valmistettu. Suurin osa on suomalaisia, mutta olen muutaman saanut lahjaksi maailmalta. Se kiekunut kukko oli aito. Päättelin sen olevan "kunnian kukko". Olen jo lapsena oppinut sen, että "kunnian kukko ei laula", jos tekee jotain kiellettyä. Nyt molemmilla kerroilla kuljin kukkotalon ohi matkalla, jonka tarkoituksena oli auttaa muita ihmisiä. Ensimmäisen kerran elämässäni kuulin "kunnian kukon" laulavan.

Kuvassa Lohilammen museon kouluhuone, jossa on kiertokoulun aikainen esineistö.